Väitös: Tilaton väestö palkattiin suurvalta-ajan armeijaan
Kolmikymmenvuotisen sodan aikana sotaväkeen pestattiin tavallisesti tilattomia, jolloin varsinainen veroa maksava maanviljelijäväestö säästyi väenotoilta.
Ruotsin 1600-luvun ns. suurvalta-ajan kotimainen
jalkaväki rekrytoitiin väenotoilla, joissa kymmenen
miehen - tai vuodesta 1642 alkaen talon -
muodostamista ruoduista otettiin yksi mies
sotaväkeen.
Jo kolmikymmenvuotisen sodan
aikoihin vakiintui kuitenkin käytäntö, jossa
erityisesti varakkaat talolliset palkkasivat
puolestaan sijaisia (ruots. leigdekarl).
Sijaisjärjestelmän yleistyminen johti siihen, että
palkkamiehiä oli Ruotsin armeijassa välillä
enimmillään lähes 80 prosenttia kotimaasta
otettujen alokkaiden joukossa. Ala-Satakunnassa
sijaisia oli noin 30-50 prosenttia otetuista.
Kyseessä oli
siis eräänlainen palkka-armeija, jonka
palkkauksen hoitivat kuitenkin talonpojat eivätkä
keskieurooppalaiseen tapaan ns. sotaurakoitsijat
tai värvärit, kertoo FL Mikko Huhtamiehen tuore väitöskirja Sijaissotilasjärjestelmä ja väenotot. Taloudellis-sosiaalinen tutkimus sijaissotilaiden käytöstä Ala-Satakunnan väenotoissa vuosina 1631-1648.
Tutkimuksessa tarkasteltiin
Ala-Satakunnassa sotaväenottoja ja
sijaissotilasjärjestelmää kolmikymmenvuotisen
sodan ns. Saksan sotavaiheen aikana vuosina
1631-1648.
Palkkamiehiksi pestattiin tutkimusalueella
tavallisesti tilattomia, jolloin varsinainen veroa
maksava maanviljelijäväestö säästyi väenotoilta.
Yleinen järjestelmä koko Euroopassa
Ruotsin suurvalta-ajan leigdekarl ei ollut
keskieurooppalaisen palkkasotilaan pohjoismainen
vastine; ei tehtäväänsä koulutettu ammattisotilas
vaan siviili, joka lähti palkkiota vastaan toisen
sijaisena sotaväkeen.
Toisin kuin varsinaisia
palkkasotilaita sijaissotilaita käytettiin muiden
kotimaisten nihtien tavoin pääasiallisesti
linnoitusten varusväkenä.
Palkkamiehellä ja
varsinaisella eurooppalaisella palkkasoturilla oli
kuitenkin myös yhdistäviä piirteitä: molemmille
pestin otto tarjosi uuden elinmahdollisuuden.
Palkattujen sijaisten käyttö asepalveluksen
välttämiseksi oli yleinen eurooppalainen käytäntö.
- Missään maassa sijaisten käyttö ei ollut kuitenkaan yhtä
laajaa eikä saanut yhtä järjestelmällisiä piirteitä
kuin 1600-luvun Ruotsissa, tutkimus kertoo.
Autioituminen uhkasi
Sijaisjärjestelmä toimi verraten sujuvasti niin
kauan kuin ylijäämäväestöä oli saatavilla. Lähes
vuosittaisten väenottojen takia miehistä alkoi
kuitenkin nopeasti olla pulaa, minkä seurauksena
sijaisten palkat nousivat.
Sijaisille jouduttiin
maksamaan huomattavia korvauksia - ne
vastasivat korkeimmillaan jopa pienen maatilan
hintaa, noin 200-250 kuparitaaleria.
Jos sijaista ei
saatu, oli isännän tai tämän pojan lähdettävä itse
sotapalvelukseen, mikä merkitsi tavallisesti
maatilan autioitumista.
Talon ainoan työntekijän
joutuminen elinikäiseen asepalvelukseen oli
työvoimapulan aikana vakava uhka pienen
maatilan tulevaisuudelle. Sijaisjärjestelmä
vaikutti yleiseen autioitumiskehitykseen.
Kasvattipojista tykinruokaa
Tutkimusalueella sijaisia voitiin hankkia
karjavarallisuuden turvin. Karjanhoito soveltui
vähemmän työvoimaa vaativana paremmin
sota-ajan olosuhteisiin, koska työvoimasta oli
väenottojen takia jatkuva pula.
Sijaisten käytössä
toteutui näin myös kruunun etu, sillä isäntien
jäädessä kotimaahan veroa maksaviksi
maanviljelijöiksi valtion tulot eivät vähentyneet.
Talonpojat alkoivat myös varautua väenottoihin
ennakolta ostamalla taloihin kasvattipoikia, jotka
lähtivät tarpeen tullen talon puolesta sotaväkeen.
Toiminta sai välillä suoranaisen ihmiskaupan
piirteitä.
Monin paikoin Euroopassa läänitetyn maa-alueen
suhde läänittämättömään oli ratkaiseva tekijä,
siinä pystyttiinkö väenottoja toimeenpanemaan
keskusvallan kannalta tehokkaasti. Vain siellä,
missä keskusvalta oli riittävän vahva pakko-otot
toimivat keskusvallan kannalta sujuvasti.
Useissa
maissa yleisiä pakko-ottoja ei kuitenkaan voitu
järjestää, koska aatelin asema oli liian vahva ja
sen maaomistus liian laajaa. Aateli joko esti
alaisuudessaan olevien talonpoikien rekrytoinnin
tai ainakin rajoitti sitä oleellisesti.
- Vastaava
havainto voidaan tehdä myös Ala-Satakunnasta,
sillä väenotot rasittivat talonpoikia eniten
alueilla, joilla rälssimaata oli paljon suhteessa
veromaahan.
- Näillä alueilla myös sijaisia oli
vaikea löytää, koska aatelin hallinnassa olevat
vapaa-alueet vetivät työvoimaa ja samalla
potentiaalisia sijaissotilaita puoleensa, kertoo Huhtamies.
IA
27.10.2000
Ajassa -sivulle
|