Tuore tutkimus:
Kansalaiset sivustakatsojina kunnallisasioissa
Kansalaiset saavat sivusta seurata, kun toimittajat tekevät juttuja paikallisista asioista. He haluavat nimittäin haastatella juttuihinsa mieluummin ns. asiantuntijoita. Kiirettä valittavat journalistit janoavat valmiiksi pureskeltua tietoa. Kuntajohtajien mielestä taas kansalaisten hiljaa olo on merkki siitä, että kunnassa tehdään hyviä päätöksiä.Tuore tutkimus kansalaiskeskustelusta, Julkisuuskoe, valottaa sitä, mitä kansalaiset voisivat kuitenkin antaa niin toimittajille kuin kuntien päättäjillekin.
Tampereen yliopiston tutkijoiden Risto Kuneliuksen ja Heikki Heikkilän selvityksessä peilataan kansalaisjournalismin kokeiluja, joita tehtiin parina viime vuotena Savon Sanomissa.
Tutkimuksessa oli mukana 46 kansalaista, jotka etsivät yhteisissä tapaamisissa potkua paikallisjulkisuuteen. Tutkimuksen teettäjä on Kunnallisalan kehittämissäätiö.
Demokratiaa meidän kesken
Julkisuuskoe-tutkimuksessa pohditaan demokratian toimivuutta. Edustuksellinen ja osallistuva demokratia asetetaan käytännössä toistensa vaihtoehdoiksi.
Kuntien asioista tiedottaminen perustuu maakuntalehdissä ja muuallakin kuntatoimittajan, johtavien virkamiesten ja luottamushenkilöiden välisiin säännöllisiin yhteyksiin.
Siis käytännössä asioiden hoitoa ohjailee perinne, jossa viranomaiset ja poliitikot tekevät tärkeät päätökset. Muita päätöksiä ei olekaan.
Kunnalliset vallanpitäjät painottavat julkisuuden merkitystä paitsi tiedonvälityksen kannalta myös imagon rakentajana. Tutkijoiden mukaan imagojulkisuudessa julkisuus on olemassa vain ulkopuolisia varten.
Kunnan asioita ei esitetä sen asukkaille vaan niille, joiden toivotaan muodostavan myönteisen käsityksen kunnasta. Kielteiset seikat vain tuhrisivat kunnan imagoa.
Ns. osallistuvan demokratian yhtenä pontimena on puolestaan ollut ajatus ristiriitojen nostamisesta pöydälle. Näin vältetään monia virheitä ja säästytään aikaa vieviltä valituskierroksilta.
Ongelmien nimeäminen, määrittely ja ratkaisuvaihtoehtojen rakentava pohdinta ovat paljon vaativampia tehtäviä kuin tiedonvälitys. Toimituksissakin olisi kehiteltävä toisenlaisia tiedonhankintatapoja ja mietittävä uusia juttutyyppejä.
Kunnissa olisi osittain luovuttava ajatuksesta julkisuuden hallitsemisesta. Kuntien olisi luotettava siihen, että julkinen keskustelu elävöittää kuntaa paremmin kuin tarkkaan suunniteltu imagonrakennus.
Peruskysymyksiä elämästä
Raportti on rakennettu muutamalle perustavaa laatua olevalle kysymykselle.
Miten sanomalehti voi kuunnella sellaisia ihmisiä, jotka eivät kuulu sen perinteisiin lähdevalikoimiin ja joiden elämään toimittajilla ei ole kovin läheistä yhteyttä? Mitä annettavaa näillä ihmisillä olisi paikalliseen julkiseen keskusteluun. Miten julkinen toiminta tai asioista keskustelu onnistuvat leikkaamisen aikakaudella? Miten keskusteluihin osallistuvat ymmärtävät julkisuuden?
Tutkimuksen perusteella toimittajat tuntuvat suhtautuvan kovin kriittisesti tavallisiin ihmisiin lähteinä. Samalla he eivät halua ottaa kaikkea vastuuta tekemästään työstä. Esimiehet ja omistajat tuntuvat olevan enemmänkin vastuussa toimittajan jutuista.
Kunnalliset päättäjätkään eivät ole kovin huolissaan kansasta. Passiivisuus katsotaan usein epäsuoraksi todisteeksi siitä, että suuri osa ihmisistä hyväksyy ja kannattaa kunnan kulloistakin toimintaa. Hiljaisuus on tuen osoittamista. Toisinaan taas kuntatoimijoiden mielestä on kyse välinpitämättömyydestä.
Ihmisiä eivät kunnan asiat kiinnosta, eivätkä he ole edes kovin kyvykkäitä katsomaan asioitaan "kokonaisuuden" kannalta.
Savon Sanomien kokeilujen taustalla vaikuttaa Yhdysvalloissa muotoutunut kansalaisjournalismin idea, joka on yritys vastata samaan aikaan sekä demokratian uskottavuusongelmaan että uutisjournalismin ammatillisiin haasteisiin.
Keskusteluryhmiin osallistuneita kansalaisia ei tutkijoiden mukaan vaivannut ainakaan osallistumisen halun puute.
Keskusteluissa kävikin ilmi, että suuret yleisötilaisuudet ja jäykkä juhlatunnelma eivät ole innostamassa ihmisiä keskustelemaan saati kyselemään. Oikeissa puitteissa tuntuu kaikilta löytyvän ajatuksia ja ehdotuksia.
STT-IA
28.4.2000
