Pyöräilyn hyödyt paljon riskejä suuremmat
Pyöräilyä ei kannata vastustaa ainakaan turvallisuusseikkoihin vedoten. Kevyen liikenteen kuolemaan johtaneet onnettomuudet ovat vähentyneet lähes kuudesosaan 1970-luvun alusta, vaikka pyöräilijöiden määrä on kasvanut.Lisäksi pyöräilyn terveyttä edistävät vaikutukset ja muut kustannushyödyt ovat selvästi suuremmat kuin liikkumismuodon turvallisuusriskit, muistuttaa yli-insinööri Mikko Ojajärvi liikenneministeriön liikennevalvontayksiköstä.
- Älykkääseen ja kestävään liikennejärjestelmään kuuluvat liikennetelematiikan sovellusten lisäksi liikkujien älykkyys, eli ettei liikuta autolla lyhyitä matkoja. Tärkein tapa edistää kevyttä liikennettä on sen olojen parantaminen. Väyliä tarvitaan lisää ja ne on pidettävä entistä paremmassa kunnossa, Ojajärvi sanoo.
Pyöräilyn hyötyihin Ojajärvi lukee aika- ja ajoneuvokustannusten säästöt, pienemmät tienrakennus- ja kunnossapitokulut sekä päästöjen ja onnettomuuskulujen pienentämisen.
Liikuntaväki mukaan liikennesuunnitteluun
- Liikennesuunnittelussa tulisi ottaa huomioon, että myös autottomien tulee päästä liikuntapaikoille. Liikuntaväen pitäisikin osallistua aktiivisesti kuntien liikennejärjestelmien ja kaavoituksen suunnitteluun, jotta liikuntapaikat saadaan lähelle ihmisiä, Ojajärvi katsoo.
Ojajärvi myöntää, että pyöräily on kuljettuihin matkoihin suhteutettuna edelleen vaarallisimpia liikkumisen muotoja. Yhtenä syynä on Suomen vielä melko nuori pyöräilykulttuuri.
- Vielä parikymmentä vuotta sitten pyöräilijä ei ollut Helsingin keskustassa kovin tavallinen näky, mutta mitä enemmän pyöräilijöitä liikenteessä on, sitä paremmin autoilijatkin joutuvat ottamaan heidät huomioon, itsekin viiden kilometrin työmatkansa pyörällä taittava Ojajärvi toteaa.
Suomessa on kevyen liikenteen väyliä yhteensä 12 000 kilometriä, joista valtion rakentamia 4 000. Liikenneministeriö on asettanut Tielaitoksen tavoitteeksi 150 kilometriä uusia kevyen liikenteen väyliä vuosittain, vaikka liikenneturvallisuuden parantamiseksi olisi kustannustehokkaampiakin keinoja.
Yhteensä valtio käyttää kevyen liikenteen väylien rakentamiseen ja turvallisuuden parantamiseen 300-400 miljoonaa markkaa vuosittain.
- Kuntien ja valtion yhteistyötä tarvitaan, jotta voidaan muodostaa yhtenäisiä kevyen liikenteen väyläverkostoja. Suurimmat puutteet ovat nyt kuntien puolella, koska taajamissa on vielä lisätarvetta, Mikko Ojajärvi toteaa.
Liikuntaa haetaan yhä kauempaa
Valtaosa suomalaisista harrastaa ulkoilua tai luonnossa virkistäytymistä jossakin muodossa. Kolmevuotinen luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi viittaa jopa yllättävään ulkoiluaktiivisuuteen.
- 97 prosenttia 45-64-vuotiaista ja 88 prosenttia 65-74-vuotiaista kertoo ulkoilevansa tavalla tai toisella. Aiempien tutkimusten mukaan ihmiset liikkuvat ulkona 2-3 kertaa viikossa, mutta näiden tietojen mukaan määrä olisi kasvanut 3-4 kertaan viikossa, LVVI-tutkimusta koordinoiva Metsäntutkimuslaitoksen tutkija Tuija Sievänen kertoo.
Tutkijat selvittävät parhaillaan eri mittarein, voivatko tähän mennessä saadut tulokset pitää paikkansa vai ovatko kyselyyn vastanneet mahdollisesti liioitelleet ulkoilumääriään. Aineiston keruu jatkuu vielä syyskuulle, ja tutkimus valmistuu ensi kevääksi.
Puolet kaupunkilaisista löytää liikkumiseen sopivan metsän tai puiston korkeintaan 300 metrin etäisyydeltä kotoaan. Hiihtämään pääsee keskimäärin 1,4 kilometrin päässä, uimarannalle tulee matkaa 3,7 kilometriä ja marjaan pääsee 5,7 kilometrin säteellä asunnosta.
Kaupungeissa kuitenkin hakeudutaan kävelemään noin kahden kilometrin päähän kotoa ja marjaan kuljetaan keskimäärin 11 kilometriä.
- Ihmiset hakeutuvat nykyisin yhä useammin valmiiksi rakennettujen ulkoilureittien ja palvelujen piiriin. Hoidetut ja viihtyisät alueet vetävät puoleensa. Kesämökilläkin vietetään keskimäärin 30 päivää vuodessa, Tuija Sievänen mainitsee.
STT-IA
26.5.2000
