Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Rikosten sovitteluun tulossa muutoksia



Rikosten sovittelutoimintaa aiotaan uudistaa Suomessa. Nykyinen vapaaehtoinen järjestelmä ei ole valtakunnallisesti kattava. Lisäksi vakavien rikosten sovittelutapaa halutaan täsmentää.


Sosiaali- ja terveysministeriön asettama rikos- ja riita-asioiden sovittelun selvityshenkilö Juhani Iivari katsoo, että sovittelun vapaaehtoinen tie on kutakuinkin loppuun kuljettu.

Selvitysmies jättää esityksensä valtakunnalliseksi malliksi kuluvan vuoden loppuun mennessä. Sovittelun nykytilaa ja uudistustarpeita tarkastellaan Tampereella torstaina alkaneessa rikossovittelun pohjoismaisessa juhlaseminaarissa.

Rikosten sovittelu nousi keskustelun kohteeksi, kun valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki esitti heinäkuun lopussa julkisen kannanoton sovittelun nykytilasta. Kuusimäki oli erityisesti huolissaan kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta, kun sovittelua toteutetaan myös rikosoikeuden alueella.

Suomessa rikosten sovittelu alkoi Vantaalla 1983, mutta toimintaa määrittelevää lakia meillä ei ole. Toiminta on laajentunut vapaaehtoisesti. Pääsääntöisesti kunnat kunnat maksavat sovittelutyöstä syntyvät kulut.

Viime vuonna 252 kuntaa ilmoitti tarjoavansa sovittelupalvelua. Käytännössä kuitenkin sovittelutapauksia tuli käsittelyyn vain 145 kunnasta. Niiden alueella asuu hieman yli 70 prosenttia Suomen väestöstä.

Heikoimmin sovittelupalveluja tarjoavat Lapin ja Länsi-Suomen läänien kunnat. Niissä puolesta puuttuu tyystin sovittelumahdollisuus.


Nuorten rikkeiden sopu kannattaa

Oikeusministeri Johannes Koskinen (sd.) kertoi Tampereen seminaarissa, että selvityshenkilön työn valmistuttua oikeusministeriö ja sisäasiainministeriö arvioivat yhdessä toimenpiteitä, joihin on tarpeen ryhtyä.

- Kaikilla kansalaisilla tulisi olla periaatteessa samanlainen mahdollisuus sovittelupalveluihin riippumatta asuinpaikasta. Sovittelupalveluiden epätasainen jakautuminen on kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista silloin, jos sama rikos eri alueilla johtaa erilaiseen seuraamukseen, Koskinen sanoi.

Koskisen mielestä erityisesti nuorten omaisuusrikosten sovitteluun kannattaa panostaa. Yleensäkin sovittelun pääpaino pitää olla lievemmissä rikoksissa.

Vakavissa tapauksissa Koskisen mukaan sovittelua voidaan käyttää rikosprosessin täydentäjänä, mutta juttu on sovittelusta huolimatta vietävä tuomioistuimeen.

Selvitysmies Iivarin mukaan sovittelun järjestämistä voitaisiin harkita mm. velkaneuvotalain antaman mallin pohjalta. Tässä mallissa valtio ja kunnat voivat solmia toimeksiantosopimuksia, joiden perusteella kunta tuottaa sovitut palvelut. Kunnille maksettaisiin korvausta palvelujen tuottamisesta.


Inhimillinen sovinto tärkeä

Tilastojen mukaan 1997 sovittelussa käsitellyistä rikoksista vajaa 40 prosenttia oli pahoinpitelyjä. Saman verran oli yhteensä varkauksia ja vahingontekoja koskevia sovitteluja. Lisäksi sovitteluun tuli mm. kunnianloukkauksia, kotirauhan rikkomisia, petoksia ja kavalluksia.

Johtava sosiaalityöntekijä Kalevi Juntunen Tampereelta arvioi, että sovittelu toimii hyvin lievissä rikoksissa sekä lasten ja nuorten rikkomuksissa.

Sovittelussa sovituista vahingonkorvauksista noin 80 prosenttia maksetaan. Oikeuden langettamissa korvaustuomioissa ei päästä lähellekään tällaista maksuastetta. Yhteiskunnalle sovittelu tulee oikeudenkäyntiä selvästi edullisemmaksi.

Erityisen tärkeänä Juntunen pitää sitä, että sovittelussa on mahdollista saavuttaa inhimillinen sovinto. Sellaista ei yleensä synny oikeudessa.

STT-IA
27.10.2000


Kotimaa -sivulle