Poliitikoilla asemat vain Suomen Pankissa
Ekonomistit miehittävät EU-maiden keskuspankit
Tyypillinen eurooppalainen keskuspankkijohtaja on myöhäiseen keski-ikään ehtinyt mies, joka sonnustautuu tummaan pukuun ja loihtii virallisissa valokuvissa kasvoilleen itsetietoisen hymyn.
Näiden ulkoisten tunnusmerkkien lisäksi eurooppalaisia
keskuspankkijohtajia yhdistää myös tausta: he ovat
tyypillisesti talouden asiantuntijoita, eivät poliitikkoja.
Suomen käytäntö, jossa keskuspankin johtokunnassa istuu
sekaisin asiantuntijoita ja poliitikkoja, osoittautuu
eurooppalaisessa vertailussa varsin omalaatuiseksi luomukseksi.
Meillä etenkin taloustieteilijät ovat patistelleet päättäjiä
noudattamaan eurooppalaista linjaa Suomen Pankin avoimia
johtokuntapaikkoja täytettäessä.
Suuri osa poliitikoista ei kuitenkaan ole halukas jättämään
Suomen Pankin ylimpiä paikkoja ekonomistien käsiin.
Kahdelle avoinna olevalle johtokuntapaikalle on poliitikoista
istutettu vahvimmin kokoomuksen Ilkka Kanervaa ja keskustan
Mauri Pekkarista. Talousasiantuntijoista taas kysymykseen
voisivat tulla alivaltiosihteeri Johnny Åkerholm tai Pellervon
taloudellisen tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä.
Keskuspankin itsenäisyys tärkeä
Eurooppalaisella tasolla keskuspankkijohtajien rooli on vahvasti
paalutettu Maastrichtin sopimuksessa, jossa korostetaan
keskuspankin itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Poliitikot
eivät saa neuvoa keskuspankkia eivätkä keskuspankkijohtajat
ottaa vastaan ohjeita poliitikoilta.
Tämä ajattelu heijastuu Euroopan keskuspankin johtokunnan
kokoonpanossa. Kuudesta jäsenestä neljällä on
tohtorintutkinto, ja kaikki ovat tehneet pitkän uran
keskuspankeissa, yliopistomaailmassa tai virkamiehinä.
Tosin pääjohtaja Wim Duisenberg ehti 1970-luvulla hoitaa
Hollannin valtiovarainministerin tehtäviä ja toimia pari vuotta
sosialistipuolueen kansanedustajana. Kovimmat meriitit
Duisenberg kuitenkin on kerännyt keskuspankkitehtävissä.
Saksan Bundesbankissa, joka toimi aikanaan esikuvana EKP:lle,
johtajisto koostuu ekonomisteista ja pankkimaailman
ammattilaisista.
Ranskan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet ja
varapääjohtaja Hervé Hannoun ovat pitkän linjan virkamiehiä.
Johtokunnan kolmas jäsen Jean-Paul Redouin taas on
vuosikaudet työskennellyt keskuspankissa.
Englannin keskuspankin pääjohtaja Eddie George kuuluu pankin
omiin ekonomistikasvatteihin. Varapääjohtajat tulevat
yliopisto- ja pankkimaailmasta.
Myös muissa EU-maissa keskuspankkien johtopaikoille valikoituu
voittopuolisesti ekonomisteja. Työhistoriaa
keskuspankkijohtajille on kertynyt tyypillisesti rahamaailman tai
virkakoneiston tehtävissä.
Poliitikot haluttiin sivuun EKP:sta
Kun yhteisvaluutta eurolle luotiin perustoja, yhdeksi
kulmakiveksi nousi ajatus itsenäisestä ja riippumattomasta
keskuspankista.
Eurojärjestelmän arkkitehdit tuumasivat, että yhteinen raha on
aivan liian tärkeä asia jätettäväksi holtittomien poliitikkojen
näpelöitäväksi.
Maastrichtin sopimuksessa Euroopan keskuspankin
päätehtäväksi nostettiin hintavakaudesta huolehtiminen. Vasta
sitten, kun tämä puoli on kunnossa, EKP:lla on lupa
korkopäätöksillään tukea poliitikkojen sydämenasioita eli
työllisyyttä ja talouskasvua.
Jotta keskuspankki voisi keskittyä täydellä teholla inflaation
torjuntaan, poliitikot haluttiin pitää syrjässä rahapoliittisesta
päätöksenteosta.
Euroopan oloissa itsenäinen keskuspankki edustaa ennen
muuta saksalaista ajatusperintöä. Etenkin ranskalaisilla on ollut
vaikeuksia sen sulattamisessa.
Juuri Ranskassa onkin kuultu runsaasti puheenvuoroja siitä,
että Euroopan yhteinen raha pitäisi pelastaa keskuspankin
teknokraattien armoilta.
STT-MH
25.8.2000
Politiikka -sivulle
|