Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Täytetty eläin parempi tietolähde kuin pelkkä kuva



Suomen luonnosta ei löydy montakaan sellaista eläinlajia, jota oululainen biologi, konservaattori Heikki Kangasperko ei olisi täyttänyt.


Listalta löytyy jopa kahden gramman painoinen kääpiöpäästäinen, jonka Kangasperko täytti suurennuslasia apunaan käyttäen. Mutta on raja tullut vastaan mestarillekin: silakkaa hän ei ole edes yrittänyt täyttää.

- Sepelkyyhky oli ensimmäinen täyttämäni eläin ja oli ihme, ettei se jäänyt myös viimeiseksi. Muutamia kymmeniä ensimmäisiä töitä nakkelin uuniin, olivat ne niin kamalia, Kangasperko muistelee kantapään kautta opettelun vaikeuksia.

Nyt hän on kirjoittanut kirjan eläinten täyttämisen perusteista, jotta aloittelevilla alan harrastajilla olisi mahdollisuus välttää pahimmat kompastuskivet.

Kangasperko keskittyy oppaassaan kuvaamaan, miten eläinten täyttämiseen liittyvät työt hoidetaan yksinkertaisin välinein, pienissä tiloissa ja vähin kustannuksin.

Edellinen opaskirja on vuodelta 1956, ja sen jälkeen ala on kehittynyt huimasti. Perustiedon tarvetta lisää myös se, että ammattitäyttäjien joukko alkaa Suomessa harveta: yhä useampi eläinten täyttäjä on harrastelija.


Iso vie kuukauden

Kangasperko aloitti eläinten täyttämisen jo 50-luvuilla opiskelurahaa tienatakseen. Harrastuksesta kehkeytyi kuitenkin ammatti, ja vuonna 1959 hänet kutsuttiin vasta perustettuun Oulun yliopistoon eläinmuseon konservaattoriksi.

Uraa kesti 32 vuotta, ja nyt hänen kättensä jäljiltä on suurin osa museon liki 2 000:sta näytillä olevasta täytetystä eläimestä taustamaalauksineen.

Oulun eläinmuseo on Suomen toiseksi suurin, ja siellä keskitytään suomalaisiin ja nimenomaan pohjoisen lajistoon. Näin ollen leijonia tai tiikereitä siellä ei ole.

Mutta muita suuria eläimiä Kangasperko on Oulun museoon täyttänyt senkin edestä.
- Aikuinen metsäpeura vaati 2,5 vuorokauden työskentelyn nukkumatta. Oli pakko, jottei eläimen nahka olisi kutistunut, Kangasperko muistelee.

Hänen mukaansa ison eläimen täyttäminen on työlästä. Työhön kuluu ammattilaisellakin helposti kuukauden päivät.


Majava kuin jauhosäkki

Kangasperko muistuttaa, että täytetyt eläimet ovat oiva keino saada tietoa. Monetkaan eivät tajua, kuinka isoja Suomen luonnon eläimet todellisuudessa ovat.

- Esimerkiksi majava kuvitellaan pikkuiseksi, vaikka se on kuin jauhosäkki. Eihän vaikkapa piisamin kokoinen eläin pystyisi kaatamaan isoja puita ja raahaamaan niitä veteen.

Oulun eläinmuseossa ei ole tilan puutteen vuoksi hirveä, ja sitä Kangasperko harmittelee erityisesti.

- Kaikkien autoilijoiden pitäisi katsoa niitä täytettyinä tai eläintarhassa. Silloin ajettaisiin huomattavasti varovaisemmin. Hirven selkäviivahan nousee noin 20-30 senttiä henkilöauton katon yläpuolelle, Kangasperko muistuttaa.

Hän surkuttelee myös sitä, että jotkut koulut ovat säästösyistä vähentäneet täytettyjen eläinten hankkimista.

Hänen mielestään jokaisessa koulussa pitäisi olla ainakin ne lajit, joita kotiseudulla tavataan.
- Nyt tilanne on ehkä muuttumassa. Kouluissa on huomattu, että kuvasta ei näe kaikkea.


Kuolleena löydettyjä

Kangasperkon mielestä eläinten täyttäminen on taidetta. Jotta eläimen olemuksesta saisi tallennettua olennaisen, biologisen asiantuntemuksen lisäksi tarvitaan mm. väri- ja muototajua.

- Eläimen täyttäminen on siinä mielessä kuitenkin vaikeampaa kuin maalaamis- tai kuvanveistotaide, että siinä ei ole yhtään taitelijan vapauksia, itsekin taidemaalarina kunnostautunut Kangasperko huomauttaa.

Kangasperko oikoo harhaluulon, jonka mukaan suurin osa täytettävistä eläimistä olisi tapettu.

- Kyllä se on aivan poikkeuksellista. Pääasiassa täytettäviksi tuodaan kuolleena löydettyjä eläimiä. Joko löytäjä itse tuo tai sitten viranomaiset, Kangasperko tähdentää.

STT-IA
25.8.2000


Ajassa -sivulle