Puolustusvoimat työllistää 26 pappia
Sotilaspastorit antavat sielunhoidon lisäksi johtamisoppia
Puolustusvoimien sotilaspappien työkenttä on nykyään laaja: perinteisen sielunhoidon lisäksi he antavat muun muassa johtamisoppia. Suomen Puolustusvoimien leivissä työskentelee kaikkiaan 16 sotilaspastoria ja yhdeksän kenttärovastia. Kirkollista työtä johtaa kenttäpiispa Hannu Niskanen.
Varuskunnissa työskentelevien sotilaspappien arkipäivä koostuu varusmiesten ja henkilökunnan kanssa käydyistä keskusteluhetkistä sekä kenttähartauksien ja erilaisten oppituntien pitämisestä.
Pääesikunnassa työskentelevä kenttärovasti Tauno Eronen kertoo sotilaspappien työ jakaantuvan kolmeen osa-alueeseen: julistukseen, opetukseen ja sielunhoitoon.
Erilaisia jumalanpalveluksia ja hartauksia järjestetään puolustusvoimain juhlapäivinä, kenttäharjoituksissa ja sotilasvalan yhteydessä. Kirkko ja armeija ovat Erosen mukaan vastaavanlaisessa yhteistyössä kaikissa länsimaissa.
- Ruotsissa yhteistyö toteutui välillä heikommin, mutta nyttemmin se on parantunut ja mallia on otettu Suomesta. Pappeja on tullut armeijaan myös Virossa, jossa monelta puuttuvat jopa perustiedot kristinuskosta, Eronen kertoo.
Papit antavat johtamisoppia
Sotilaspapit pitävät varusmiehille palvelusaikana noin viisi oppituntia. Ensimmäinen oppitunti on koko saapumiserälle yhteinen ja sen jälkeen halukkaat voivat siirtyä elämänkatsomustiedon tunneille.
Reserviupseerikoulutuksen yhteydessä sotilaspappien pitämillä oppitunneilla käsitellään mm. johtamisen etiikkaa. Myös henkilökunnan kursseilla on kirkollisia oppitunteja.
- Johtamiskoulutuksessa korostamme ihmisen kohtaamista Raamatun kultaisen säännön mukaan, eli toista on kohdeltava siten kuin toivoo itseäänkin kohdeltavan, Eronen määrittelee.
Kirkollinen työ mahdollistaa myös rippikoulun käymisen varusmiespalveluksen aikana. Viime vuonna noin 400 varusmiestä pääsi ripille palvelusaikana. Määrä oli aiemmin huomattavasti suurempi.
- Vuonna 1978 vielä noin 2 000 varusmiestä kävi palvelusaikanaan rippikoulun. Määrät vähenivät heti leiririppikoulujen yleistyttyä, Eronen kertoo.
Sielunhoidollisissa tehtävissä sotilaspastorit jakavat työkenttänsä sosiaalikuraattorien ja lääkäreiden kanssa. Varuskuntien sotilaspapit käyvät vuosittain 5 000-6 000 kahdenkeskistä keskustelua. Pääosa varusmiesten kanssa käydyistä keskusteluista koskettaa seurusteluun ja muihin ihmissuhteisiin liittyviä huolia tai palvelukseen sopeutumista.
Itsepuolustus on hyväksyttävää
Vanhan testamentin kymmenessä käskyssä sanotaan "älä tapa". Eivätkö puolustusvoimat ja kristinusko ole lähtökohdiltaan ja päämääriltään ristiriidassa?
- Martti Luther on sanonut, että älä tee toiselle pahaa, äläkä anna tehdä toiselle pahaa. Yleinen ajattelu hyväksyy itsepuolustuksen ja oman perheen puolustamisen, Eronen sanoo.
Niin perhe, kylä kuin valtiokin ovat Erosen mielestä luonnollisia yhteisöjä.
- On vaikeaa sanoa, onko joku sota oikeutettu. Mutta vaikeaa on myös sanoa, ettei mikään sota olisi oikeutettu, hän lisää.
Jääkäriprikaatin pappi mukana ampumaharjoituksissa ja sotkussa
Reilun vuoden Sodankylän jääkäriprikaatin sotilaspastorina työskennellyt Timo Waris ei vietä työpäiviään pöydän ääressä istuen.
- Pyrin olemaan työssäni mahdollisimman lähellä ja läsnä. Kuljen varusmiesten mukana kenttäharjoituksissa, sotilaskodissa ja kasarmilla.
Sodankylän Jääkäriprikaatissa palvelee vuosittain noin 1 300 varusmiestä, vakituiseen henkilökuntaan kuuluu noin 300 miestä ja naista.
Waris kertoo työnsä painottuvan sielunhoitoon. Viimeisen vuoden aikana hän on käynyt noin 200 keskustelua varusmiesten ja vajaa sata henkilökunnan kanssa. Vilkkaimmat ajat ovat aina kaksi ensimmäistä viikkoa uusien varusmiesten saapumisesta.
- Monella alokkaalla on vain tarve puhua jonkun kanssa, päästä hetkeksi pois alokasajan rutiineista ja saada etäisyyttä varusmiespalvelukseen.
Alokkaat kokevat Wariksen mukaan varusmiespalveluksen alussa usein ahdistusta. Pääosa Sodankylän alokkaista tulee Oulun läänistä, joten myös pitkät etäisyydet vaivaavat. Myös sotilasvalan vannominen mietityttää ja siitä halutaan tulla puhumaan.
- Joillakin alokkailla on käsitys, että sotilasvala vannotaan Jumalan tai Raamatun kautta. Nykyisessä muodossa puhutaan kuitenkin Jumalan kasvojen edessä vannomisesta.
STT-IKK
28.7.2000
