Kysynnän puute yrittäjien mukaan tärkein työnantajaksi ryhtymisen kynnys
Yksinyrittäjistä viidennes suunnittelee työvoiman palkkausta
Tärkeimmät työnantajaksi ryhtymisen kynnykset Suomessa ovat riittävän suuren tai tasaisen kysynnän puute, työvoiman palkkaukseen liittyvien säädösten ja työnantajavelvoitteiden monimutkaisuus, työnantajamaksujen vaikutukset työvoimakustannuksiin sekä vaikeus saada ammattitaitoista työvoimaa.Turun kauppakorkeakoulun PK-Instituutissa tehdyssä tutkimuksessa vertailtiin yksinyrittäjien ja työnantajana toimivien yrittäjien näkemyksiä ensimmäisen työntekijän palkkauksesta.
Tutkimuksen ovat tilanneet kauppa- ja teollisuusministeriö ja Suomen Yrittäjät.
Tutkimuksen mukaan riittävän suuren tai tasaisen kysynnän puutteeseen liittyvä epävarmuus on yrittäjien keskuudessa yleisin syy siihen, miksi työnantajaksi ei haluta ryhtyä.
Kysynnän kertaluonteinen kasvuvaatimus on ensimmäistä työntekijäänsä palkkaavalle suuri osaksi työnantajamaksujen vuoksi.
Yrittäjät arvioivat liikevaihdon kasvuvaatimuksen ensimmäisen työntekijän palkkauksen yhteydessä olevan keskimäärin 390 000 markkaa.
Kyselyaineiston analyysin perusteella neljänneksen alennus työnantajamaksuihin lisäisi todennäköisesti työnantajaksi ryhtyvien määrää 1 500 yrittäjällä.
- On myös huomattava, että työnantajamaksujen alennus lisää työllisyyttä myös nykyisissä työnantajayrityksissä. Työnantajamaksujen hoitamista pidetään lisäksi monimutkaisena, tutkimuksessa todetaan.
Työnantajamaksujen hoitamisen helpottuminen lisäisi analyysin perusteella työnantajaksi ryhtyvien määrää 3 000:lla.
Kysyntätilanteen epävarmuuteen liittyy myös riski epäonnistuneesta palkkauspäätöksestä.
Yrittäjien keskuudessa pelätään yrityksen joutuvan taloudellisiin vaikeuksiin, jos tuottavuus ei työntekijän palkkauksen myötä nousekaan riittävälle tasolle eikä työntekijää voida irtisanoa.
Irtisanomisen ongelmalliseksi kokevista yksinyrittäjistä puolet epäili, etteivät tarvittaessa pysty irtisanomaan työntekijää.
Yksinyrittäjät jakautuvat neljään ryhmään
Noin viidennes yksinyrittäjistä suunnittelee työvoiman palkkausta. Neljännes tutkituista yrittäjistä suunnitteli kasvattavansa toimintaa muilla keinoin kuin työvoimaa palkkaamalla.
Yrittäjistä viidennes oli sitä mieltä, että ei harkitse yrityksen kasvattamista missään muodossa, ennen kuin yrittämisen olosuhteet muuttuvat.
Peräti kolmannes yrittäjistä oli sellaisia, jotka haluavat suunnata voimavaransa muuhun kuin yrityksen kasvattamiseen eli yrityskasvu ja työntekijän palkkaaminen ovat epätodennäköisiä, vaikka olosuhteet muuttuisivatkin suotuisammiksi.
Yksinyrittäjät pitivät lähes kaikkia työvoiman palkkauksen esteitä suurempina kuin työnantajayrittäjät.
Tämä johtuu tutkimuksen mukaan osittain yksinyrittäjien toiminnan luonteesta. Yksinyrittäjät toimivat työnantajayrittäjiä useammin kausiluonteisilla aloilla, jolloin epävarmuus kysynnästä on suurempi.
Toinen syy on yksinyrittäjien tiedon puute keinoista, joilla palkkaukseen liittyviä riskejä voidaan hallita. Merkittävä rooli työnantajaksi ryhtymisen kynnysten purkamisessa on siis asiaan liittyvällä tiedotuksella ja koulutuksella.
Ensimmäisen työntekijän palkkausta helpotettava
Paikallisesti sovittavien joustojen lisääminen ja rinnakkaisten työsuhteiden solmimiseen liittyvien esteiden purkaminen lisäisi yrittäjän mahdollisuutta reagoida kysyntätilanteeseen nopeammin.
Lisäksi tulisi selvittää, miten yksinyrittäjän työllistämismahdollisuutta voidaan parantaa erilaisin työllistämistukiratkaisuin, julkisen sektorin säätämien maksujen aikataulujen joustavuutta lisäämällä tai yrittäjän sosiaali- tai eläkemaksujen tilapäisellä kevennyksellä.
Työnantajavelvoitteiden hoitamisen helpottamiseksi on tutkimuksen valossa tarpeen edelleen kehittää viranomaisyhteistyötä, joka tähtää työnantajabyrokratian yksinkertaistamiseen.
Sopivan työntekijän löytämistä pieneen yritykseen olisi niin ikään edistettävä tehostamalla olemassa olevista edullisista ja helppokäyttöisistä rekrytointipalveluista tiedottamista, tutkimuksessa todetaan.
Merkittävä rooli yritysten ja työnhakijoiden kohtaamisessa on erilaisilla työharjoittelu-, opinnäyte- ja mentorointimuodoilla yritysten ja oppilaitosten välillä.
Yrittäjien tavoitteena maksubyrokratian yksinkertaistaminen
Turun kauppakorkeakoulun PK-Instituutissa valmistunut työnantajaksi ryhtymisen kynnyksiä selvittänyt tutkimus tukee käsitystä vero- ja maksujärjestelmien yksinkertaistamisen tarpeesta.
- Työnantajavelvoitteiden hoito on erityisesti ensimmäistä työntekijää palkkaavilla vaikeasti hallittavissa, Suomen Yrittäjien palvelujen toimialaryhmän puheenjohtaja Erkki K. Mäkinen sanoo.
Nykyisin keskeisillä veroilla ja maksuilla on eri eräpäivät ja niitä tilitetään usealle eri saajalle.
Suomen Yrittäjät on tehnyt vuonna 1999 esityksen, jonka mukaan keskeiset verot ja pakolliset työnantajamaksut yhdistettäisiin maksettavaksi nykyisten 5-6 eräpäivän sijasta kahtena eräpäivänä kuukaudessa. Niinikään ilmoitusmenettelyjä yksinkertaistettaisiin.
Suomen Yrittäjien esitystä on alustavasti selvitetty sekä sosiaali- ja terveysministeriössä että valtiovarainministeriössä.
Pitkällä aikavälillä tavoitteena on kaikkien maksujen ja verojen sekä näiden ilmoitusmenettelyn yhdistäminen.
Kohteena olisivat tällöin kaikki työnantajan ominaisuudessa maksettavat sosiaalivakuutusmaksut, ennakonpidätykset, yrityksen tuloverot ja arvonlisäverotus.
Vielä edistyneempi malli on Mäkisen mukaan Ruotsissa yrityksillä käytössä oleva ns. verotili, johon yrityksen verot ja työnantajamaksut suoritetaan yhdellä maksulla kuukausittain.
Yritysten maksubyrokratian keventäminen sisältyy myös Lipposen II hallitus-ohjelmaan, jonka mukaan pientyönantajan työnantajamaksujen ja verojen maksatusta yksinkertaistetaan.
Käynnissä olevassa hallituksen yrittäjyys-hankkeessa maksubyrokratian helpottaminen on esillä.
Mäkinen myös esittää, että tutkimuksessa esille tullut yksinyrittäjän tarve saada valmennusta työnantajaksi ryhtymiseen tulisi ottaa kiireellisesti harkintaan.
Suomessa on noin 220 000 yritystä, joista noin 130 000 (60 %) toimii työnantajana. Loput 40 prosenttia (noin 90 000 yritystä) ovat yksinyrittäjiä tai yrityksiä, joilla ei ole ulkopuolista työvoimaa.
IA
25.8.2000
