Humanitaarinen katastrofi uhkaa Irakia

- Meillä ei ole keinoja parantaa heitä tai muita syöpää sairastavia lapsia.

Tohtori Abdili vakuuttaa ulkomaisten tutkimusten osoittavan, että syynä leukemian lisääntymiseen on köyhdytetty uraani, jota amerikkalaiset käyttivät ammuksissa vuoden 1991 Persianlahden sodassa.

Aseuraanin vaikutuksista amerikkalaisiin Persianlahden sotaveteraaneihin on väitelty Yhdysvalloissakin, mutta varmuuteen vaikutuksista ei ole tultu.

Tohtori Abdili sanoo myös, että 360-paikkaisessa sairaalassa on nykyisin puute lääkkeistä ja hoitotarvikkeista. Sairaalassa ei esimerkiksi pystytä tekemään luuydinsiirtoja. Tilanne Saddamin sairaalassa, joka toimii opetussairaalana, on silti parempi kuin muissa Irakin sairaaloissa.

Monet lapsipotilaat kärsivät tohtori Abdilin mukaan aliravitsemuksesta.
- Pakotteet Irakia vastaan on lopetettava, että saamme ruokaa ja lääkkeitä lapsillemme.

YK:n määräämien pakotteiden vaikutukset Irakin väestöön on asia, joka on herättänyt katkeraa väittelyä ja syytöksiä. Yhdysvaltojen kanta on, että Irak pystyy "ruokaa öljystä" -ohjelmalla hankkimaan kaiken tarvitsemansa ja haluamansa.

Vuoden 1996 lopulta alkaen Irak on saanut ohjelman avulla noin 22 miljardia dollaria. Tästä määrästä Irakin hallitus on saanut käyttöönsä 53 prosenttia ruuan, lääkkeiden ja humanitaaristen tarvikkeiden hankkimiseen YK:n valvonnassa.

Yhdysvallat syyttää Irakia

Yhdysvallat syyttää Irakin hallitusta tahallisesta vitkastelusta humanitaarisen avun jakamisessa. Näin Irak haluaa amerikkalaisten mukaan kerätä tukea ulkomailta pakotteita vastaan.

Yhdysvallat ei ole pystynyt vakuuttamaan kantansa oikeellisuudesta ainakaan kaikkia niitä, joiden pitäisi tilanne parhaiten tuntea. Tässä kuussa erosivat tehtävistään vastalauseena pakotepolitiikalle saksalaiset Hans von Sponeck ja Jutta Burghardt.

Heistä von Sponeck on johtanut YK:n järjestöjen humanitaarista apua Irakissa, Burghardt taas on ollut YK:n elintarvikeohjelman WFP:n avustustoiminnan johtaja Irakissa. Myös von Sponeckin edeltäjä, irlantilainen Denis Halliday, erosi vastalauseena pakotepolitiikalle 1998.

Irakissa toimii erilaisissa YK:n järjestöissä tätä nykyä runsaat 400 ulkomaalaista ja noin 1 300 paikallista asukasta.

Irakissa vieraileva pohjoismainen toimittajaryhmä tapasi von Sponeckin juuri ennen kuin hän ilmoitti virallisesti eroavansa. Kysyimme von Sponeckilta, eikö presidentti Saddam Hussein yritä käyttäää pakotteita propaganda-aseena.

- Yhdeksän pakotevuoden jälkeen hänen ei enää tarvitse yrittää kovin voimaperäisesti. Ihmiset elävät kurjuudessa, yrittipä hän lisätä sitä tai ei, vastaa von Sponeck.

- Irakilaiset joutuvat kärsimään rangaistusta rikoksesta, johon he eivät ole syyllistyneet. He eivät ole syyllisiä, vaan uhreja.

Yhteiskunta tuhoutumassa

YK:n lastenjärjetö Unicef teki keväällä 1999 yhdessä Irakin hallituksen ja Maailman terveysjärjestön WHO:n kanssa laajan tutkimuksen pikkulasten kuolleisuudesta Irakin keski- ja eteläosissa.

Tutkimuksen mukaan alle 5-vuotiaiden lasten kuolleisuus on kasvanut 1994-99 kaksinkeraiseksi verrattuna vastaavaan ajanjaksoon kymmenen vuotta aiemmin. Kuolleisuus kasvoi 56 kuolleesta pikkulapsesta 131:een.

Samansuuntaisesta kehityksestä kertovat muutkin YK:n tutkimukset. Vielä 1980-luvulla Irak oli öljyvarojensa ansiosta lähestymässä hyvää vauhtia teollistuneiden maiden elintasoa.

Vielä vuonna 1987 oli henkeä kohden laskettu bruttokansantuote 3 500 dollaria. Tänä päivänä se on eräiden arvioiden mukaan 700 dollaria eli samaa luokkaa kuin Ruandassa.

Työttömiä on eräiden YK:n arvioiden mukaan jopa 50 prosenttia työvoimasta. Palkat ovat niin pienet, että työssä käyvätkin joutuvat yrittämään hankkia sivutuloja.

Pelastuksena valtaosalle väestöä on kuukausittain valtion jakama perusruokapaketti, joka tosin ei riitä koko kuukaudeksi. Ulkomaille paremman elämän toivossa on muuttanut arviolta kaksi miljoonaa irakilaista.

Kun aikuisväestöstä vielä 1985 oli lukutaitoisia 89 prosenttia, on määrä nyt YK:n mukaan pudonnut 59 prosenttiin. Lapset joutuvat auttamaan perheensä elättämisessä monasti pienestä pitäen, ja niinpä esimerkiksi 6-vuotiaista ainakin 32 prosenttia jää täysin koulujärjestelmän ulkopuolelle.

Denis Halliday arvioi tilannetta näin kirjoituksessaan viime vuonna:
- Olemme tuhoamassa kokonaisen yhteiskunnan. Niin yksinkertaisesti ja kammottavasti asiat ovat.

Lue myäs artikkelit:

Amiriyan väestönsuoja Bagdadissa on nykyisin museo

STT-HANNU VUORI-MH
25.2.2000

---

Ulkomaat -sivulle