Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Poliitikoilla asemat vain Suomen Pankissa

Ekonomistit miehittävät EU-maiden keskuspankit



Tyypillinen eurooppalainen keskuspankkijohtaja on myöhäiseen keski-ikään ehtinyt mies, joka sonnustautuu tummaan pukuun ja loihtii virallisissa valokuvissa kasvoilleen itsetietoisen hymyn.


Näiden ulkoisten tunnusmerkkien lisäksi eurooppalaisia keskuspankkijohtajia yhdistää myös tausta: he ovat tyypillisesti talouden asiantuntijoita, eivät poliitikkoja.

Suomen käytäntö, jossa keskuspankin johtokunnassa istuu sekaisin asiantuntijoita ja poliitikkoja, osoittautuu eurooppalaisessa vertailussa varsin omalaatuiseksi luomukseksi.

Meillä etenkin taloustieteilijät ovat patistelleet päättäjiä noudattamaan eurooppalaista linjaa Suomen Pankin avoimia johtokuntapaikkoja täytettäessä.

Suuri osa poliitikoista ei kuitenkaan ole halukas jättämään Suomen Pankin ylimpiä paikkoja ekonomistien käsiin.

Kahdelle avoinna olevalle johtokuntapaikalle on poliitikoista istutettu vahvimmin kokoomuksen Ilkka Kanervaa ja keskustan Mauri Pekkarista. Talousasiantuntijoista taas kysymykseen voisivat tulla alivaltiosihteeri Johnny Åkerholm tai Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Vesa Vihriälä.


Keskuspankin itsenäisyys tärkeä

Eurooppalaisella tasolla keskuspankkijohtajien rooli on vahvasti paalutettu Maastrichtin sopimuksessa, jossa korostetaan keskuspankin itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Poliitikot eivät saa neuvoa keskuspankkia eivätkä keskuspankkijohtajat ottaa vastaan ohjeita poliitikoilta.

Tämä ajattelu heijastuu Euroopan keskuspankin johtokunnan kokoonpanossa. Kuudesta jäsenestä neljällä on tohtorintutkinto, ja kaikki ovat tehneet pitkän uran keskuspankeissa, yliopistomaailmassa tai virkamiehinä.

Tosin pääjohtaja Wim Duisenberg ehti 1970-luvulla hoitaa Hollannin valtiovarainministerin tehtäviä ja toimia pari vuotta sosialistipuolueen kansanedustajana. Kovimmat meriitit Duisenberg kuitenkin on kerännyt keskuspankkitehtävissä.

Saksan Bundesbankissa, joka toimi aikanaan esikuvana EKP:lle, johtajisto koostuu ekonomisteista ja pankkimaailman ammattilaisista.

Ranskan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet ja varapääjohtaja Hervé Hannoun ovat pitkän linjan virkamiehiä. Johtokunnan kolmas jäsen Jean-Paul Redouin taas on vuosikaudet työskennellyt keskuspankissa.

Englannin keskuspankin pääjohtaja Eddie George kuuluu pankin omiin ekonomistikasvatteihin. Varapääjohtajat tulevat yliopisto- ja pankkimaailmasta.

Myös muissa EU-maissa keskuspankkien johtopaikoille valikoituu voittopuolisesti ekonomisteja. Työhistoriaa keskuspankkijohtajille on kertynyt tyypillisesti rahamaailman tai virkakoneiston tehtävissä.


Poliitikot haluttiin sivuun EKP:sta

Kun yhteisvaluutta eurolle luotiin perustoja, yhdeksi kulmakiveksi nousi ajatus itsenäisestä ja riippumattomasta keskuspankista.

Eurojärjestelmän arkkitehdit tuumasivat, että yhteinen raha on aivan liian tärkeä asia jätettäväksi holtittomien poliitikkojen näpelöitäväksi.

Maastrichtin sopimuksessa Euroopan keskuspankin päätehtäväksi nostettiin hintavakaudesta huolehtiminen. Vasta sitten, kun tämä puoli on kunnossa, EKP:lla on lupa korkopäätöksillään tukea poliitikkojen sydämenasioita eli työllisyyttä ja talouskasvua.

Jotta keskuspankki voisi keskittyä täydellä teholla inflaation torjuntaan, poliitikot haluttiin pitää syrjässä rahapoliittisesta päätöksenteosta.

Euroopan oloissa itsenäinen keskuspankki edustaa ennen muuta saksalaista ajatusperintöä. Etenkin ranskalaisilla on ollut vaikeuksia sen sulattamisessa.

Juuri Ranskassa onkin kuultu runsaasti puheenvuoroja siitä, että Euroopan yhteinen raha pitäisi pelastaa keskuspankin teknokraattien armoilta.

STT-MH
25.8.2000


Politiikka -sivulle