Työryhmä uudistaisi koe-eläintoimintaa
Opetusministeriön työryhmä esittää koe-eläintoiminnan lupakäytäntöjen yhdenmukaistamista sekä lisää varoja koe-eläinten hyvinvointitutkimukseen ja koe-eläintoiminnasta tiedottamiseen.Työryhmä luovutti muistionsa opetusministeri Maija Raskille (sd.) keskiviikkona. Työryhmän mukaan esitetyt uudistukset merkitsisivät muutaman prosentin lisäystä koe-eläintoiminnan kustannuksiin.
Työryhmän mielestä uudistuksilla kuitenkin saataisiin aikaan merkittävää edistystä nimenomaan vaihtoehtoisten menetelmien ja eläinten hyvinvointiin kohdistuvassa tutkimuksessa ja koulutuksessa.
Työryhmä esittää eläinkoetoimintaan sovellettavaksi niin sanottua 3R:n periaatetta: replacement eli eläinten käytön täydellinen korvaaminen, reducement eli kokeissa tarvittavan eläinmäärän vähentäminen ja refinement eli eläimille aiheutuvan haitan vähentäminen.
Periaatteet pitäisi työryhmän mielestä ottaa myös valmisteilla olevan uuden koe-eläinlainsäädännön eettiseksi lähtökohdaksi.
Työryhmän mielestä olisi tarpeellista järjestää koulutus- ja keskustelutilaisuuksia, joissa eri osapuolet voisivat tuoda julki näkemyksiään ja kokemuksiaan 3R -periaatteiden toimeenpanosta.
Lupakäsittelyä yhdenmukaistettava
Jokaisen eläinkokeen tarpeellisuus arvioidaan koe-eläintoimikunnissa. Ennen eläinkokeiden aloittamista on laadittava koesuunnitelma, jossa mm. kerrotaan tutkimuksen tarpeellisuus ja hyöty, annetaan arvio käytettävistä eläinlajeista ja määristä, selvitetään tarkkaan koetoimenpiteet, arvioidaan eläimille mahdollisesti aiheutuva haitta ja kipu sekä sen kesto.
Suunnitelmassa on myös esitettävä mahdolliset vaihtoehtomenetelmät ja perusteltava, miksi eläinten käyttöä ei voida korvata muilla menetelmillä.
Eläinkokeet jaetaan eläimille aiheutettavan kivun mukaan kahteen luokkaan. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat toimenpiteet, jotka voivat aiheuttaa eläimelle huomattavaa kipua, tuskaa tai vakavan sairauden. Ensimmäisen luokan eläinkokeista toimikunta antaa lääninhallituksille lausunnon, mutta varsinaisen luvan myöntää vasta lääninhallitus.
Toiseen luokkaan kuuluvat kokeet, joissa eläimille aiheutuu vain vähäistä tai lyhytaikaista kipua. Toisen luokan eläinkokeisiin luvan myöntää koe-eläintoimikunta.
Työryhmän mielestä lääninhallitusten ja koe-eläintoimikuntien lupakäsittelyä on mahdollisimman pitkälle yhdenmukaistettava. Arvioinnissa tulisi käyttää pisteytystä, joka osoittaisi suoraan kokeen hyväksyttävyyden.
Työryhmä ehdottaa, että pisteytys otettaisiin aluksi käyttöön kokeiluluontoisesti. Kokeilun tuloksia seurattaisiin ja niistä raportoitaisiin ensi vuoden loppuun mennessä.
Työryhmän mielestä opetusministeriössä tai Suomen Akatemiassa tulisi olla pysyväisluontoinen yhteysryhmä eläinkoetoiminnan koordinoimiseksi, ja sen toimintaan tulisi varata määrärahoja.
Eläinten hyvinvointitutkimukseen rahoitusta
Työryhmä esittää koe-eläinten hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävään tutkimukseen erityisrahoitusta. Lisäksi tietyissä biotieteiden tutkijakouluissa olisi varattava rahoitusta myös koe-eläintieteeseen suuntautuville jatko-opiskelijoille. TEKES olisi työryhmän mukaan eräs rahoituslähde erityisesti geenimuunnettujen eläinten hyvinvointitutkimukseen.
Työryhmän tehtävä koski ainoastaan opetusministeriön hallinnonalalla tapahtuvaa eläinkoetoimintaa. Laajemmin ottaen eläinten hyvinvoinnin parantamiseen tähtäävä tutkimus kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Myös Suomen Akatemia rahoittaa alan tutkimusta.
Työryhmä ehdottaa, että viranomaiset yhdessä koordinoisivat hyvinvointitutkimusta ja sopisivat työnjaosta sekä yhteistyöstä.
Vaihtoehtomenetelmien tutkimukseen lisää varoja
Työryhmä katsoo, että koe-eläinten käyttöä vähentävien vaihtoehtoisten menetelmien avulla päästään samaan tutkimustulokseen pienemmällä eläinmäärällä. Usein koe-eläinten käyttöä voidaan vähentää ja korvata kokonaan mm. käyttämällä solu- ja kudosviljelyä.
Työryhmä esittää, että Suomen Akatemiaan luodaan vaihtoehtomenetelmien tutkimusta edistävä rahoitusmuoto, jonka vuosittain jakama määräraha on tuntuva.
Tutkijakoulutukseen pitäisi työryhmän mielestä sisällyttää vaihtoehtomenetelmien kurssi, johon kuuluisi tutkimuseettisiä kysymyksiä, vaihtoehtoteoriaa sekä käytännön menetelmäkursseja esimerkiksi solu- ja kudosviljelyssä.
Suomeen pitäisi myös työryhmän mielestä perustaa EU-maiden esimerkkiä noudattaen vaihtoehtojen tutkimuskeskus tai -yksikkö johonkin yliopistoon.
Alalle oma tiedottaja?
Lisääntynyt kiinnostus koe-eläintoimintaa kohtaan edellyttää työryhmän mielestä tiedotuksen lisäämistä. Työryhmä ehdottaa erityisen tiedottajan palkkaamista. Keskeisiä kohderyhmiä olisivat koululaiset, opiskelijat, opettajat ja ns. suuri yleisö. Tiedottaja voisi toimia myös perustettavaksi esitetyn valtakunnallisen yhteistyöryhmän sihteerinä.
Eurooppalaisten koe-eläinyhdistysten kattojärjestö (FELASA) on jakanut koe-eläinalalla työskentelevät "kelpoisuuden" mukaan neljään luokkaan: koe-eläinten hoidosta vastaavat henkilöt, koetoimenpiteet suorittavat henkilöt (tutkimusteknikot), kokeista vastaavat henkilöt ja koe-eläinasiantuntijat.
Kategoriajaon pohjalta FELASA on antanut vastaavat yksityiskohtaiset koulutussuositukset.
Työryhmä ehdottaa, että koe-eläinten hoidosta vastaavien henkilöiden koulutusta vahvistettaisiin kansallisesti ja koe-eläinasiantuntijoiden koulutusta aluksi pohjoismaisena yhteistyönä.
Tutkimusteknikoiden koulutus on murrosvaiheessa ammatillisen koulutuksen korkea-asteen uudistuksen takia. Kokeista vastaavien henkilöiden eli tutkijoiden koulutusta ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi ja laajennettavaksi. Koulutuksen järjestäminen vaatii jonkin verran resurssilisäyksiä. Työryhmä ehdottaa, että maahamme perustettaisiin koe-eläintieteen professuuri.
Työryhmä on laskenut ehdotusten toimeenpanosta aiheutuviksi lisäkustannuksiksi lähivuosina 2-3 miljoonaa markkaa. Koe-eläintoiminnan kokonaiskustannukset ovat työryhmän selvityksen mukaan vajaat 45 miljoonaa markkaa vuodessa.
IKK
28.4.2000
