Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Kansanterveyslaki ja kansan terveys



Äskettäin julkaistu YK:n terveysjärjestön raportti järkytti Suomen terveysviranomaiset: sinnittelimme sijalla 31 maailmantilastoissa. Miten se on mahdollista?


Kun kansanterveyslaki tuli voimaan huhtikuussa 1972, siihen kohdistettiin suuria odotuksia. Poliitikot lupasivat koko kansalle ilmaisen terveyden- ja sairaanhoidon.

Laki tuli voimaan asteittain siten, että Itä- ja Pohjois-Suomi saivat palveluvarustuksensa ensiksi ja viimeksi tuli Etelä-Suomen vuoro.

Tässä vaiheessa oli jo tapahtunut mittavirhe: lääkäreitä ei saanut enää mistään Etelä-Suomen terveyskeskuksiin. Myös muusta terveydenhuoltohenkilöstöstä oli pulaa.

Tarvetta ei vähentänyt sekään, että varsinkin suuremmat kunnat perustivat hallintolääkärin, johtavan hoitajan yms. virkoja. Nämä henkilöt hautautuivat hallintoon, pois käytännön terveydenhoitotyöstä.


Kiista maksuista jakoi lääkärit

Lääkärihoidon maksuttomuudesta nousi tuolloin kova poliittinen ja eettinen kiista. Varsinkin lääkäripiireissä oli vallalla käsityksiä, että edes jonkinlainen maksu on välttämättön. Jollei lääkärinhoidosta peritä korvausta, ihmisillä on tavaton hinku täyttää lääkärin vastaanottotilat, olipa vaivoja tai ei, selitettiin.

Tilanne johti lopuksi siihen, että lääkärinhoidosta alettiin periä 3 markan maksu käyntikerralta. Tämäkään järjestely ei johtanut kaikkia tyydyttävään tulokseen, sillä terveyskeskuslääkäreitä alettiin, varmaankin syyttä, kutsua "kolmen markan lääkäreiksi" eikä alan arvostus siitä ainakaan kohonnut.

Pian havaittiin, että kolmemarkkasten kerääminen ja varsinkin niiden jälkikäteen karhuaminen oli ylettömän kallista ja niin maksujen perimisestä luovuttiin.

Myöhemmin 1990-luvulla terveyskeskukset alkoivat periä asiakkailtaan vuosittain määräytyviä lääkärinpalkkioita.


Valistus, kasvatus ja ennaltaehkäisy

Terveyskasvatus, -valistus ja sairauksien ennalta ehkäisy ovat kansanterveystyön suuria ideoita. Laki sinänsä on puitelaki ja siinä määritellään vain kunnissa tapahtuvan terveyden- ja sairaanhoidon yleiset tavoitteet.

Kansanterveystyön syvemmässä tarkastelussa suuri paino asetettiin sairauksien ennalta ehkäisyyn, terveyskasvatukseen ja terveysvalistukseen.

Innostus oli alkuunsa mukaansa tempaavaa. Kunnissa järjestettiin toritapahtumia, joissa kansaa opastettiin terveydenhoidon saloihin ja jaettiin mm. kaalinpäitä kotiin viemiseksi.

Terveelliset ravinto-ohjelmat ovat sittemmin tulleet kaiken kansan tietoon Pohjois-Karjala -projektin merkeissä. Projekti on niittänyt runsaasti maailmanmainetta sydäntautien ehkäisyssä.

Muualla Suomessa terveyskasvatuksen ja -valistuksen ote on hiipunut. Suomalaisen miehen tärkein vihannes on edelleen lenkkimakkara - oluella alas huuhdottuna. Myös liikunnan harrastus on jäänyt luvattoman vähiin ja Suomen väestö lihoo lihomistaan.


Avohoito tavoitteeksi - laitossairaaloissa

Yhtenä tärkeänä kansanterveystyön tavoitteena pidettiin 30 vuotta sitten avohoidon ensisijaisuutta sairauksien hoidossa.

Sairaalahoidon tuli olla vain tilapäinen ratkaisu silloin, kun avohoidon keinot ovat loppuun käytetyt. Sairaaloitten perustaminen jatkui kuitenkin kiihkeänä ja hoito laitostui entisestään.

Terveyskeskusten vuodeosastojen lisäksi esim. Helsingin seudulle valmistui suurehkon keskussairaalan kokoinen Jorvin sairaala 1970- luvun alussa ja saman suuruusluokan Peijaksen sairaalan suunnittelu ja toteutus aloitettiin kohta tämän jälkeen.

Laman puhjettua 1990- luvun alkupuolella toteutettiin raju psykiatrisen sairaanhoidon laitoshoidon supistaminen. Laitospaikoista suljettiin yli kaksi kolmasosaa.

Monet katsovat, että potilaat jätettiin heitteille, sillä heidän avo- ja kotihoitonsa unohdettiin järjestää. Monet entiset laitospotilaat, ne jotka ovat vielä hengissä, hortoilevat apaattisina toreilla ja turuilla.


Hampaat ja silmälasit unohdettiin

Kansanterveyslain alkuaikoina kunnallinen hammashoito toteutettiin alle 18- vuotiaille. Tätä ikärajaa nostettiin vuosien kuluessa siten, että nykyään kaikki 1956 ja sen jälkeen syntyneet kuuluvat ko. ryhmään.

Tulevan vuoden budjetissa esitetään tosin hoidon laajentamista ikäluokkaan 1946 syntyneet.

Parhaassa työiässä olevat saavat lain perusteella edullisen hammashoidon ja se on hyvä asia. Monet tätä vanhemmat saavat tyytyä siihen purentakalustoon, mikä suusta sattuu löytymään tai hakemaan sosiaaliluottoa hammasremonttia varten, kertovat Stakesin tutkimukset.

Lääkärikunnan mukaan suun ja hampaiston hoidon laiminlyönti tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi, koska tästä aiheutuu moninaisia muita sairauksia, puhumattakaan suurista inhimillisistä kärsimyksistä.

Silmälasien hankkiminen on myös melkoinen taloudellinen rasite monelle. Lasit maksavat tuhansia markkoja. Silmälasien kulut rasittavat koko väestöä ja eikä niiden korvaamista verovaroin ole edes vakavasti harkittu.


WHO:n terveysraportti järkytti suomalaiset

Kun YK:n Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi äskettäin maailman terveydenhuollon tilaa käsittelevän raporttinsa, nousi siitä Suomessa kova äläkkä.

Kuinka on mahdollista, että olemme maailmantilastossa vasta sijaluvulla 31? On täytynyt tapahtua jokin virhe, selitettiin.

Viranomaiset todistelivat, ettei kaikkea sitä hyvää, mitä meillä jaetaan, ole tilastoinnissa huomioitu. Ainakin pikkulasten rokotuksia puuttuu ja varmaan muutakin. Olemmehan me pohjoismainen hyvinvointivaltio.

Kuluneen 30 vuoden ajan olemme jatkuvasti muistaneet todistella itsellemme, miten hyvä ja tehokas terveydenhoitojärjestelmä meillä on, suorastaan paras mahdollinen.

Kuitenkin syrjäseutujen terveyskeskuksiin on samaan aikaan syntynyt suuri lääkärivaje. Vastaanotoille on pitkät odotusjonot. Leikkauspotilaat joutuvat vuosikausia jonottamaan leikkaukseen pääsyä jne.

Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa yhteiskunnan järjestämä terveydenhoito toimii niin tehottomasti, että moni joutuu velkarahalla ostamaan palveluja yksityissektorilta, joka paisuu pullataikinan tavoin. Jostakin palvelut on haettava.

ARVO SEPPÄNEN
25.8.2000

Kirjoittaja on toiminut kunta-alalla tutkijana ja tarkastajana. Nykyisin hän on vapaa toimittaja.


Politiikka -sivulle