Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Mikä tekee ihmisestä huligaanin?



Belgiassa ja Hollannissa pelatut jalkapallon EM-kisat toivat jälleen kerran esiin fanikulttuurin varjopuolen, huligaanit. Brittihulinoitsijat rikkoivat näyteikkunoita, heittelivät ravintoloiden terassituoleja sekä ottivat yhteen järjestyspoliisien ja muiden maiden kannattajien kanssa.


Englantilaisten huligaanien käytös kärjistyi siihen, että kansainvälinen jalkapalloliitto Uefa suunnitteli jopa Englannin maajoukkueen sulkemista pois kisoista.

Valtamedioissa suhtautuminen huligaaneihin jäi tuomitsemisen tasolle. Kommenteissa noudatettiin vanhaa kaavaa, jossa ensin ilmiöstä esitetään väkivaltaisia ja vandalistisia kuvia, minkä jälkeen moralisoidaan ja peräänkuulutetaan voimatoimia.

Tiedotusvälineissä ei mainittu niitä syitä, joista vaaralliset ja järjettömät mellakoinnit olivat aiheutuneet. Huligaanien käytöstä ei juurikaan analysoitu tai yritetty ymmärtää.


Onko olemassa huligaanitutkimusta?

Huligaani-ilmiön ymmärtäminen ei voi kaatua ainakaan siihen, etteikö aiheeseen liittyvää aineistoa olisi olemassa. Pelkästään Englannissa aiheesta on julkaistu useita kirjoja. Kirjoittajina ovat olleet niin sosiologit kuin toimittajatkin.

Huligaanitutkimukseen soveltuvia teoreettisia tulkintakehikkoja on useita. Huligaaneja voidaan tarkastella paitsi psykologisesta ja sosiologisesta perspektiivistä myös kulttuurintutkimuksen kannalta.

Liverpoolin yliopistossa perustettiin vuosina 1994-1995 kokonainen jalkapallotutkimuskeskus, jossa jalkapalloa tutkitaan akateemisesti mm. taloudelliselta, historialliselta ja poliittiselta kannalta. Ei ole epäilystäkään, etteikö tutkimuksiin sisältyisi myös lajiin sidoksissa oleva fanikulttuuri ja näin ollen myös huligaanit.

Mikä tekee ihmisestä huligaanin? Eräs tyypillisimmistä selityksistä jalkapallofanien väkivallalle on ollut työväenluokan turhautuminen ja piilevän kaunan purkaminen. Tämä poliittinen tulkinta on monessakin mielessä kyseenalainen.

Ensinnäkin parin viime vuosikymmenen aikana luokkateoria yhteiskunnallisen dynamiikan selitysmallina on ainakin sosiologien piirissä osoitettu vanhentuneeksi. Toisaalta huligaanien joukossa on todistettavasti myös insinöörejä, jopa asianajajia, joten ainakaan puhtaasta alaluokasta ei voida puhua.

Toinen stereotyyppinen selitys huliganismille on piilevä homoseksuaalisuus. Huligaanit ovat lähes aina sisäänpäin lämpiäviä miesporukoita, rasistisia ja seksistisiä ryhmiä, joilla on faniuden lisäksi korostetun miehisiä harrastuksia. Se, onko kyseinen teoria keittiöpsykologiaa vai vakavasti otettava selitys, on arvioitava erikseen kunkin yksittäisen tutkimuksen argumenttien pohjalta.

Kolmas tyypillinen selitys englantilaishuligaaneille on ehkä hieman kaukaa haettu. Sen mukaan Englanti on manner-Euroopan ulkopuolella oleva saari, jonka asukkaat vihaavat menettämäänsä imperiumia.


Osallistumiskulttuuri vaikuttaa taustalla

Jalkapallon katsojien yliaktiivisuus, kentälle ryntäily ja väkivaltaisuus voidaan nähdä seurauksena oman aikamme kulttuuriselle vaatimukselle, jonka mukaan kaikkeen on jollain tavalla osallistuttava. Voitaisiin ajatella, että huligaanit ovat tämän osallistumiskulttuurin tuote.

Nykyisellä vuorovaikutteisuuden aikakaudella passiivisuus on arvotonta ja aktiivinen osallistuminen arvokasta. Katsoja ei saa jäädä pelkäksi katsojaksi. Osallistumisesta on tullut ääneen lausumaton käsky, joka painostaa ihmistä olemaan kaikessa mukana.

Ei siis pidä ihmetellä, kun huligaanit eivät kestä pelkkää passiivista jalkapallon katsomista, vaan haluavat huomion pois kentältä - itseensä. Huligaanit kaipaavat valokeilaan. Kuten pienet lapset, jotka eivät saa tarpeeksi huomiota, huligaanit haluavat osallistua ja antaa oman panoksensa.

Se, että huligaanien osallistuminen on "huonoa osallistumista", on yleisen kulttuurisen logiikan sivujuonne, sen ikävä seuraus. Kun itsensä esille tuominen ja osallistuminen on länsimaisessa kommunikaatiokulttuurissa jokaisen pakollinen tehtävä, olisi ihme, ellei sekaan mahtuisi myös huligaanien kaltaisten kiihkoilijoiden "väärää osallistumista".


Media ei ole pelkkä havainnoitsija

Media ei koskaan ole neutraali tarkkailija, joka vain taltioi tapahtumat. Kanadalainen kommunikaatiofilosofi Marshal McLuhan on sanonut, että tiedotusvälineiden ymmärtämisessä tapahtui suuri muutos, kun tajuttiin, että mediat eivät pelkästään kerro tapahtumista vaan ne aiheuttavat tapahtumia.

Jalkapallon EM-kisojen aikana syntyi pieni kohu siitä, että eräs kisakaupungissa ollut toimittaja oli yrittänyt ravintolassa tarjota huligaaneille alkoholia yllyttääkseen nämä mellakointiin. Yritys epäonnistui, toisin kuin eräässä Euroopan etnisessä sodassa, jossa toimittaja oli kamera kädessä maksanut sodan toiselle osapuolelle vastustajan kylän pommittamisesta. Kummassakin tarkoitus oli sama: tuottaa mahdollisimman näyttävä uutinen.

Media ei kuitenkaan ole yksin syyllinen. Humanistit ja luovaa työtä tekevät yrittävät usein kiistää sen, että media välittää massoille kohutapahtumia nimenomaan siksi, että massat todella haluavat niitä. Kyse ei ole tavanomaisesta manipulaatiosta. Massojen ja median välillä toimii outo kysynnän ja tarjonnan laki, jonka selittämiseen on käytetty ja tullaan käyttämään loputtomiin voimavaroja.


Ymmärtävätkö huligaanit peliä?

Britannian pääministeri Tony Blair tuomitsi televisiohaastattelussa huligaanit rikollisiksi. Hän muistutti siitä, että kyse on vain pienestä ryhmästä, jota ei pidä sekoittaa niihin, jotka todella osaavat nauttia jalkapallon juhlatunnelmasta.

Miten fanin erottaa fanaatikosta eli huligaanista? Ovatko huligaanit jalkapallon ystäviä?

Fanin ja huligaanin ero on siis siinä, että fani ainakin periaatteessa ymmärtää mitä jalkapallo on, kun taas fanaattinen fani eli huligaani ei ymmärrä. Vertauskuvallisesti voisi sanoa, että huligaani ei ole peliä ymmärtävä pelin ystävä, vaan peliin kiihkomielisesti suhtautuva pelin rakastaja.

Paradoksaalisesti voidaan sanoa, että huligaani on valmis vaikka kuolemaan suosikkijoukkueensa puolesta, mutta edellytyksenä on se, ettei huligaanilla ole selkeää käsitystä siitä minkä puolesta hän henkensä uhraa. Sama tietämättömyyden logiikka pätee kaikkeen fanaattisuuteen.

JAKKE HOLVAS
28.7.2000

Kirjoittaja on filosofian maisteri, joka tekee Helsingin yliopistossa filosofis-sosiologista väitöskirjaa arvoista ja taloudesta.


Ulkomaat -sivulle