Huolestuneisuus väkivallasta on kasvanut
Vammoihin johtanut väkivalta on hieman vähentynyt vuosina 1980-1997. Sellaisen väkivallan ja uhkailujen määrä, josta ei aiheutunut uhrille fyysisiä vammoja, on kuitenkin lisääntynyt 1980-luvun loppuun ja 1990-luvun alkuun verrattuna.
Vammalla tarkoitetaan myös
vähäisiä vammoja, kuten mustelmia ja
nyrjähdyksiä.
Tiedot ilmenevät Tilastokeskuksen
ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen yhteisestä
raportista, jossa käsitellään Suomessa 1980-97
tehtyjä suuria valtakunnallisia uhritutkimuksia.
Huolestuneisuus väkivallan kohteeksi
joutumisesta ja varautuminen väkivaltaan
ennakolta lisääntyivät hieman vuosien
1993-97 välillä. Samoin taipumus ilmoittaa
koetut väkivaltatilanteet poliisille voimistui.
Poliisin tietoon tulleet pahoinpitelyt lisääntyivät,
vaikka väestön kokemien väkivaltatapausten
määrä vähentyi.
Vuonna 1997 rikollisuuden pelko ja rikoksiin
varautuminen olivat selvästi lisääntyneet vuoteen
1988 verrattuna niin väkivallan kuin
omaisuusrikostenkin osalta.
Omaisuusrikosten
kohteeksi joutumisesta sitä vastoin oltiin vuonna
1997 vähemmän huolissaan kuin vuonna 1993.
Vuosina 1980, 1988, 1993 ja 1997 toteutetuissa
haastattelututkimuksissa selvitettiin
aikuisväestön tapaturmien ja väkivallan uhriksi
joutumisen yleisyyttä sekä rikollisuuden pelkoa.
Haastateltavia henkilöitä oli noin 10 000 (vuonna
1980), 15 000 (1988), 4 300 (1993) ja 9 600
(1997). Tutkimuksen tietosisältö noudattaa
OECD-suositusta, jonka mukaan erilaiset fyysisen
turvallisuuden vaaratekijät on haluttu koota
yhteiseen mittaukseen.
Vuonna 1997 uhritutkimuksen haastattelujen
mukaan tapahtui lähes miljoona fyysisen vamman
aiheuttanutta tapaturmaa tai väkivallantekoa.
Useimmat niistä olivat liikuntatapaturmia (267
000), joskin lähes yhtä yleisiä olivat
kotitapaturmat (239 000) ja työtapaturmat (203
000). Liikennetapaturmia (63 000) ja väkivaltaa
(82 000) oli paljon vähemmän. Vuoden 1997
tutkimuksessa mukana olleet olivat 15 vuotta
täyttäneitä.
Lähes puolet lasten vammoista kohdistui päähän
Vuoden 1997 tutkimuksessa selvitettiin
ensimmäistä kertaa myös lasten tapaturmia
haastattelemalla henkilöitä, joilla oli alle
15-vuotiaita lapsia.
Selvitys rajoittuu sellaisiin
tapaturmiin, jotka johtivat terveyskeskus- tai
lääkärissäkäyntiin.
Tällaisia tapaturmia sattui
haastattelutietojen mukaan vuonna 1997 lähes 75
000 eli suunnilleen saman verran kuin vamman
aiheuttaneita liikennetapaturmia tai
väkivaltatapauksia koko aikuisväestölle.
Pojille sattui iästä riippumatta enemmän
tapaturmia kuin tytöille. Tavallisimmat lasten
tapaturmat olivat kaatumisia tai liikunta- tai
pyöräilytapaturmia, joita oli noin kaksi
kolmasosaa kaikista lasten tapaturmista.
Yleisimmin tapaturmat sattuivat kodissa,
koulussa, päivähoidossa tai pihalla. Kaikista
vammoista lähes puolet kohdistui päähän.
Päävammat olivat yleisiä etenkin pikkulapsilla
(0-2-vuotiaat). 12-14-vuotiaiden vammat
kohdistuivat yleisimmin jalkoihin.
IA
26.5.2000
Kotimaa -sivulle
|