Lapsen sijoitus on merkki perheen pahoinvoinnista
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä kasvoi koko 1990-luvun ajan. Vuonna 1991 sijoitettuja lapsia ja nuoria oli reilut 8 700, mikä oli 0,8 prosenttia silloisesta ikäluokasta.Vuonna 1998 sijoitettuja oli jo yli 12 000, eli 1,1 prosenttia lapsista ja nuorista oli sijoitettu. Kodin ulkopuolelle sijoitetuista reilut 7 000 lasta tai nuorta oli myös huostaanotettu. Lisäksi avohuollon piirissä oli samaan aikaan yli 38 000 nuorta.
Sijoituksen yleisimpiä syitä ovat vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat, jotka usein johtavat lapsen hoidon laiminlyöntiin tai perheväkivaltaan.
Nykyään yhä useamman sijoituksen takana ovat lapsen omat ongelmat kuten esimerkiksi kouluvaikeudet, rikollisuus tai huumeet.
Laman vaikutukset näkyvät
Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja Matti Upanteen mukaan sijoitusten ja huostaanottojen lisääntyminen on merkki lasten ja perheiden pahoinvoinnin lisääntymisestä. Ilmiöllä on yhteytensä myös 1990-luvun alun lamavuosiin, sillä lastensuojelussa ongelmat eivät tule esiin heti.
Tällä hetkellä sijaishuoltopaikat ovatkin lähes poikkeuksetta täynnä. Upanteen mukaan tämä johtaa siihen, ettei huostaanotetulle lapselle ole tämän vuoksi aina mahdollista löytyy juuri hänelle sopivaa paikkaa.
Pakon edessä lapsia sijoitetaan sinne, missä tilaa on. Lisäksi lapsia saatetaan siirrellä kodin ja eri sijoituspaikkojen välillä moneen otteeseen lyhyen ajan sisällä.
Lasten, nuorten ja perheiden ongelmiin ei ole yhtä ainoaa, toimivaa ratkaisua. Kaikista ongelmistaan huolimatta sijoitus kuitenkin usein on lapsen kannalta paras vaihtoehto.
Sijoituskokemukset yleensä myönteisiä
Lastensuojelun Keskusliitto, Turun Lausteen perhekuntoutuskeskus ja Tapiolan SOS-lapsikylä tekivät toukokuussa kyselyn sijaishuollossa oleville nuorille.
Kyselyyn vastanneet 50 nuorta kertoivat sijoituskokemuksistaan. Kysely osoitti, että nuoret yleensä suhtautuvat sijoitukseensa myönteisesti.
Suurin osa eli 64 prosenttia vastaajista piti sijoitusta pääosin hyvänä asiana. Sijoitus rauhoitti heidän elämäänsä. Monelle se oli myös ainoa tapa jatkaa koulunkäyntiä ja saada päästötodistus.
Puolet nuorista koki, että heidät oli sijoitettu oikeaan aikaan. 18 prosenttia vastaajista olisi jopa halunnut tulla sijoitetuksi aikaisemmin. 24 prosenttia kuitenkin koki, ettei sijoitusta olisi tarvittu lainkaan.
Vastaajat kokivat saavansa tukea sijoituspaikkansa työntekijöiltä. Suurin osa vastaajista kertoi, että sijoituspaikalta löytyy joku, jonka kanssa voi keskustella kaikista mieltä askarruttavista asioista.
Lapsia ei kuunnella tarpeeksi
Enemmistölle sijoitetuista päätös ei ollut mikään yllätys. Useimmat pitivät sijoitusta oikeudenmukaisena. Lähes puolet vastanneista kuitenkin koki ettei heidän mielipidettään oltu kuunneltu tarpeeksi päätöksenteon yhteydessä.
Esimerkiksi sijoituspaikoista ja eri vaihtoehdoista voisi nuorten mielestä keskustella enemmän.
Tyytyväisimpiä tilanteeseensa ovat varhaisessa vaiheessa perheenomaiseen ympäristöön sijoitetut lapset. He suhtautuvat tulevaisuuteensa muita valoisammin ja haaveilevat useammin esimerkiksi jatkokoulutuksesta.
Muutkin sijoitetut toivovat pääsevänsä vielä joskus töihin ja voivansa perustaa oman perheen.
Lue myös artikkelit:
STT-MH
27.10.2000
