Joka neljäs liikennekuolema johtuu alkoholista
Huumausaineiden kokeilu, käyttö ja haitat ovat lisääntyneet 1990-luvulla koko maassa. Samoin alkoholin kulutus on lievässä kasvussa. Huumausaineiden ja alkoholin käytöstä aiheutuu kasvavaa haittaa myös liikenteessä.Rattijuopumuksen yleisyyden luotettavin mittari on maantievarsitutkimuksista saadut tulokset. Tutkimuksia on tehty parinkymmenen vuoden ajan ja niiden avulla voidaan kuvata tarkasti rattijuopumuksen yleisyyttä liikennevirrasta.
Kahden viime vuoden aikana rattijuoppojen osuus on hieman laskenut, mutta alkoholia maistelleiden osuus on selvästi kasvanut. Vuonna 1999 liikennevirrassa ajoi rattijuoppona 0,16 prosenttia kuljettajista.
Poliisin tietoon tulee vuosittain hieman yli 20 000 rattijuoppoa. Heistä noin kolmasosa jää kiinni valvonnan, kolmasosa onnettomuuksien ja kolmasosa ilmoituksien perusteella.
Poliisin tietoon tulleiden rattijuopumusten määrään vaikuttaa se, kuinka paljon poliisi suorittaa rattijuopumusvalvontaa.
Vuonna 1999 rattijuopumuksen kasvu oli 2,9 prosenttia, kun edellisenä vuonna lisäys oli prosentin luokkaa. Erityisesti lievät tapaukset kasvoivat.
Asiantuntijoiden mukaan arviolta joka kahdessadas rattijuoppo jää kiinni. Rattijuopoista kahdeksan prosenttia on naisia. Naisten osuus on vähitellen kasvanut. Rattijuopumukseen syyllistyvistä miehistä valtaosa on 25-45-vuotiaita.
Lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttö on yleistymässä
Kansanterveyslaitoksen kolmen vuoden takaisen selvityksen mukaan joka neljännen rattijuopumuksesta epäillyn verestä löytyy alkoholin lisäksi muita liikenteessä haitallisia aineita, lähinnä rauhoittavia lääkkeitä.
Lääkeaineita ja huumeita löytyi 1042:lla liikennejuopumuksesta epäillyllä vuonna 1997, kun edellisenä vuonna tapauksia oli 870. Toissa vuonna poliisi pyysi tutkimaan muita huumaavia aineita 1323 kuljettajalta.
Lääkeaineita ja huumausaineita oli käyttänyt yhteensä 84 prosenttia tutkituista. Huumetapausten kokonaismäärä poliisin pyytämistä päihdetutkimuksista on kasvanut huomattavasti viimeisen 15 vuoden aikana.
Suomi on parhaillaan mukana EU-hankkeessa, jossa selvitetään kiinnijääneiden rattijuoppojen huumeiden ja lääkkeiden käyttöä. Hankkeessa kehitetään myös tienvarsitarkastuksia varten pikatestejä, joilla voidaan todeta huumaavien aineiden ja lääkkeiden käyttö.
Lain mukaan moottoriajoneuvon kuljettaja syyllistyy rattijuopumukseen, jos hänen veressään on alkoholia vähintään 0,5 promillea tai litrassa puhallusilmaa 0,25 mg.
Törkeän rattijuopumuksen raja on 1,2 promillea verestä mitattuna tai 0,60 mg litrasta uloshengitysilmaa. Esimerkiksi pullollinen mietoa viiniä aiheuttaa 80-kiloisella miehellä noin 1,3 promillen ja 55-kiloisella naisella 2,1 promillen humalatilan.
Rattijuopumus on aina rangaistavaa. Lyhyenkin matkan esimerkiksi metsätiellä tai parkkipaikalla ajanut voidaan tuomita rattijuopumuksesta. Myös kulkuneuvon luovuttaminen juopuneelle on rikos.
Liikennevahingon aiheuttanut rattijuoppo on taloudellisessa vastuussa omista, matkustajien ja muiden ulkopuolisten vahingoista. Hän voi menettää oikeutensa myös liikenne- ja autovakuutuskorvauksiin.
Törkeissä rattijuopumustapauksissa myös matkustaja menettää vakuutusetunsa.
Vuosittain noin 1,2-1,4 miljoonaa autoilijaa puhallutetaan
Huumaantuneena ajaminen sisällytettiin rattijuopumussäädöksiin 1.10.1999 voimaantulleessa uudistetussa rikoslaissa.
Huumaantuneena ajaminen on kyseessä silloin, kun henkilö kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa muun huumaavan aineen kuin alkoholin vaikutuksen alaisena tai alkoholin ja muun huumaavan aineen yhteisvaikutuksen alaisena niin, että hänen kykynsä virheettömiin suorituksiin on huonontunut.
Huumaantuneena ajamisesta rangaistaan kuten rattijuopumuksesta, jos kuljettajan ajokyky on huonontunut ja kuten törkeästä rattijuopumuksesta, jos kuljettajan ajokyky on tuntuvasti huonontunut huumaavien aineiden vaikutuksesta.
Kannabistuotteet heikentävät motoriikkaa, kykyä arvioida etäisyyksiä ja ajonopeuksia. Amfetamiini lisää riskinottoa, aggressiivisuutta ja voi aiheuttaa aistiharhoja.
Lain ilmaisut "huonontunut" ja "tuntuvasti huonontunut" tarkoittavat, että poliisin on esitutkinnassa osoitettava ajokelpoisuuden huonontuminen.
EU-direktiivi vuodelta 1996 määrää, ettei ajokorttia saa myöntää tai uudistaa henkilölle, joka on riippuvainen päihteistä eikä pysty olemaan ajamatta päihtyneenä. Määräys koskee alkoholia ja muita päihteitä.
Aiemmin alkoholista riippuvaiselle henkilölle ei myönnetä tai uudisteta ajokorttia ilman lääkärinlausuntoa. Sillä osoitetaan, että henkilö on ollut tietyn määräajan ilman alkoholia.
Sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut lääkäreille ohjeet siitä, kuinka arvioidaan ajokortin hakijan päihderiippuvuus. Direktiivin kattava toteutuminen edellyttää Suomessakin entistä parempaa yhteistyötä ajokortin myöntävän poliisiviranomaisen, lääkärin ja oikeusviranomaisen välillä.
Poliisi puhalluttaa vuosittain noin 1,2-1,4 miljoonaa autoilijaa karsiakseen joukosta liikennettä vaarantavat rattijuopot. Liikennejuopumusvalvonta kohdistetaan erityisesti ongelmapaikkoihin ja -ajankohtiin.
Jos henkilöä epäillään rattijuoppoudesta, hänet toimitetaan tarkkuusalkometrikokeeseen tai verikokeeseen. Tarkkuusalkometri on laite, joka mittaa henkilön uloshengitysilman alkoholipitoisuuden. Tarkkuusalkometrin tulos on todistusvoimainen oikeudessa.
Sata kuolee päihteiden käytöstä aiheutuneissa onnettomuuksissa
Vuonna 1998 menehtyi 101 ihmistä onnettomuuksissa, joissa joku osallisista (autoilija, jalankulkija, pyöräilijä) oli käyttänyt alkoholia. Edellisenä vuonna vastaava luku oli 109. Tällaisissa alkoholionnettomuuksissa loukkaantui 1 265 ihmistä. Edellisenä vuonna loukkaantui 1 233.
Vuoden 1998 rattijuopumusonnettomuuksissa kuoli 75 henkilöä, joista 50 oli juopuneita kuljettajia. Rattijuopumusonnettomuuksissa loukkaantui 994 henkilöä, joista 663 oli kuljettajia.
Vuonna 1997 rattijuopumusonnettomuuksissa loukkaantui yhteensä 975 henkilöä. Loukkaantuneista noin puolet oli kuljettajia ja puolet matkustajia ja sivullisia. Näissä onnettomuuksissa kuoli 89 ihmistä, joista 56 oli juopuneita kuljettajia.
Mitä vakavammasta onnettomuudesta on kysymys, sitä useammin alkoholi on syytekijänä mukana. Vuonna 1998 poliisin tietoon tulleista loukkaantumiseen johtaneista onnettomuuksista 15 prosenttia oli rattijuopumustapauksia.
Vastaavasti kuolemaan johtaneista onnettomuuksista 20 prosenttia oli rattijuopumustapauksia. Alkoholi on usein mukana myös pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden onnettomuuksissa.
Kuljettajan riski joutua liikenneonnettomuuteen kasvaa veren alkoholipitoisuuden mukaan. Jo 0,5 promillen veren alkoholipitoisuus aiheuttaa 3-5-kertaisen riskin.
Yhden promillen alkoholipitoisuus kymmenkertaistaa riskin ja 1,5 promillen alkoholipitoisuus aiheuttaa jo yli 60-kertaisen riskin joutua onnettomuuteen. Joka neljäs liikennekuolema johtuu siitä, että joku osallisista oli ottanut alkoholia.
Nuorten osuus rattijuoppojen kuolonkolareissa on suuri. Noin puolet kaikista rattijuoppojen kuolonkolareista on alle 26-vuotiaiden rattijuoppojen aiheuttamia.
Onnettomuuksissa kuolee yleensä rattijuoppo itse ja/tai hänen matkustajansa. Keskimäärin joka kymmenes rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleista on sivullinen.
Tyypillisin rattijuopon onnettomuus on tieltä suistuminen. Puolet rattijuopon ja kyydissä olevien kuolemista johtui tieltä suistumisesta vuonna 1998. Alkoholin lisäksi ilmeni yleisesti neljä muuta riskitekijää: ylinopeus, aiemmat rikkomukset, humalainen seurue ja vähäinen ajokokemus.
IA
25.2.2000
