Tuore tutkimus kumoaa kuvan pankolla makaajista
Työhaluttomien joukko on mitättömän pieni
Vain neljä prosenttia työttömistä ilmoittaa, että töihin meneminen ei ole heille taloudellisesti kannattavaa. Näistäkin puolet pyrkii jo työttömyyseläkkeelle ja noin puolet saa toimeentulotukea.Tuore tutkimus kumoaa selkeästi kuvan kotisohvilla mukavasti makoilevasta porukasta, joka ei halua töihin, koska nauttii niin hyvää ansiosidonnaista työttömyysturvaa.
- En löytänyt sellaista, toteaa professori Heikki Ervasti Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitokselta. Ervasti on selvittänyt työttömyyden sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia seuraamuksia yhteispohjoismaisen tutkimushankkeen Työttömyys, syrjäytyminen ja kansalaisuus Suomen aineiston pohjalta.
Tutkimuksen valossa työttömyyden haittapuolet nähdään selvästi suurempina kuin hyötypuolet. Haluttomuutta vastaanottaa työtä esiintyy Ervastin mukaan hyvin vähän. Valtaosa työhaluttomista pyrkii jo eläkkeelle tai heillä on joku sairaus tai vamma.
Työhaluttomuuden sijaan Ervasti löysi varsin työhaluista väkeä, joka joutuu kamppailemaan päivittäisten taloudellisten vaikeuksien kanssa ja joka uskoo, että poliittiset päättäjät ovat heidät hylänneet. Lähes 80 prosenttia työttömistä uskoo, että poliitikot ajattelevat asioita enemmän muun väestön kuin työttömien kannalta.
Ervastin mielestä tutkimuksen selkeitä tuloksia on se, että työttömyys aiheuttaa paitsi taloudellisia vaikeuksia, myös selvää poliittista vieraantumista. Luottamus poliitikoihin ja politiikkaa kohtaan on selvästi vähäisempää työttömien kuin muun väestön keskuudessa ja epäluottamus vain syvenee työttömyyden pitkittyessä.
Työttömistä 66 prosenttia on lisäksi huolissaan, että he voivat tavalla tai toisella menettää oikeutensa työttömyysturvaan, jos työttömyys pitkittyy.
Lähes 40 prosenttia työttömistä on joutunut tinkimään välttämättömistä menoista, kun muun väestön osalta myönteisesti vastaa kymmenen prosenttia haastateltavista.
Lähes puolella työttömistä on ollut vaikeuksia maksaa vuokraansa tai saada raha riittämään ruokaan. Vastaavia vaikeuksia on ollut 23 prosentilla tutkimuksen 17-74 vuotiaasta valtaväestöstä.
Tutkimusaineisto koostui koko väestöä edustavasta otoksesta sekä erityisesti työttömille osoitetusta kyselystä syksyllä 1999 ja loppukeväästä 2000. Työttömiksi luokiteltiin 92 päivää työttöminä olleet ja koko väestön joukossa oli 10 prosenttia työttömiä.
Työttömistä yli puolet koki elävänsä köyhyydessä, valtaväestöstä köyhyyttä koki 18 prosenttia haastatelluista. Samoin yli puolet työttömistä piti toimeentuloaan vaikeana, valtaväestöstä oli tätä mieltä 21 prosenttia.
Yksinasuvilla rankinta
Työttömyyden kokemukset olivat odotetusti lannistaneet monen uskoa itseensä, oman elämänsä hallintaan, ammattitaitonsa säilymiseen sekä ylipäätänsä uskoa parempaan huomiseen tämän päivän Suomessa.
Rankimmin työttömyys näyttää koettelevan yksinasuvia miehiä ja naisista yksinhuoltajia.
Ervasti tulkitseekin, että perhe suojelee työttömyyden henkisiltä paineilta, vaikka avioerotkaan eivät ole harvinaisia työttömyyden yhteydessä.
Tutkimuksessa pyrittiin mittamaan myös työttömyyden hyviä puolia. Suhde lapsiin ja heille suotu aika nousi kaikkein merkittävimmäksi työttömyyden myönteiseksi seuraamukseksi. Puoliso ja ystävätkin saivat jonkin verran lisätilaa työttömän mielessä sekä mahdollisuus oman vapaa-ajan viettoon ja harrastuksiin.
- Merkittävää kannatusta ei sen sijaan saanut vastausvaihtoehto, että ei tarvitse mennä töihin, Ervasti toteaa.
MARGIT HARA
25.8.2000
