Kokokuva suomalaisesta laiskuudesta kansien väliin
Maisteri Jyrki Piispa on piirtänyt kokovartalokuvan suomalaisesta laiskurista. Hänen teoksensa Ei terve työtä kaipaa - suomalainen laiskuus julkistettiin keskiviikkona Joensuussa. Kirjassaan Piispa tarkastelee laiskuutta elokuvan, kirjallisuuden ja perinteen kautta.- Suomalaiset laiskurit voisi jakaa kolmeen päätyyppiin eli alistuviin, veijareihin ja oleileviin tyyppeihin. Kaikkia näitä yhdistää individualistisuus ja sosiaalisten kontaktien vähäisyys, Piispa arvioi.
Alistuva laiskuri yrittää tehdä vaikka kuinka paljon.
- Mutta hän ei kykene mihinkään vaan masentuu laiskuutensa alle. Muut ihmiset eivät tykkää tällaisesta kallella kypärin elävästä ja valittavasta ihmisestä. Hänen kohtalonsa on karsea, Piispa sanoo.
Veijarityyppi on oman elämänsä sankari, joka tekee mitä haluaa ja milloin haluaa.
- Työhön innostuessaan hän paiskii viiden miehen työt, ja toitottaa ympäristölleen erinomaisuuttaan ja muiden avuttomuutta.
Piispan mukaan ympäristö suhtautuu kaikkein ymmärtäväisimmin oleilevaan tyyppiin.
- Tämä luojan ruokamies tyytyy vähään ja saa sen tekemättä mitään muiden ylijäämästä. Häntä ei rääkätä ja kirota vaan annetaan hänelle oikeus olemassaoloon.
Piispa arvioi työn hegemonian olevan edelleen vahvan suomalaisessa yhteiskunnassa.
- On helppo määrittää itsensä työtätekeväksi ja sitä kautta vielä tasa-arvoisemmaksi kansalaiseksi kuin sen, jolla ei ole työtä, Piispa mainitsee perussyynä.
- Työn hegemonia juontuu myös sivistyneistön kovasta hingusta muovata kansaa protestanttisen etiikan mukaisesti työhön, kirjailija lisää.
Hän pitää mahdollisena, että tuon hingun takana olisi sivistyneistön piilolaiskuutta eli halua elää agitaationsa konkreettisilla tuloksilla.
- Vastuunkantajat piilolaiskureita? Niin, kyllä välittömän työnteon kannalta vastuunkannossa on selittelyn makua. Ollaan siltä varalta, että jotain vastuuta pitäisi kantaa. Vaikka ei ole sanottu, että tuo vastuu koskaan kantajansa kohtaisi, sillä käytännössähän tekijä vastaa työstään, Piispa perustelee.
Laiskuus vaatii keskimääräistä enemmän henkisiä voimavaroja, sillä ihmiset eivät hyväksy laiskuria, ja laiskurin on hyväksyttävä se ja sopeuduttava ympäristöönsä. Mutta tuntuu Piispan mukaan laiskuudessa olevan oma siunauksensakin.
- Laiskuri elää tässä ja nyt, hän sanoo.
Itsensä työllä rikki repivä ihminen taas elelee tilinpäätösmäisissä muistoissa ja talousarvion omaisissa tulevaisuuden suunnitelmissa. Mutta harvoin niiden välissä eli tässä ja nyt olevaa hetkeä.
STT-IA
28.4.2000
