Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

28.4.2000

Ajattelemisen eväitä

Kuluneella viikolla julkistettiin tietyiltä osin neljän suurimman puolueen yhteisesti teettämä tutkimus. Siinä mitattiin puolueiden kannatuksen ohella niiden imagoa sekä kansalaisten ajankohtaisia huolenaiheita.

Kolmen suurimman puolueen kannatus on laskenut aavistuksen verran Suomen Gallupin tekemästä kahden kuukauden takaisesta mittauksesta. Kannatustaan näyttävät vastaavasti hiukan lisänneen vasemmistoliitto, vihreät ja kristilliset. Muutokset ovat pieniä ja mahtuvat helposti virhemarginaalin piiriin.

Mielenkiintoisempia ovatkin puolueiden houkuttavuudesta ja miellyttävyydestä kertovat tiedot.

SDP on miellyttävyydessä kirinyt Kokoomuksen ohi ja vihreiden kannoille verrattuna syksyllä tehtyyn vastaavaan tutkimukseen. On oletettavaa, että SDP:n miellyttävyyslukua kohentaa vielä mielissä oleva presidentinvaalien toinen kierros, jolla puolueen ehdokas Tarja Halonen menestyi.

Presidentinvaali-ilmiö yhdessä puheenjohtaja Esko Ahon Harvardin-matkasta käydyn keskustelun kanssa vaikuttanee myös siihen, että keskustan miellyttävyysluku on noussut syksystä nelisen prosenttiyksikköä. Keskustalla kuitenkin on tässä suhteessa kosolti matkaa kilpailijoihinsa.

Kokoomus on miellyttävyydessä kuulunut jo pitkään kärkikastiin. Nyt sen edellä ovat niin vihreät kuin demaritkin. Ero ei ole suuren suuri, mutta kieliikö se jostakin?

Vihreät ovat tällä haavaa äänestäjille myös houkuttavin puolue. Tälläkin tavalla mitattuna demarit ovat kiivenneet kakkoseksi ohi Kokoomuksen. Houkuttavuuttaan lisännyt keskusta on neljännellä sijalla kuten syksylläkin.

Vihreiden houkuttavuudessa ei ole juuri tapahtunut muutosta. Kansalaisten houkutus äänestää keskustaa ja erityisesti demareita sen sijaan on lisääntynyt. Aika näyttää tässäkin suhteessa, vaikuttivatko presidentinvaalit vielä huhtikuussa kansalaisten mielipiteisiin.

Historiallista taustaa vasten presidentinvaalit eivät olleet Kokoomukselle katastrofi eivätkä kannatusluvutkaan sellaisesta kieli. Mutta kertooko puolueen houkuttavuuden lasku neljällä prosenttiyksiköllä oireista pinnan alla?

Kokoomuksen tapa tehdä politiikkaa ei missään mielessä ole populistinen, vaan rationaalinen ja järkeen vetoava. Populismiin puolueen ei kannata langetakaan, mutta kenties juuri Kokoomuksen kannattaisi silmäillä - samaan tutkimukseen sisältyvää - luetteloa kansalaisten huolenaiheista.

Kansalaiset pitävät tällä hetkellä turvallisuutta, sanan laajassa merkityksessä, arvossa. Turvallisuuteen näyttävät kuuluvan niin fyysinen koskemattomuus kuin varmuus jokapäiväisestä leivästä tai julkisista palveluistakin. Ylipäänsä kansalaiset mieltävät politiikan niin sanottuina "leipäkysymyksinä".

Puhuuko Kokoomus siis kansan kielellä "leipäkysymyksistä" tai turvallisuudesta? Kyllä, jos sellaisiksi luetaan valtionvelan lyhentäminen, tuloverotuksen alentaminen tai vaikkapa poliisin resurssien turvaaminen. Ei, jos sellaisiksi luetaan kohtuuhintainen asuminen tai esimerkiksi julkisten palvelujen saatavuus.

Kokoomuksen ei ole tarpeen muuttaa politiikan peruslinjaansa. Ihmisen ehdoilla toimivaa markkinataloutta kannattaa edelleen kehittää.

Mutta kannattaisiko puolueen selkeämmin tuoda esiin myös sosiaalireformistinen perintönsä? Sieltä saattaisi löytyä evästä puhua ihmisten asioista ihmisten kielellä sekä tehdä politiikkaa ihmisille ihmisten kanssa. Ja lisätä houkuttavuutta äänestää puoluetta.

Äänestäjät Kokoomukselta siis eivät ole kaikonneet. Mutta muuatta Jyväskylässä vuosi sitten käytettyä puoluekokouspuheenvuoroa vapaasti mukaellen: Ei ole helppoa olla sellaisen puolueen äänestäjä, joka valitsee itselleen tällaiset äänestäjät...

ILPO KIURU