Täpläravulla elvyttämään raputuotantoa
Täpläravun avulla voidaan raputuotantoa elvyttää ruttovesissä ja nostaa saaliit selvästi aiempaa suuremmiksi. Suomen vuosittainen rapusaalis on noin 2,5-3,7 miljoonaa yksilöä.Ensi viikon tiistaina julkistettavan väitöskirjatutkimuksen mukaan täplärapua ei suurempien yhteisten saaliiden toivossa pidä kuitenkaan istuttaa vesiin, joissa on ennestään rapukanta. Täplärapu nimittäin voi levittää rapuruttoa.
- Vaikka istukkaat olisivat ruttovapaita, täplärapu ja rapu eivät pysty elämään samoissa elinympäristöissä. Ne kilpailevat ravinnosta ja suojapaikoista keskenään, ja täplärapu vahvempana vähitellen syrjäyttää ravun, toteaa fil.lis Kai Westman. Väittelijä toimii vesiviljelyjohtajana Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa.
- Täplärapuja tulisikin istuttaa vain kroonisiin ruttovesiin. Tämä on raputalouden kannalta tärkeää, jotta edelleenkin varsin suurta vuotuista rapusaalista ei vaarannettaisi, huomauttaa Westman.
Kv. sopimuksia ja velvoitteita
Suomella on myös kansainvälisten sopimusten ja velvoitteiden perustella vastuu alkuperäisen eläimistönsä ja siten myös ravun säilyttämisestä.
Ohjaamalla ja valvomalla täplärapuistutuksia ja estämällä rapuruton leviäminen mertojen ja muiden pyyntivälineiden välityksellä voidaan turvata nykyisten rapukantojen säilyminen.
- Siten meillä olisi pyydettävissä ja hyödynnettävissä kaksi lajia yhden sijasta, Westman tähdentää.
Westman väitteli tiistaina tohtoriksi Helsingin yliopistossa. Väitöskirjatutkimuksen aihe on täpläravun ominaisuudet rapuun verrattuna.
Yli sata vuotta sitten
Suomi oli 1800-luvun lopussa Euroopan tärkein ravun (Astacus astacus) vientimaa. Vuotuinen saalis nousi noin 20 miljoonaan rapuun. Näistä vietiin Euroopan markkinoille yli 15 miljoonaa yksilöä.
Suomeen 1890-luvun alussa levinnyt rapurutto (Aphanomyces astaci) teki kuitenkin nopeasti lopun taloudellisesti erittäin tuottoisasta ravustuksesta.
Rapurutto levisi torjuntayrityksistä huolimatta yhä uusiin vesiin. Suomessa päätettiin 1960-luvun lopussa, Ruotsin esimerkkiä noudattaen, ryhtyä tutkimaan mahdollisuuksia ruttovesien elvyttämiseksi ruttoa kestävällä pohjoisamerikkalaisella täpläravulla.
Nopeampi kasvamaan
Tutkimukset osoittavat, että täplärapu kasvaa samoissa oloissa huomattavasti rapua nopeammin jo poikasvaiheista alkaen. Yleisen pyyntikoon (10 cm) se saavuttaa jo kolmantena tai neljäntenä syksynä. Rapu tulee pyyntikokoon paria vuotta myöhemmin.
Täpläravun suurempi kasvunopeus johtuu sekä tiheämmästä kuorenvaihtovälistä että suuremmasta kasvusta kuorenvaihtoa kohden. Suurin Suomesta pyydystetty täplärapu on ollut yli 20 senttiä, kun suurin saatu rapu (17cm) on jäänyt reilusti sen alle.
Suuremmasta kasvunopeudesta johtuen täpläravut tulevat myös sukukypsiksi aiemmin kuin ravut. Täplärapunaaraat voivat lisääntyä ensimmäisen kerran jo kolmantena syksynään, rapunaaraat vasta neljäntenä tai viidentenä syksynään.
Täplärapunaaraiden mätimäärä on lisäksi noin 30 prosenttia suurempi kuin samankokoisilla ravuilla; tämä johtuu lähinnä mätimunien pienemmästä koosta.
Suurempi saalis
Molemmat lajit suosivat samantyyppisiä pohjia, suojaa antavia kivikoita tai kolojen kaivamiseen sopivaa pohjaa. Täplärapu näyttää kuitenkin olevan rapua vaativampi, koska sitä on tavattu harvemmin loivilla ja pehmeillä pohjilla.
Siksi täplärapuja ei kannata istuttaa vesiin, joissa ei ole tarjolla kivikkorantoja tai muita suojapaikkoja. Tutkimuksen mukaan täplärapu kestää hyvin pyyntiä. Vaikka aikuisesta populaatiosta poistettiin vuosittain jopa 35 prosenttia, ei tämä näyttänyt vaikuttavan haitallisesti kantaan.
Edelleen täplärapusaaliit olivat yhteisessä esiintymisjärvessä kannan kokoon nähden selvästi rapua suurempia. Ruttovesissä taas täplärapu näyttää pitkäaikaisten havaintojen perusteella kestävän hyvin rapuruttoa. Tämä on todettu myös koeoloissa tehdyissä tartuntakokeissa.
STT-IA
26.5.2000
