Nykylähiössä rinnakkain omistusasunto ja vuokrakämppä
Suomalainen betonilähiö olikin vain epätosi kauhukuva
Suomalaismaiseman peruselementit järvi, puusto ja sininen taivas innoittivat arkkitehteja silloinkin, kun 70-luvun kerrostalolähiöitä rakennettiin.
Arkkitehtuurin ja yhdyskuntasuunnittelun professori Terttu
Pakarinen Tampereen teknillisestä korkeakoulusta sanoo, että
suomalainen lähiö on aina ollut perusteiltaan metsälähiö, tiivis
asuinyhteisö, jossa luonto on lähellä ja tehtaat kaukana.
- Lähiöllä on sanana negatiivinen kalske, mutta pelkkiä
betonisia nukkumalähiöitä ne eivät ole koskaan olleet.
Lähiöajatteluun kuuluvat sen sijaan likellä olevat palvelut, jotka
tekevät lähiöstä pienen kaupungin isomman kaupungin
kupeessa. Toki lähiöitäkin on erilaisia, Pakarinen huomauttaa.
Pakarinen ja Helsingin teknillisen korkeakoulun tutkija, arkkitehti
Liisa Knuuti puhuivat Espoossa järjestetyssä
kaupunkisuunnittelun kansainvälisessä konferenssissa lähiöistä
ymmärtävään sävyyn maanantaina.
- Lähiöt ovat pitkään erotelleet asujaimiston köyhiin ja
rikkaisiin. Nyt erot ovat hiipumassa, sillä halvat kaupungin
vuokragetot alkavat olla historiaa. Sitä paitsi luulen, että
tulevaisuudessa myös niin sanottu parempi väki löytää lähiöt
uudelleen. Se on sitä modernismin hohtoa, Pakarinen arvelee.
Ruoholahti mallina
Tasa-arvoinen uuslähiö löytyy Pakarisen ja Knuutin mukaan
Ruoholahden kaupunginosasta, merellisen Helsingin
eteläkulmilta. Siellä haluttiin heidän mukaansa yhdistää jo
alkujaan erilaisia asumismuotoja ja hyödyntää veden
läheisyyttä.
- Ruoholahdessa on samassa talossa omistusasuntoja ja
kaupungin vuokrakämppiä, saattaa muuten olla jopa samassa
rapussakin. Hyvin ovat kuulemma toimeen tulleet, Liisa Knuuti
mainitsee.
Knuuti ja Pakarinen katsovat kuitenkin, että mistään
uusyhteisöllisyydestä ei Ruoholahden tai vastaavienkaan
lähiöiden suunnittelussa ole kysymys.
- Kyllä ihmiset kokoontuvat yhteen ihan muiden asioiden,
esimerkiksi harrastusten kuin asumisen takia. Eivät
kerrostaloasukkaat tapaa toisiaan muodon vuoksi.
Talkoomeininki ei sillä tavalla kuulu nykyiseen
kaupunkikulttuuriin, Knuuti huomauttaa.
Helsinkiin pyöräkaistat
Professorin ja tutkijan näkökulmat kaupunkirakentamiseen ovat
erisuuntaiset. Siinä missä Pakarinen kieltäytyy arvioimasta
kaupunkikeskustojen ja -lähiöiden rumuutta tai kauneutta,
arkkitehti Knuuti näkee esimerkiksi Helsingin miljöössä paljonkin
paranneltavaa.
- Liikennettä pääkaupunkiseudulla pitäisi järkeistää.
Parkkihallien sijoittaminen metrolinjojen päätepisteisiin
vähentäisi tungosta kaupungin keskustassa.
- Jos Ruoholahden
metron lähettyville saataisiin kunnon pysäköintitilat, nämä
yhden auton ja yhden miehen yhdistelmät voitaisiin suostutella
metroon, Knuuti sanoo.
Ahkerana pyöräilijänä Knuuti kiittelee Helsingin keskustan
uudistunutta ilmettä, mutta perää autokaistoille pyöräreviiriä.
- Sinne, mihin pyöräteitä on kallista ja hankalaa rakentaa,
keltaisin viivoin erotettu kaistale tien vieressä parantaisi
huomattavasti kevyemmän liikenteen turvallisuutta, hän
arvelee.
STT-MH
25.8.2000
Kotimaa -sivulle
|