EKP nostanee korkoja Fedin vanavedessä
Inflaatiota nujerretaan Atlantin molemmin puolin
Yhdysvaltain ja Euroopan keskuspankit ovat viime aikoina paistatelleet parrasvaloissa. Molemmat taltuttavat inflaatiopeikkoa koronnostoin, mutta niiden huolenaiheet poikkeavat osittain toisistaan.Atlantin takana Fed lyö jarruja ylikierroksilla käyvään talouteen, kun taas vanhalla mantereella EKP:ta huolestuttaa heikon euron aiheuttama tuontihintojen nousu.
Useissa kuluneen viikon kommenteissa on katsottu, että EKP joutuu seurailemaan korkopäätöksissään Fediä. Kun Yhdysvalloissa nostettiin tiistaina ohjauskorkoa puoli prosenttiyksikköä, euron kurssi heikkeni. Nyt EKP:n odotetaan kiristävän otettaan Fedin vanavedessä.
Suomalaisekonomistien mielestä EKP ei kuitenkaan peesaa Fediä, jos se odotusten mukaisesti nostaa ohjauskorkoaan prosenttiyksikön neljänneksen joko ensi viikolla tai kesäkuun alussa.
- Jos ja kun EKP kiristää rahapolitiikkaa, sitä ei pidä nähdä toimenpiteenä, jolla puolustetaan euron arvoa. Tällaisia tulkintoja on näkynyt suomalaisissa lehdissä, mutta ne ovat virheellisiä, päärahoitusekonomisti Sirpa Wallius Meritasta tähdentää.
Walliuksen mukaan euroalue tarvitsee aiempaa kireämpää rahapolitiikkaa, koska talouskasvu on elpynyt ja inflaatio nopeutuu myös kotoperäisistä syistä, eikä pelkästään euron heikkenemisen ja öljyn kallistumisen vuoksi.
- Euroalueen sisäinen inflaatio on nousussa, mihin oman lisänsä tuo se, että öljyn hinta on taas toukokuussa hypännyt ylöspäin, Aktia-pankin pääekonomisti Timo Tyrväinen vahvistaa.
EKP:lla ongelmia viestinnässä
EKP nosti ohjauskorkonsa huhtikuun lopussa 3,75 prosenttiin. Tyrväinen arvelee, että vuodenvaihteeseen mennessä korko kipuaa 4,5 prosenttiin, ellei euron kurssissa tapahdu nopeaa käännettä ylöspäin.
- Jos EKP olisi huhtikuun lopussa nostanut ohjauskorkoa prosenttiyksikön neljänneksen sijasta puoli prosenttiyksikköä, se olisi saattanut tukea euron kurssia. Fedin tuoreen kiristyksen jälkeen tilanne on kuitenkin muuttunut. Jos EKP ensi viikolla nostaisi korkoa puoli prosenttiyksikköä, sitä pidettäisiin heikkouden osoituksena, Tyrväinen arvelee.
Euron dollarikurssista on lohjennut noin neljännes sitten viime vuoden alun, jolloin yhteisvaluutta sai tulikasteensa markkinoilla. Huoli valuutan heikkoudesta on kuluvan vuoden aikana hiipinyt toistuvasti EKP:n kommentteihin.
- EKP ei ole onnistunut viestintäpolitiikassaan erityisen hyvin. Euron arvo on hypännyt aivan liikaa silmille, kun EKP on perustellut koronnostojaan, Wallius pohtii.
Euron heikkous ohimenevä ilmiö
Vaikka heikosta eurosta on tullut EKP:lle päänsärky, se ei voi tehdä paljoakaan muuttaakseen tilannetta nopeasti. Euron kurssin pönkittämiseen satojen miljardien tukiostoin Wallius ja Tyrväinen eivät jaksa uskoa.
- Euron heikkouden ja dollarin vahvuuden perussyynä on Euroopan ja Yhdysvaltain talouskasvujen ero. Vaikka euroalueellakin talousnäkymät ovat kohentuneet niin kohentuminen on ollut minimaalista Yhdysvaltoihin verrattuna, Wallius muistuttaa.
Vielä alkuvuodesta Yhdysvaltoihin povattiin kuluvalle vuodelle 3,5 prosentin talouskasvua, mutta nyt puhutaan jo viidestä prosentista. Euroalueella kasvuennusteita on korotettu vain prosenttiyksikön kymmenyksiä.
Valuuttakurssien nykyasetelmat eivät kuitenkaan jää pysyviksi. Yhdysvaltain taloutta kalvavat selvät epätasapainoisuudet, eikä se enää voi kasvaa nykyisellä tahdilla.
- On käsittämätöntä, kuinka immuuneja Yhdysvaltain markkinat ovat olleet keskuspankin varoituksille. Nyt viimeistään kaikki alkavat nähdä, että Fed aikoo tosissaan hillitä talouskasvua korkoja nostamalla, Tyrväinen uskoo.
Hän pitää selvänä, että Fedin linja alkaa muuttaa markkinoilla niin käyttäytymistä kuin odotuksiakin. Kun näin tapahtuu, seurauksena on väistämättä euron vahvistuminen dollaria vastaan.
- Jos EKP onnistuu pitämään sisäisen inflaation hallinnassa, niin siinä vaiheessa kun euron kurssikehitys kääntyy paremmaksi suuria huolenaiheita ei enää pitäisi olla, Tyrväinen arvioi.
STT-IA
26.5.2000
