Ruokapankit etsivät jatkamisen keinoja
Kirkon Ruokapankkiprojekti pyörii jatkoajalla
Tukirahoituksen ja kirkon vetoavun hiipumisen myötä maaseudun pieniä ruokapankkeja uhkaa lakkauttaminen.Myös asiakasmäärältään suurempien ruokapankkien toiminta saattaa supistua ensi vuoden alusta.
Evankelisluterilaisen kirkon 170 seurakunnan ruokapankkiprojekti toimii jatkoajalla tämän vuoden loppuun. Ensi vuoden alusta seurakunnat joutuvat päättämään ruokapankkien jatkamisesta omilla voimillaan, sillä myös ulkopuolinen tuki toiminnan pyörittämiseen on vähentynyt.
Vuosina 1996-1999 ruokapankkitoiminta laajeni valtakunnalliseksi, kun sitä rahoitettiin Yhteisvastuukeräyksen kotimaan osuuden tuotoilla. Liki kolmen miljoonan markan tuki takasi Kirkon ruokapankkiprojektin koordinoimana, että pankki perustettiin myös köyhiin ja pieniin seurakuntiin.
Yhteisvastuukeräyksen tuen loppumisen lisäksi kortille on mennyt EU:n elintarviketuki, joka vielä jokunen vuosi sitten oli yli 10 miljoonaa markkaa. Tänä vuonna elintarviketuki pyörii 0,5 miljoonan markan tuntumassa.
Maaseutupankit lakkautusuhkan alla
Pahiten valtakunnallisen projektin ja tukirahoituksen hiipuminen uhkaa pienten seurakuntien ruokapankkeja.
- Seurakunnat ovat tähänkin asti pyörittäneet ruokapankkeja itsenäisesti, mutta valtakunnallisen projektin loppuminen tuonee heijastusvaikutuksia maaseudun pikkukuntien ruokapankkien toimintaan. Kriittisimmiksi jatkamisen edellytykset käynevät erityisesti Itä-Suomen työttömyyskunnissa ja muissa maaseudun pikkupankeissa, sanoo Kirkon Ruokapankkiprojektin päällikkö Pietari Jääskeläinen.
Ulkopuolisen tukirahoituksen uupuminen saattaa viipeellä supistaa ruokapankkitoimintaa myös isommissa kaupungeissa, vaikka niissä avuntarvitsijoita on paljon. Jääskeläinen arvelee, että osa seurakunnista voi lähitulevaisuudessa tyytyä jakamaan EU:n elintarvikeapua.
- Paikallisia väliinputoajia saattaa syntyä, sillä kuntatalous ja seurakuntatalous kulkevat käsi kädessä. Jos kunnan alueella on esimerkiksi paljon työttömiä avuntarvitsijoita, ei seurakunnallekaan kerry budjettia, mistä rahoittaa diakoniatyötä, Jääskeläinen jatkaa.
Avustusnormeja jouduttu jo kiristämään
Esimerkiksi Savonlinnan seudulla, Porissa ja Lahdessa on Jääskeläisen mukaan niin paljon kysyntää seurakunnan ruokapankille, että avustusnormeja on osin jo jouduttu kiristämäänkin. Myös korkean työttömyysasteen alueilla sijaitsevissa ruokapankeissa on jouduttu syynäämään avunhakijoiden tulotasoa tarkemmin sekä vähentämään ruokakassin sisältöä tai hakukertoja.
Kirkon ruokapankki- ja nälkätyöryhmissä vaikuttaneen Tampereen seurakunnan diakoniajohtajan Antti Lemmetyisen mukaan suurimmissa kaupungeissa ei voida kuitenkaan edes ajatella toiminnan lakkauttamista. Avun tarve on tehnyt ruokapankeista osan pysyvää sosiaalihuoltoa.
- Seurakunnat eivät kuitenkaan ole yhteiskunnan ulkopuolisia, joten kovenevat asenteet köyhiä kohtaan voivat johtaa ruokapankkien toiminnan supistumiseen, Lemmetyinen pelkää.
Lahjoittajia ja valtiota kaivataan apuun
Erityisesti kirkon ruokapankkiprojektissa toimineet ovat käärmeissään hallitukselle köyhien asian unohtamisesta. Kirkon piirissä ajateltiin, että kun köyhyysongelmaan puuttuminen kirjattiin hallitusohjelmaan, siitä seuraisi jotain käytännön toimiakin.
- Ruokapankit ovat osa pysyvää sosiaaliapua, koska perustoimeentulo ei riitä. Sen nostamisesta ei silti olla edes keskusteltu, vaan poliitikot ovat pohtineet, pitäisikö perusturvan olla vastikkeellista vai vastikkeetonta, sanoo Lemmetyinen.
Ruokapankkiprojektin vetäjä Jääskeläinen on silti optimistinen ruokapankkien tulevaisuuden suhteen:
- Vaikka hallitusohjelman köyhyyskohta ei ole käytännössä mitenkään toteutunut, pakko valtion on jossain vaiheessa herätä. Toinen tulevaisuuden malli ruokapankeissa on korostunut kauppojen ja elintarviketeollisuuden lahjoitusten varassa toimiminen.
Lahjoitusvetoisuus toteutuu tällä hetkellä esimerkiksi Tampereen seurakuntien, Itä-Helsingin Myllypuron seurakunnan ja Savonlinnan ruokapankeissa. Niissä paikallisten leipomoiden, elintarviketeollisuuden sekä kauppojen pintavialliset ja myyntipäivän ohittaneet tuotteet muodostavat paikoin yli puolet seurakunnan ruokakassien sisällöistä.
Köyhien seurakuntien rahastoapua pohdittu
Myös kirkon sisällä keskustelua ruokapankkien tulevaisuudesta on käyty. Koko kirkon antamaa ja välittämää aineellista apua pohditaan Jääskeläisen vetämässä työryhmässä ainakin kevään ajan.
- Jonkinlainen sateenkaari olisi tarpeen aineellisessa diakoniatyössä, mutta millainen, siitä ollaan eri mieltä. Perusongelmana on se, että toisaalta kirkolle ei pitäisi sysätä hyvinvointivaltion tehtäviä ja toisaalta auttaminen on kirkolle tärkeä tehtävä, hän pohtii.
Myös Yhteisvastuukeräyksen tuottojen suuntaaminen vastakin ruokapankkitoimintaan on ollut esillä.
- Lisäksi on suunniteltu jonkinlaista köyhimpien seurakuntien rahastotukea, jolla tasoitettaisiin seurakuntien aineellisen menestymisen eroja. Yhteisellä rahastolla parempaa tulosta tekevät seurakunnat voisivat osallistua huonommin menestyvien ruokapankkitoiminnan ylläpitämiseen, sanoo Lemmetyinen.
Seurakunnilla on 65 ruokapankkia
Seurakuntien ruokapankkitoiminta on valtakunnallisesti kattavinta. Kirkon lisäksi tai niiden kanssa yhteistyössä ruokapankkitoimintaa pyörittävät mm. Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Pelastusarmeija ja Suomen Punainen Risti.
Ensimmäinen seurakuntien ruokapankki aloitti toimintansa Tampereella vuonna 1995. Tällä hetkellä 170 seurakunnassa toimii yhteensä 65 ruokapankkia.
Seurakuntien ruokapankkitoiminnan eettisenä pohjana on kirkon diakoniakäsky, jonka mukaan tarkoituksena on auttaa niitä, joilla hätä on suurin. Aineellisen avun lisäksi ruokapankin asiakkaan kokonaiselämäntilannetta käydään diakoniatyöntekijän kanssa läpi.
Ruokapankkien toiminta perustuu seurakuntien omaan rahoitukseen, EU:n elintarviketukeen sekä elintarviketeollisuuden ja kauppojen lahjoituksiin. Kirkon arvion mukaan seurakuntien suora rahallinen panostus ruokapankkien toimintaan liikkuu kymmenen miljoonan markan tienoilla. EU:n elintarvikeapu on viime vuosina laskenut yli kymmenestä miljoonasta noin puolen miljoonan markan tasolle.
Ruokapankkityötä tekevät seurakuntien diakoniatyöntekijät, joita koko maassa on noin tuhat. Mukana on myös vapaaehtoisia auttajia.
STT-MH
28.4.2000
