Arkadianmäen ääni
26.5.1999
Kunnat ja valtio
Eduskunta hyväksyi tiistaina hallituksen esityksen tulevien vuosien talousarvion raameiksi. Arvioimalla menojen ja tulojen määrää ja hyväksymällä niiden muodostumisen perusteet, eduskunta käytti jo ennakoiden budjettivaltaansa.
Monesti valtiontaloudesta puhuttaessa unohtuu se tosi asia, että talous on vain pelkkä instrumentti, jolla soitetaan sellaista säveltä, jota kuulijat haluavat kuulla.
Talous ei siis ole itseisarvo vaan väline. Jos emme haluaisi maksutonta koulutusta tai terveyspalveluja tai maanpuolustamista, niin silloin ei tarvitsisi kerätä veroja emmekä tarvitsisi koko julkista taloutta.
Olemme kuitenkin päättäneet toisin. Haluamme palveluja ja siksi myös maksaa veroja. Emme kuitenkaan voi kuluttaa enempää kun haluamme maksaa.
Maan hallitus haluaa panostaa tulevina vuosina hyvinvointipalvelujen tasapuoliseen tarjontaan lisäämällä kuntarahoitusta. Tämän vuoden valtion talousarvio on kuntatalouteen kohdistuvilta vaikutuksiltaan valtionosuuksia lisäävä.
Kuntien valtionosuudet ja -avustukset kasvavat 1,2 miljardia markkaa edelliseen vuoteen verrattuna. Tämä vuosi voidaankin nähdä olevan eräänlainen taitekohta julkisessa taloudessa. Tänä vuonna valtionosuuksien vuonna 1994 alkanut aleneva suunta on voitu ensimmäistä kertaa katkaista ja kääntää nousuun.
Nyt päätettävien vuosien 2001-2004 talousarvion raamien merkitys kuntien taloudelle on suuri. Valtiovalta osallistuu hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseen niin paljon kuin sen omat tulot ja velvollisuudet antavat myöten.
Hallitus ei siis halua ottaa velkaa palvelujen rahoittamiseen vaan rahoittaa palveluja sen mukaan kuin veronmaksajat haluavat maksaa veroja.
Valtionosuuksien nelivuotistarkastus tehdään siten, että ensivuonna hyvinvointipalvelujen toteuttamiseen lisätään 1,2 miljardia markkaa. Seuraavana kahtena vuotena kuntarahoitusta lisätään edelleen siten, että 2003 saavutetaan täysimääräinen 2,4 miljardin taso.
Tämän lisäksi vuosittainen kustannustason tarkistus lisää valtionosuuksia jo ensivuonna noin 400 miljoonaa. Vuonna 2001 kunnille on luvassa esimerkiksi yli 700 miljoonaa markkaa koulutukseen.
Kunnallisen itsemääräämisoikeuden mukaan kuntapäättäjillä onkin suuri vastuu siitä, käytetäänkö valtionosuudet koulutukseen vai käytetäänkö ne johonkin muualle.
Joissakin puheenvuoroissa on esitetty näkemyksiä, että hallitus vie rahaa kunnilta, koska ei anna koko lakisääteistä valtionosuus summaa ensi vuonna. Tämä tulkinta on tosiasioiden valossa väärä.
Kunta valtiosuhdetta on tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena, sillä julkinen talous on yksi kokonaisuus, jonka maksumiehinä ovat samat Suomen kansalaiset. On luonnollisesti ikävää, että lakiin kirjattua periaatetta ei voida toteuttaa kirjaimellisesti yhtenä vuonna.
Kokonaisuuden tarkastelussa on kuitenkin kannettava vastuuta kokonaistaloudesta ja siitä, että palvelujen vaatima rahoitus on saatavissa, vaikka hieman jaksotettuna.
Kuntatalouden suurimpana haasteena voidaan pitää kuntien välisten erojen suuruutta. Onneksi tämä ero on kuitenkin ollut kaventumassa. Viime vuonna negatiivisen vuosikatteen määrä pieneni vuoden 1997 340 miljoonasta markasta 130 miljoonaan markkaan.
Parantuneen taloudellisen tilanteen lisäksi heikompi osasten kuntien taloutta paikataan harkinnanvaraisilla valtionosuuksilla, joiden määrä on yhteensä 420 miljoonaa markkaa. Myös valtionosuuksien tasokorotuksilla on suurin vaikutus erityisesti niissä kunnissa, joissa on alhaiset verotulot.
Kustannustenjaon tarkistus ja valtionosuuksien indeksikorotus lisää valtionosuuksia ensivuonna koko maassa noin 300 markkaa asukasta kohden. Tämä kuitenkin vaihtelee suuresti alueellisesti, riippuen kuntien taloudellisesta tilanteesta. Uudellamaalla korotus on noin 200 markkaa, Lapissa 400 mk ja Kainuussa noin 550 mk asukasta kohden.
On positiivista, että tiukassa taloudellisessa tilanteessa on mahdollista kantaa vastuuta erialueilla asuvien ihmisten hyvinvoinnista. Oleellista on, että talousinstrumentti tarjoaa tasapuolisen konserttitarjonnan eripuolilla Suomea.
Kirjoittaja on kokoomuksen kansanedustaja Kuopion vaalipiiristä.
