Geeniteknisesti muunnettujen kasvien riskit liittyvät ympäristöön
Jos torjunta-aineita kestävä geenitekniikalla muunnettu öljykasvi risteytyy luonnossa toisten ristikukkaisten lajikkeiden kanssa, tästä saattaa olla seurauksena kemikaaleja kestäviä rikkakasveja.- Risteytymisriskistä on aika huonosti varmaa tietoa, mutta risteytymisen mahdollisuutta kukaan ei ole kiistänyt, kertoo ympäristöriskeihin perehtynyt tutkija Jyrki Pitkäjärvi Suomen ympäristökeskuksesta.
Steriili lajike, kuten Suomeen päätynyt gmo-rapsi, ei pysty lisääntymään. Steriili lajike ei tuota siitepölyä.
Suomeen päätynyt geenitekniikalla muunnettu rapsi sietää Round up -kauppanimikkeellä myytävää torjunta-ainetta, mutta ei-toivottu vieras voidaan häätää pelloilta toisenlaista tehoainetta sisältävällä torjunta-aineella.
Ympäristön kannalta tämäkin on huono ratkaisu, Pitkäjärvi huomauttaa.
Geenejä voidaan siirtää kasviin käyttämällä apuna maaperässä tavallista bakteeria, jolla on luontainen kyky siirtää geenejä isäntäkasvin perimään.
Kasveihin voidaan siirtää myös geeni, joka tekee kasvin tuhohyönteisiä kestäväksi. Maailmalla kohuttiin taannoin siirtogeenisestä kasvista, joka oli myrkyllinen myös joillekin perhoslajeille.
Tällainen kasvi voi Pitkäjärven mukaan myös tuottaa myrkyllistä ainetta niin suuria määriä, että sillä saattaa olla vaikutusta maaperän mikrobeihin ja maaperän pikkueläimiin.
Taloudellista etua viljelijöille
Rikkakasvin torjunta-ainetta sietävä kanadalaisrapsi ei ollut parin vuoden takaisten tietojen mukaan aiheuttanut merkittäviä ongelmia.
Viljelijöille tällaisen rapsin viljelystä koitui sen sijaan selvää taloudellista hyötyä. Sato lisääntyi, laatu parani ja torjunta-ainekulut vähenivät vuosina 1996-97.
Gm-rapsin etuna on, ettei rikkakasveja tarvitse torjua ennalta, vaan vain tarvittaessa. Myös siemen on puhtaampaa, koska se sisältää aiempaa vähemmän rikkakasvien siemeniä.
STT-IKK
26.5.2000
