Suomalaisilla dioksiinien saanti Euroopan tasoa
Uusimman laskelman mukaan suomalaisten päivittäinen dioksiinien, furaanien ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden saanti on noin puolet WHO:n asettamasta korkeimmasta siedettävästä saantimäärästä.Suurin osa kansainvälisin toksisuusekvivalentein lasketusta 112 pikogramman päivittäisestä saannista kertyy kalaravinnosta, josta Itämeren silakka on merkityksellisin.
Kaiken kaikkiaan suomalaisilla dioksiinien saanti on hyvin samaa tasoa kuin muuallakin Euroopassa.
- Dioksiinien ja furaanien päivittäinen saantimme on vähentynyt vuoden 1995 arvoista noin 30 pikogrammaa lähinnä maidon ja maitotuotteiden puhdistumisen ansiosta, kertoo Elintarvikeviraston erikoistutkija Anja Hallikainen.
Puhdistuminen on seurausta ympäristön puhdistamistoimenpiteistä ja niiden vaikutus on nähtävissä myös lähes jokaisessa Euroopan maassa äidinmaidonkin dioksiinipitoisuuksien laskuna.
- Suomi poikkeaa muista Euroopan maista siinä, että suurimmat dioksiinimäärät tulevat kalasta. Ruotsissa tilanne on samankaltainen, mutta Norjassa kalat ovat puhtaampia, huomauttaa Hallikainen.
Saantilähteiden vaihtelu maasta toiseen onkin suuri ja selittynee parhaiten erilaisilla ruokatottumuksilla. Ranskassa, Englannissa ja Hollannissa päivittäiset kokonaissaantiarvot ovat hieman korkeampia kuin Pohjoismaissa.
Itämeren suuret silakat ongelmallisia
Sekä Ruotsissa että Suomessa viranomaiset ovat antaneet suosituksia kalan syönnille.
Ruotsissa on esitetty, että hedelmällisessä iässä olevien naisten ei tulisi syödä Itämeren silakkaa tai lohta useammin kuin kerran kuukaudessa.
Suomessa kanta on ollut maltillisempi ja täällä on neuvottu syömään kalaa vaihtelevasti eri lajeja, rasvaista ja vähemmän rasvaista eri kasvuympäristöistä ja nauttimaan silakat mieluiten pienikokoisina.
- Eri ikäisten silakoiden dioksiinipitoisuudet vaihtelevat huomattavasti. On kuitenkin epäselvää minkä kokoista silakkaa kuluttaja keskimäärin käyttää, toteaa Hallikainen.
Hän sanoo ymmärtävänsä teollisuuden tarpeen käyttää suurikokoista silakkaa sen helpomman käsittelyn vuoksi, vaikka esimerkiksi 7-vuotiaaksi kasvaneessa suuressa silakassa voi olla kolme-viisi kertaa enemmän dioksiineja kuin alle 3-vuotiaassa lajitoverissa.
Silakan suurkuluttajan onkin hyvä muistaa suosia alle 3-vuotiaita, eli noin 20 grammaisia ja 17 senttisiä kaloja, jolloin dioksiinin saanti jää vähisemmäksi.
Tarvitaanko enimmäispitoisuusrajoja?
Hallikainen kertoi monissa Euroopan maissa olevan dioksiinille kansallisia enimmäispitoisuusrajoja.
Esimerkiksi Belgiassa, Ranskassa, Hollannissa ja Espanjassa on asetettu pitoisuussäännöksia maidolle ja joissakin maissa myös lihalle.
- Tulevaisuudessa pohditaan tarvitaanko EU:n sisällä eri elintarvikkeille dioksiinin enimmäispitoisuusrajoja ja kuinka suuria. Saattaa olla, että rehuille asetetaan rajoja, sillä alkutuotannostahan tällaiset ongelmat pitää aluksi hoitaa, pohtii Hallikainen.
FF-IA
26.5.2000
