Nousukausi lisää tuloeroja myös kaupunkien sisällä
Kaupunkien keskituloissa suuria eroja
Kymmenessä suurimmassa kaupungissamme on 43 asuinaluetta, joissa elintaso on selkeästi keskimääräistä huonompi. Oulun yliopiston tutkimuksen mukaan eniten tällaisia alueita löytyi Lahdesta, jossa niitä on peräti 14.
Espoosta ei asukkaiden huono-osaisuuteen viittaavia alueita löytynyt lainkaan, Kuopiosta, Oulusta ja Vantaalta yksi sekä Helsingistä kahdeksan.
Asuinalueiden välisten sosioekonomisten erojen lisääntyminen on noussut viime vuosina eurooppalaiseksi keskustelun aiheeksi. Meillä aihetta on lähinnä tarkasteltu pääkaupunkiseudulla, mutta muissa kaupungeissa ei juuri lainkaan. Alueellisten erojen tarkastelu on keskittynyt kaupunkien ja maaseudun välisiin eroihin.
Helsingin yliopiston tutkimus- ja koulutuskeskus Palmenian tutkija Marjaana Seppänen ja Oulun yliopiston maantieteen laitoksen tutkija Jarmo Rusanen ovat etsineet selitystä huono-osaisuusruutujen suurelle määrälle Lahdessa.
Lahden muista kaupungeista poikkeava tilanne johtuu lähinnä siitä, että kaupungissa on keskimäärin korkea työttömyys, alhainen koulutustaso ja pienet tulot. Nämä ovat kuitenkin niin tasaisesti jakautuneet, että peräti 14 aluetta täyttää huono-osaisuuskriteerit. Lahdessa on myös nähtävissä suurten tulojen ja hyvän koulutuksen voimakas alueellinen kasautuminen.
Työttömyys ei jakaudu tasaisesti
Viime vuosikymmenen lama nosti työttömyysasteen korkealle. Vaikka työttömyys lisääntyi kaikkialla, se ei kuitenkaan kaupunkien sisällä jakautunut tasaisesti, vaan keskittyi joihinkin lähiöihin ja lisäsi myös sosiaalisia ongelmia. Samalla alueiden väliset tuloerot kasvoivat, vaikka koko väestön välisissä tuloeroissa ei muutoksia tapahtunutkaan.
Suomalaisia kaupunkeja on perinteisesti pidetty kansainvälisessä vertailussa hyvin tasa-arvoisina. Kaupunkien sisäiset erot ovat olleet pieniä ja tilanne on edelleen viime vuosikymmenien aikana parantunut. Lama ja sen seuraukset ovat kuitenkin muuttaneet suunnan.
Nousukausi näyttää tutkimusten mukaan edelleen lisäävän eri alueiden välisiä eroja.
Kaupungit ruutuihin
Oulun yliopiston maantieteen laitoksella tarkasteltiin kymmentä suurinta kaupunkia neliökilometrin kokoisten ruutujen perusteella. Kriteereinä käytettiin muun muassa työttömyyttä, huoltosuhdetta ja tulotasoa.
Työttömyyden ohella olennainen indikaattori on taloudellinen huoltosuhde, joka kuvaa työssä käyvien sekä työmarkkinoiden ulkopuolella olevien suhdetta. Pääkaupunkiseutu on huoltosuhteen osalta omaa luokkaansa. Vantaa ja Espoo olivat jo vuoteen 1997 mennessä palautuneet lamaa edeltäneelle tasolle.
Lahdessa ja muissa pienemmissä kaupungeissa huoltosuhteet olivat huonoimmillaan 90-luvun puolivälissä. Esimerkiksi Lahdessa vuonna 1993 suhdeluku oli 1,78 eli yhtä työssä käyvää henkilöä kohden kaupungissa oli miltei kaksi työmarkkinoiden ulkopuolella olevaa. Ennen lamaa vuonna 1989 koko maan keskiarvo oli 1,1.
Keskituloissa suuria eroja
Kaupunkien keskituloissa on suuria eroja. Pääkaupunkiseutu erottuu myös tällä mittarilla omaksi ryhmäkseen ja perää pitävät Lahti sekä Pori, joissa tulotaso jää kolmanneksen alemmaksi kuin Espoossa.
Yllättävää tutkijoiden mielestä on Turun sijoittuminen liki samalle tasolle Lahden ja Porin kanssa, vaikka työllisyystilanne Turussa on tuntuvasti parempi.
Myös koulutettujen osuudessa on suuria eroja eri kaupungeissa. Vähintään keskiasteen tutkinnon suorittaneita on eniten Espoossa, Oulussa ja Jyväskylässä sekä vähiten Turussa, Lahdessa ja Porissa.
Lahden Liipola vertailukohteena
Aihetta on lähestytty myös tarkastelemalla Lahden Liipolan lähiötä suhteessa muihin asuinalueisiin.
Kaupunginosan työttömyysaste on hieman yli 30 prosenttia ja tulotaso reilusti alle puolet kaupungin vauraimman osan Jalkarannan alueen asukkaiden tuloista. Jalkaranta toki erottuu myös koko maan vertailussa. Alueen asukkaiden keskitulot ovat korkeammat kuin missään muualla pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Jalkarannassa asuvien keskiansiot ovat yli 150 000 ja liipolalaisten noin 70 000 markkaa vuodessa.
Liipolan asukkaille suunnatun kyselyn mukaan he kuitenkin pääosin viihtyvät hyvin eivätkä ole aikeissa muuttaa muualle. Asukkaat ovat hyvin tietoisia alueen huonosta maineesta ja toivovat sen muuttuvan.
- Myös tähän tapaukseen voidaan soveltaa etnisten vähemmistöjen yhteydessä käytävää keskustelua. Miksi olisi ainoastaan negatiivista, että alueen asujamisto on samankaltaista, kysyy tutkija Marjaana Seppänen.
Esimerkiksi työttömyydestä voi olla helpompi selviytyä, jos ympärillä on muitakin työttömiä. Lahden Liipolaan on viime vuosina panostettu paljon.
Lähiöprojektilla on pyritty parantamaan sekä asuin- että sosiaalista ympäristöä.
- Kerran muotoutunut maine kuitenkin pysyy pitkään, vaikka sen perusteet muuttuisivatkin, arvioi tutkija Marjaana Seppänen Helsingin yliopiston tutkimus- ja koulutuskeskuksesta Palmeniasta.
STT-IKK
28.7.2000
