Ehdotus kaikkia rikoksia koskevien yleisten säännösten uudistamisesta valmistunut
Samanlaisista rikoksista samanlaiset rangaistukset
Oikeusministeriössä on valmistunut ehdotus kaikkia rikoksia koskevien yhteisten säännösten eli rikosoikeuden yleisten oppien uudistamisesta. Tavoitteena on kirjata lakiin kattavat säännökset rikosoikeudellisesta vastuusta.Uudistuksen ei uskota vaikuttavan rangaistusten yleiseen tasoon, mutta sen toivotaan antavan nykyistä paremmat edellytykset sille, että tuomioistuimet eri puolilla maata voivat tuomita samanlaisista rikoksista samanlaisia rangaistuksia. Yhdenmukainen rangaistuskäytäntö parantaa oikeusturvaa ja lisää kansalaisten yhdenvertaisuutta.
Ehdotus on valmisteltu oikeusministeriön asettamassa rikoslakiprojektissa, ja jatkovalmistelu on tehty oikeusministeriössä. Laaja ehdotus on lausuntokierroksella syksyyn saakka. Tavoitteena on, että hallituksen esitys voitaisiin antaa vuoden 2001 lopussa.
Ehdotuksessa määritellään, millä edellytyksillä henkilö voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen ja millä edellytyksillä hän voi siitä vapautua. Se kattaa keskeisimmän osan rikosoikeuden ns. yleisten oppien alaan kuuluvista kysymyksistä. Nämä säännökset ovat voimassa olevassa vuoden 1889 rikoslaissa puutteelliset.
Vaikka ehdotukseen sisältyvät säännökset ovatkin uusia, ne pohjaavat kaikessa olennaisessa noudatettuun oikeuskäytäntöön ja oikeuskirjallisuuden kannanottoihin. Niissä on myös otettu huomioon kansainväliset mallit ja oikeusvertailu.
Rikoksen teettäjää rangaistaisiin tekijänä
Vastuuseen vaikuttavien seikkojen kirjaaminen rikoslakiin on perustuslakiin kirjatun laillisuusperiaatteen mukaista. Myös rikoslakiin ehdotetaan nyt laillisuusperiaatetta koskevaa nimenomaista säännöstä. Samalla lakiin on tarkoitus kirjata aiempaa tarkemmin vastuun edellytyksiä ja vastuuvapausperusteita koskevat säännöt.
Rangaistusvastuu edellyttää jatkossakin tahallisuutta tai tuottamusta. Ehdotuksen mukaan nämä käsitteet määriteltäisiin laissa. Määritelmät perustuvat oikeuskäytännön ja -tieteen linjauksille. Vastuun edellytysten kirjaaminen tältäkin osin lakiin on omiaan lisäämään oikeusturvaa.
Myös laiminlyöntivastuun periaatteet kirjattaisiin lakiin. Vakiintuneiden periaatteiden mukaan myös seurauksen estämättä jättämisestä voidaan rangaista, jos henkilöllä katsotaan olleen erityinen oikeudellinen velvollisuus tuo seuraus estää.
Velvollisuuden sisältöä pyritään nyt täsmentämään laissa. Ehdotuksen mukaan tällainen velvollisuus voisi syntyä esimerkiksi viran, toimen tai aseman tai tekijän ja uhrin välisen suhteen perusteella.
Rikoslakiin tulisi uusi säännös, jonka mukaan välillinen tekeminen olisi selkeästi rangaistavaa. Se soveltuisi tilanteisiin, joissa rikos tehdään toista - esimerkiksi alle 15-vuotiasta - välikappaleena käyttäen. Henkilöä, joka teettää rikoksen toisella, rangaistaisiin tekijänä.
Rikoslakiin on tarkoitus kirjata nykyistä täydellisemmin myös keskeiset rangaistuksen määräämistä ohjaavat periaatteet ja perusteet. Se, että säännökset ovat nykyisin hajallaan eri laeissa, vaikeuttaa kokonaiskuvan muodostamista käytössä olevista rangaistuslajeista ja niiden käyttösäännöistä.
Alentuneesti syyntakeiselle täysi rangaistus
Rangaistuksen yleisten vähentämisperusteiden tuomasta mekaanisesta rangaistusasteikon lieventämisestä ehdotetaan luovuttavaksi. Sen sijaan nuoria koskevat erityissäännökset säilytettäisiin, joten alle 18-vuotiaalle rangaistus määrättäisiin jatkossakin alennetulta asteikolta.
Rangaistuksen yleisiä vähentämisperusteita sovelletaan, kun tuomittavana on nuori, alentuneesti syyntakeinen tai henkilö, joka on syyllistynyt rikoksen yritykseen tai avunantoon.
Niitä sovelletaan myös, kun on kysymys hätävarjelun tai voimakeinojen käytön liioittelusta samoin kuin eräissä oikeudenvastaisen pakkotilateon tapauksissa. Näissä tilanteissa on mahdollisuus tuomita teosta laissa säädettyä lievempään rangaistukseen.
Nykyisin kaikkia ryhmiä koskee sääntö, jonka mukaan enimmäisrangaistus alenee aina neljänneksellä, eikä elinkautinen vankeus tule kysymykseen. Ehdotuksen mukaan enimmäisrangaistuksen alentamisesta luovuttaisiin.
Käytännössä merkittävin muutos koskisi alentuneesti syyntakeisten rangaistuksia. Toisin kuin nykyisin, ehdotuksen mukaan myös alentuneesti syyntakeinen voitaisiin tuomita murhasta elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Myös rikoksen yrityksestä, avunannosta rikokseen, hätävarjelun ja voimakeinojen käytön liioittelusta samoin kuin oikeudenvastaisesta pakkotilateosta voitaisiin ehdotuksen mukaan tuomita täysi rangaistus.
Sen sijaan alle 18-vuotiaisiin rikoksentekijöihin sovellettaisiin jatkossakin muita lievempää rangaistusasteikkoa. Nuorelle voitaisiin tuomita enintään kolme neljännestä rikoksesta säädetystä ankarimmasta rangaistuksesta. Jos rikoksesta voisi seurata elinkautinen vankeusrangaistus, enimmäisrangaistus tälle ryhmälle olisi kymmenen vuotta vankeutta.
Rangaistuksen perusteet pääosin ennallaan
Rangaistusten määrään ja lajiin vaikuttaviin perusteisiin ehdotetaan eräitä muutoksia, mutta pääperiaatteet säilyisivät ennallaan.
Toisin kuin useissa muissa maissa Suomen rikoslaissa ei nykyisin mainita teon motiiveja ja vaikuttimia yleisinä rangaistuksen mittaamisessa vaikuttavina seikkoina. Ehdotuksen mukaan teon vaikuttimet otettaisiin huomioon rangaistusta mitattaessa ja rangaistuslajista päätettäessä.
Rangaistuksen uutena lieventämisperusteena lakiin otettaisiin tekijään kohdistunut karkea loukkaus eli provokaatio. Myös rikoksentekijän ja uhrin välinen sovinto lieventäisi rangaistusta.
Uutta on, että rangaistusta voitaisiin kohtuullistaa paitsi rikoksesta tai tuomiosta tekijälle johtuneen muun seurauksen vuoksi myös rikoksentekijän korkean iän, terveydentilan tai muiden henkilökohtaisten olojen perusteella.
Syynä voisi olla myös se, että rikoksen tekemisestä on kulunut huomattavan pitkä aika. Lisäksi edellytetään, että vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus näistä syistä johtaisi kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen.
Hätävarjelu- ja pakkotilasäännöksiin vähäisiä muutoksia
Hätävarjelua ja pakkotilaa koskeviin säännöksiin ehdotetaan vähäisiä muutoksia, joissa niihin lähinnä kirjattaisiin vallitseva käytäntö. Niitä oikeushyviä, joiden suojaksi hätävarjelu on sallittu, ei laissa nimenomaisesti lueteltaisi.
Hätävarjelusäännöksissä edellytettäisiin edelleen, että henkilö puolustautuu oikeudetonta hyökkäystä vastaan, ja että tämä puolustautuminen on kokonaisuutena arvioiden puolustettavissa. Arvioinnissa otetaan huomioon mm. puolustettavan edun tärkeys, hyökkäyksen laatu ja voimakkuus sekä hyökkääjän henkilö.
Nykyisin pakkotilasäännökset suojelevat vain yksityisiä intressejä. Ehdotus laajentaisi pakkotilaoikeuden koskemaan kaikkia oikeudellisesti suojattuja etuja.
Myös pakkotilateon oikeudenmukaisuutta arvioitaessa lähdetään siitä, että pienemmän edun on väistyttävä suuremman tieltä. Säännöksen soveltaminen edellyttää aina, ettei tilanteesta ollut muuta ulospääsyä.
IA
26.5.2000
