Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







A. Nenäkäs

27.10.2000

Esko Ahon trauma



Esko Ahon (kesk.) niukka tappio Tarja Haloselle (sd.) presidentinvaalien toisella kierroksella on ilmiselvästi ollut traumaattinen kokemus Aholle, joka näyttää uskoneen voittoonsa.


Tämä paljastuu Ahon tuoreesta kirjasta, jolla on tarkoitus mm. maksaa rästiin jääneet vaalilaskut.

Ennen muuta traumaattisuus näkyy Ahon vaalien jälkeisestä käyttäytymisestä aikomuksineen erota eduskunnasta ja jopa jättää kokonaan poliittinen ura ja siirtyä muihin tehtäviin.

Joka siirtyminen muihin tehtäviin ei välttämättä olisi ollut isänmaalle mikään korvaamaton menetys.

Esko Ahon välivuosi Harvardissa ei sinänsä ole uutta suomalaisessa poliittisessa historiassa. Muutamat aiemmatkin presidenttikamppailun hävinneet ovat siirtyneet ulkomaille, pääasiallisesti lähettiläiksi ja näin karistaneet kotimaan ikävät poliittiset olot jaloistaan.

Erikoinen piirre Ahon muisteloissa on hänen kaunainen ja neitimäisen herkkähipiäinen suhtautumisensa mediaan. Hänestä kun ei saisi kirjoittaa mitään negatiivista ilman, että hän viimeistään seuraavana päivänä kiukuttelee jossakin - mediassa - asiasta.

Aho syyttää etenkin Sanomayhtiön konserniin kuuluvia lehtiä suorastaan suunnitelmallisesta poliittisesta ajojahdista.

Tämän ajojahdin tunnusmerkkejä olivat Lahden MM-kisojen hakuepäselvyyksien näyttävä julkistaminen Helsingin Sanomissa vaalikampanjan aikana sekä etenkin juttu, jossa Ilta-Sanomat vertaili Ahon STT-jupakassa saamaa 100 000 markan kunnianloukkauskorvausta niihin korvauksiin, joita monet väkivaltarikosten uhreiksi joutuneet tai heidän omaisensa ovat kärsimyksistään saaneet.

Joka vertailu oli ja on edelleen vähintäänkin aiheellinen.

Median syyllistäminen epäonnistumisesta vaaleissa ei ole mitään uutta. Maalaisliitossa(kin) sillä on perinteitä. Myös Paavo Väyrynen hävisi aikanaan presidentinvaalit nimenomaan valtamedian törkeän vehkeilyn takia.

Aikamoista - ilkiäisikö sanoa paranoidista - uskoa salaliittoteorioihin osoittaa se, että maan johtavia tiedotusvälineitä, joissa työskentelee sentään satoja ammattiylpeitä journalisteja, olisi joku koko toimituksen kattava salaliitto jotakin ehdokasta vastaan ja toisen puolesta.

Uskokoon, ken tahtoo.

Aho ei kuitenkaan ole mediakammossaan yksin. Yllättävän monet johtavat poliitikot antavat yrmeitä lausuntoja journalisteille. Tai eivät anna niitä ollenkaan. Joka ei kyllä aina ole edes vahinko. Parempi kun ovatkin vaiti.

Kuitenkin tiedotustoiminnan ja mediailmapiirin ymmärtäminen on ainakin suuressa maailmassa yksi menestyvän poliitikon varmimpia tunnusmerkkejä.

A. NENÄKÄS

Kirjoittaja on valtamedian edustaja ja halveksuttava salaliittolainen, joka ei halua salaliiton paljastumisen pelossa nimeään julkisuuteen.


Kolumnit -sivulle