Vuonna 1999 alkoi valtion velan takaisinmaksun aika
Valtiontalouden velka supistui vuonna 1999 ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Velka pieneni viime vuonna 10 miljardilla markalla 410 miljardiin markkaan, kertoo hallituksen torstaina julkistama valtiovarain hoitoa ja tilaa vuonna 1999 koskeva kertomus.
Velan kuoletukset ylittivät nostot 20 miljardilla markalla, mutta valuuttakurssimuutokset korottivat velan markka-arvoa 10 miljardilla markalla.
Valtiontalouden tasapaino parani viime vuonna tuntuvasti
vahvan talouskasvun ja työllisyyden paranemisen ansiosta.
Tiukan finanssipolitiikan, rakenteellisten uudistusten ja matalien
korkojen yhdistelmä tuki talouden hyvän kierteen jatkumista, kertomuksessa todetaan.
Veroaste kertomusvuonna kohosi runsaaseen 46 prosenttiin
yhteisöveron tuoton kasvaessa jo lähes 32 miljardiin markkaan.
Kotitalouksien tuloihin kohdistuvaa valtion tulo- ja
varallisuusverotusta kevennettiin yhteensä kahdella miljardilla markalla.
Valtion menot pysyivät käyvin hinnoin lähes entisellään, kuten
ne ovat pysyneet tiettyä aaltoilua lukuun ottamatta vuodesta
1992 alkaen, jolloin valtio aloitti laajamittaiset säästötoimet.
Tehostumista osoittaa, että menosäästöistä huolimatta
asetetut toiminnalliset tavoitteet julkisissa palveluissa
saavutettiin useimmilla hallinnon aloilla varsin tyydyttävästi, hallitus toteaa.
Kertomusvuoden budjettiesityksen taustalla olleet
talousennusteet odottivat talouskasvun hidastuvan neljään
prosenttiin kuten myös tapahtui.
Alkuvuoden hitaamman
kauden jälkeen näkymät paranivat vuoden loppua kohden
erityisesti elektroniikka-alan viennin kohdalla.
Myös työllisyys
kasvoi vakaasti, mutta työttömyyden oli odotettu alentuvan
nopeammin kuin mitä toteutui. Talouden ja työllisyyden
näkymät jatkuvat hyvinä kertomusvuoden jälkeen.
EMU-velka jäi 47 prosenttiin suhteessa kokonaistuotantoon
Finanssipolitiikka mitoitettiin kertomusvuonna kysyntää
rajoittavaksi ja valtion rahoitusalijäämä supistui viitisen
miljardia markkaa. Kun lisäksi valtio myi osakkeita 20 miljardilla
markalla, saattoi valtio lyhentää velkaa tuntuvasti.
Julkisyhteisöjen EMU-velka suhteessa kansantuotteeseen oli 47 prosenttia, eli kaksi prosenttiyksikköä alle alunperin ennustetun.
Julkisyhteisöjen rahoitusylijäämä parani edelleen ja oli 1,9 % suhteessa kansantuotteeseen, mikä oli kuitenkin
prosenttiyksikköä alunperin ennustettua vähemmän.
Yhteisen valuutta-alueen syntyminen kertomusvuoden alussa
sujui teknisesti yllätyksittä. Tällöin menetettiin kansallinen,
itsenäinen raha- ja valuuttapolitiikka, mutta saavutettiin
entistä vakaampi rahoituksellinen pohja euroalueen sisällä.
Euron kurssin lasku vuoden aikana oli kuitenkin hallituksen mukaan yllätys, koska
euron perusta arvioitiin alunperin vahvaksi. Euron heikkeneminen perustuikin pikemmin USA:n talouden vahvuuteen ja korkoeroihin kuin euron heikkouteen.
Verotulot kasvoivat 7 prosenttia
Valtion verotulot kasvoivat kertomusvuonna seitsemän prosenttia ja muut tulot
vielä enemmän, erityisesti yksityistämistulojen takia.
Tulo- ja varallisuusveron tuotto kasvoi kahdeksan prosenttia ja arvonlisävero seitsemän prosenttia, nopeimmin veroista kasvoivat silti perintö- ja lahjavero sekä
autovero. Verojäämät supistuivat edelleen, kertomusvuoden lopussa verojäämiä oli yhteensä 22 miljardia markkaa.
Kertomukseen sisältyy myös luku tulonsiirtoihin rinnastettavista
valtion verotuista, joiden toteutumalaskelmat koskevat vuotta
1998. Tuolloin verotukien kokonaismäärä oli noin 50 miljardia markkaa.
Eniten verotukea kohdistettiin sosiaaliturvaan, kaikkiaan 17
miljardia markkaa.
Asuminen sai verotukea 11 miljardia markkaa, teollisuuden ja
elinkeinojen verotuki oli vajaa 7 miljardia markkaa, mistä suurin osa
saatiin yritysten poistosäännösten nojalla.
Valtiontalous reilusti ylijäämäinen
Valtiontalouden tasapaino nettorahoitustarpeella mitattuna
parani lähes 20 miljardilla markalla, ja nettorahoitustarve oli 19,2
miljardia markkaa ylijäämäinen. Talousarviotalouden ylijäämä oli 16,5
miljardia markkaa.
Kansantalouden tilinpidon käsittein, jolloin mm.
omaisuuden myyntituloja ei lasketa mukaan, valtion
rahoitusalijäämä oli vielä 5,6 miljardia markkaa.
Valtiontalouden kassamenot olivat kertomusvuonna runsaat 205 miljardia markkaa. Valtion työvoimakustannukset olivat kertomusvuonna vajaat 25 miljardia markkaa, jossa on kasvua edellisvuodesta 2,2 %. Valtion budjettitalouden henkilöstömäärä pysyi ennallaan ja oli 124 900 henkeä.
Valtion siirtomenot, jotka ovat puolet kaikista valtion menoista, pysyivät lähes ennallaan. Valtion reaalisijoitukset supistuivat sen sijaan lähes viidenneksen.
Velkakannan keskimääräinen takaisinmaksuaika kertomusvuoden lopun kannan mukaan oli 4 v 6 kk. ja velan efektiivinen keskikustannus oli 6,7 prosenttia.
Lainanotossa painopiste
oli pitkäaikaisissa eurolainoissa. Kuoletusten ja lyhytaikaisen
velan uusimisen takia valtion velan bruttonostot olivat
kertomusvuonna edelleen lähes 90 miljardia markkaa.
Valtionhallinto vaikuttaa osarahoittajana ja lainsäädännön
kautta myös kuntien ja sosiaaliturvarahastojen kautta
ohjautuvaan rahoitukseen ja toimintaan. Kaikkiaan julkiset
menot olivat kertomusvuonna 52 prosenttia suhteessa
kansantuotteeseen.
Hallinnon uudistaminen tuloksellista - työn tuottavuus heikkeni
Hallinnon tehokkuutta, tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta
kehittämällä on kyetty säästämään julkisia menoja ilman, että
itse toiminta tai tavoitteet ovat olennaisesti kärsineet.
Hallinnon uudistamisen tähänastista tuloksellisuutta osoittavat
tilastokeskuksessa laaditut valtion tuottavuutta koskevat
laskelmat.
Laskelmien mukaan tuottavuus on valtiolla noussut
selvästi vuosina 1995-99. Kertomusvuonna työn tuottavuus
valtiolla kuitenkin supistui yhden prosentin.
Valtion kansallis- ja käyttöomaisuuden arvo kasvoi
kertomusvuonna 30 miljardilla markalla ja oli vuoden lopussa 279
miljardia markkaa.
Vieraan pääoman arvo aleni, mutta oli vuoden lopussa
edelleen 436 miljardia markkaa. Valtion oma pääoma vuoden lopussa oli
miinus 158 miljardia markkaa eli tältä osin tilanne parani vain vähän.
IA
25.8.2000
Talous -sivulle
|