Viranomaisten vahingonkorvausvastuu muun yhteiskunnan tasolle
Julkista valtaa käyttävät valtion ja kunnan viranomaiset vaikuttavat päätöksillään ja toiminnallaan kansalaisten ja yritysten jokapäiväiseen elämään.Kuten inhimilliseen toimintaan yleensä myös julkishallintoon liittyy riski aiheuttaa vahinkoja. Viranomaisten tehtävät ovat muuttuneet yhä vaativammiksi ja hallittava tietomäärä on kasvanut. Julkishallintoon kohdistuu vaatimuksia toiminnan asiantuntevuudesta ja tehokkuudesta.
Virheiden todennäköisyys kasvaa, jos virkamiesten työtaakka on kohtuuton ja työnohjaus puutteellista.
Käytännössä ei ole harvinaista, että yksityinen kokee kärsineensä vahinkoa esimerkiksi mielestään virheellisen tullauspäätöksen, asumistuen epäämistä koskevan ratkaisun, verotuspäätöksen tai rakennustarkastuksen seurauksena.
Viime aikoina julkisuudessa ovat olleet esillä muun muassa Myllypuron entisen kaatopaikka-alueen kunnostamisesta alueen asukkaille aiheutuneet vahingot ja tulkinnanvaraiset tukien takaisinperinnät.
Julkisyhteisöjen vahingonkorvausvastuusta on syytä keskustella, sillä se on käytännössä hyvin keskeinen kansalaisten tosiasialliseen oikeusturvaan vaikuttava asia.
Vahingonkorvausoikeuden keskeinen tavoite on saattaa vahingonkärsijä siihen asemaan, jossa hän oli ennen vahinkoa. Vahingonkorvauksella kompensoidaan vahingonkärsijälle vahingosta aiheutunut haitta.
Virheellisen hallintopäätöksen tai muun julkisen vallan käyttöä sisältävän hallintotoimen seurauksena aiheutuva taloudellinen tappio voi olla esim. ansionmenetystä tai saamatta jäänyttä voittoa.
Tosin esimerkiksi poliisin voimakeinojen käytön yhteydessä voi syntyä myös henkilövahinkoa. Esinevahingoista voidaan mainita viranomaisten takavarikoimalle omaisuudelle aiheutunut vahinko.
Vahingonkärsijän pitkä valitustie
Jos vahingon korvaamisesta ei päästä yksimielisyyteen, yksityisellä on edessään tavanomaista vahingonkorvausprosessia pitkäkestoisempi ja monivaiheisempi menettely ennenkuin hän saa viranomaiseen kohdistamansa korvausvaatimuksen ratkaistua.
Hallintopäätöksestä on ensin valitettava ylimpään hallintotuomioistuimeen saakka. Hallintoprosessissa ei kuitenkaan ratkaista asiaan liittyviä vahingonkorvauskysymyksiä.
Vasta kun hallintolainkäyttötie on käyty loppuun, on mahdollista nostaa korvauskanne käräjäoikeudessa. Vahingonkärsijän on siten käytävä läpi molemmat tuomioistuintiet.
Korvausasian käsittelyyn lyö oman leimansa vahingonkorvauslaissa omaksuttu järjestely, jonka mukaan julkisen vallan käyttäjään kohdistuva huolellisuusarvostelu on tavanomaista lievempää.
Kun kansalaiselle on aiheutunut taloudellista tappiota esimerkiksi puutteellisen rakennustarkastuksen seurauksena, hänen kuntaan kohdistamansa korvausvaatimuksen hyväksyminen edellyttää, että rakennustarkastuksessa on toimittu toisin kuin tarkastustoiminnalle "kohtuudella" asetettavat laatuvaatimukset edellyttävät.
Lainsäätäjä on näin asettanut vahingonkärsijän sietokynnyksen korkeammalle, kun kyse on julkista valtaa käyttäen aiheutetusta vahingosta.
Lisäksi vahingonkärsijän oikeutta korvaukseen on kavennettu tavanomaista tiukemmalla myötävaikutusta koskevalla säännöksellä sekä sulkemalla pois mahdollisuus nostaa korvauskanne eräiden ylimpien valtionhallinnon toimielimien aiheuttamasta vahingosta.
Kun vahingonkorvauslakia 1970-luvulla valmisteltiin, julkisen vallan käyttäjän korvausvastuun rajoittamista perusteltiin sillä, että viranomaiset toimivat yleisen edun nimissä eivätkä voi kieltäytyä ratkaisemasta vaikeitakaan asioita.
Tämän vuoksi olisi kohtuutonta, jos korvausvastuu syntyisi samoin edellytyksin kuin yrityksen tai yksityishenkilön aiheuttamasta vahingosta.
Julkisyhteisöt ovat ottaneet hoitaakseen monia yksityisen kannalta tärkeitä toimintoja kuten hyvinvointiin liittyviä tehtäviä. Usein kansalainen tai yritys on pakotettu kääntymään viranomaisen puoleen saadakseen asiansa hoidetuksi.
Voidaan perustellusti ihmetellä, miksi yhteiskunnan etuun tähtäävästä toiminnasta aiheutuvat vahingot olisi syytä tavallista useammin jättää kärsijöidensä kannettavaksi.
Vahingonkorvauslaki ja yleinen oikeustaju
Hallintotoiminnan asianmukaisuutta ja yksityisen oikeusturvan takeita on viime aikoina korostettu voimakkaasti mm. perustuslain säätämisen myötä.
Yksityisellä on oikeus luottaa siihen, että julkista valtaa käytetään asianmukaisesti. Virheellisen hallintotoiminnan seurauksena vahinkoa kärsineellä on oltava käytettävissään tehokkaat keinot tilanteen korjaamiseksi. Pelkkä hallintopäätöksestä valittaminen ei ole yksityisen oikeussuojakeinona riittävä.
Julkishallinnon kanssa asioivan perustellut oikeussuojaodotukset korostavat virheellisestä menettelystä seuraavan kompensaation merkitystä. Tätä taustaa vasten on erikoinen ratkaisu rajoittaa vahinkoa aiheuttaneesta hallintotoiminnasta seuraavaa korvausvelvollisuutta.
Toimintaan on päinvastoin luonteva yhdistää vähintään yhtä ankara vastuu kuin mihin tahansa muuhun toimintaan. Julkisyhteisöllä on toiminnan harjoittajana yksityistä parempi mahdollisuus välttää vahinko järjestämällä toimintansa asianmukaisesti.
Sen on myös huomattavasti vaivattomampaa kantaa vahingosta aiheutunut taloudellinen rasitus kuin vahinkoa kärsineellä kansalaisella tai yrityksellä. Erityisesti julkisen vallan käyttäjän toimintaan liittyvä korvausvastuun rajoittaminen ei ole yksityisen näkökulmasta oikeudenmukainen eikä hyväksyttävä.
Olisi toivottavaa tarkistaa vahingonkorvauslakia mahdollisimman pian vastaamaan yleistä oikeustajua ja kansalaisten perusteltuja oikeusturvaodotuksia.
SUVIANNA HAKALEHTO-WAINIO
26.5.2000
Kirjoittaja on oikeustieteen lisensiaatti ja tutkija Helsingin yliopistossa.
