"Sekava ja sortaa muuttotappiokuntia"
Opetuksen valtionosuusjärjestelmälle moitteita
Vuonna 1997 voimaan tulleen valtionosuusjärjestelmän piti olla yksinkertainen, mutta ainakaan opetustoimessa tämä ei ole toteutunut.
Järjestelmä ei myöskään ota riittävästi huomioon tuotantokustannusten eroja eri kunnissa, jolloin kärsimään joutuvat erityisesti muuttotappiokunnat.
Uuden valtionosuusjärjestelmän tavoitteeksi asetettiin sellainen läpinäkyvyys, että kunta voisi itse tarkistaa saamansa valtionosuudet.
- Tämä ei ole toteutunut. Esimerkiksi opetustoimen rahoitusjärjestelmä on niin sekava, että Suomessa ehkä alle kymmenen asiantuntijaa tietää perusteellisesti, miten markat kouluille määräytyvät.
Näin arvioi kunnallistalouden professori Veli Karhu Tampereen yliopistosta. Valtionosuusjärjestelmää selvitettiin kunnallistieteiden laitoksen tutkimuksessa, jonka toteuttivat Pasi Rentola ja Aki Viitasaari Veli Karhun johdolla. Tutkimus tehtiin Valtiontilintarkastajien määrärahoilla.
Tutkimuksen mukaan järjestelmän selkeys vaihtelee eri hallinnonaloilla. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa määräytymisperusteet ovat melko selkeät, vaikka palveluvalikoima on laaja.
Tutkijat ihmettelevätkin, miksi opetustoimen valtionosuusjärjestelmä on niin monimutkainen, vaikka se on pitkälti standardipalvelua.
Käyttökustannukset nousevat väen vähetessä
Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten valtionosuuksien jakokriteerit ottavat huomioon palveluiden tuotantokustannusten erot eri kunnissa. Vastaus on: eivät kovin hyvin. Kärsijäksi joutuvat erityisesti muuttotappiokunnat.
Esimerkiksi opetustoimessa käyttökustannukset kasvavat oppilasta kohti väen vähetessä. Tätä seikkaa eivät rahoituskriteerit kunnolla tunnista.
- Muuttovoittokunnissa voidaan aina tehostaa toimintaa lisäämällä koulujen käyttöastetta ja luokkakokoja. Myös harvaan asutuissa kunnissa voidaan lakkauttaa pieniä kouluja ja sijoittaa oppilaita suuriin, mutta se merkitsee kuljetuskustannusten nousua entisestään, toteaa Veli Karhu.
STT-IKK
28.7.2000
