Koodit kumoon:
Salakirjoituksen historia avautuu
Tiedetoimittaja Simon Singhin tuoreessa teoksessa Koodikirja (Tammi) perehdytään salakirjoituksen historiaan, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.Tuloksena on kiehtova matka muinaisten kulttuurien, tiedustelupalvelun ja sähköisen tiedonvälityksen maailmaan.Salakirjoitus on aihe, joka lienee myös käytännössä tuttu ainakin puolille ihmisistä. Useimmat pojat innostuvat jossain vaiheessa salaseuroista ja mahdollisuudesta salakieliseen yhteydenpitoon. Intoa ei vähennä edes se, että harva pikkupoika tietää mitään, mikä pitäisi salata.
Salakirjoituksella on kuitenkin merkittävä paikka ihmiskunnan historiassa. Se on liittynyt oleellisesti useimpiin suursotiin, sillä parhaillekaan strategioille ei voi povata menestystä, jos vihollinen saa ne selville.
Tiedon julkisuuden ja salassapidon keskeisin ongelma on tänäkin päivänä ratkaisematta. Missä kulkee yksityisyyden nimissä harjoitettavan salaamisen ja yhteiskuntarauhan nimissä harjoitettavan valvonnan välinen raja?
Täydellisetkin koodit rikotaan
Singhin esitys salakirjoituksen historiallisesta kehityksestä paljastaa toistuvan teeman, jota voi pitää melkeinpä lakina. Jos joku keksii nerokkaan tavan salata jotakin, joku toinen keksii ennen pitkää keinon salauksen murtamiseen. Salauksen historia on kamppailua koodinlaatijoiden ja -murtajien välillä.
Singh kuvailee mm. englantilaisen tiedustelupalvelun menestystä toisessa maailmansodassa. Useimmat asiantuntijat ovat sitä mieltä, että sota olisi kestänyt paljon pidempään, ellei saksalaisten Enigma-salausjärjestelmää olisi murrettu.
Koska tiedustelupalvelu kertoo saavutuksistaan pitkällä viiveellä, on täysin mahdollista, että tällä hetkellä on käytössä parempia salausmenetelmiä kuin Koodikirjassa esitellyt. Singh sanoo lohduttautuvansa sillä, että kenelläkään ei ole lupaa tätä todistaa.
Kadonneet kulttuurit
Singh esittelee kirjassaan myös toisenlaista salapoliisityötä. Kadonneet kulttuurit eivät ole salanneet kirjoituksiaan tarkoituksella, mutta koska kielet ja kirjoitusjärjestelmät ovat painuneet unhoon, ne ovat tutkijoille kuin salakieltä.
Tämän alan kuuluisin ja merkittävin tutkija on edelleen Jean-Francois Champollion, joka ratkaisi hieroglyfien arvoituksen.
Kuin sattuman oikusta jälkimaailmalle oli säilynyt kuuluisa Rosettan kivi, johon oli hakattu sama kirjoitus kolmella kielellä. Tämän parempaa avainta hieroglyfien tulkitsemiseen olisi vaikea kuvitella. Arvoituksen ratkaisu oli silti suuren työn takana, sillä egyptiläisten kirjoitusta oli totuttu pitämään paljon alkeellisempana kuin millaiseksi se paljastui.
Kaupankäynti Internetissä
Salakirjoituksella on myös arkinen puolensa. Jotta Internetistä voisi tulla halutun kaltainen kaupankäyntiväline, mm. luottokorttitietojen salassa pysyminen on varmistettava. Sähköinen salaus toimii yleensä automaattisesti, eikä keskivertokäyttäjä tiedä aina edes sen perusteita.
Internetin kautta tapahtuvan viestinnän salaamiseen liittyy muuan suuri ongelma. Tietoverkko on oivallinen kanava myös rikollisuudelle, ja niin terroristit kuin mustan pörssin kauppiaatkin pystyvät salaamaan toimensa.
Sähköinen kommunikaatio monimutkaistaa sekä salauksen että valvonnan ongelmia, eikä niitä ole ratkaistu.
Arvoituksia on yhä
Kaikkia historian arvoituksia ei suinkaan ole ratkaistu. Esim. Indusvirran liepeillä vaikutti kolmannella vuosituhannella eKr. kulttuuri, jonka kirjoituksia ei ole pystytty tulkitsemaan.
Lisäksi on olemassa joukko aarrekätköihin liittyviä salakirjoituksia, joita ei ankarasta yrityksestä huolimatta ole saatu selvitetyksi. Jälkimmäisissä voi toki olla kyse käytännön piloista.
Simon Singhin kirjassa on innokkaille lukijoille varta vasten rakennettu salakirjoitustehtävä. Kaikkien itseään ammattilaisena pitävien kannattaa yrittää, sillä ongelman ratkaisijaa odottaa 10 000 puntaa.
STT-IKK
26.5.2000
