Lääketieteellistä syy-yhteyttä ei ole tunnustettu
Sadat sanovat kärsivänsä sähköyliherkkyydestä
Suomessa on satoja ihmisiä, jotka sanovat kärsivänsä sähköyliherkkyydestä. Lääketiede ei kuitenkaan tarjoa näyttöä siitä, että sähkölaitteissa esiintyvät sähkö- ja magneettiset kentät voisivat aiheuttaa vaikutuksia elimistöön.
Oirehtijoiden vaivat ilmenevät yleensä ihon kuumotuksena, mutta myös huonovointisuutena, päänsärkynä sekä huimauksena.
- Oireet ovat todellisia, vaikka niiden syyt jäävätkin epäselviksi, sanoo ylilääkäri Jukka Uitti Tampereen aluetyöterveyslaitoksesta.
Oireista kärsivät henkilöt työskentelevät paljolti toimiston kaltaisissa ympäristöissä näyttöpäätteiden parissa. He ovat usein niin sanottuja tunnollisia työntekijöitä.
Suomessa sähköyliherkkyyttä ei ole järjestelmällisesti tutkittu. Ruotsalaisten ja norjalaisten tutkimusten mukaan ainakin iho-oireita saaneilla on ollut taipumusta muun muassa allergiseen ihottumaan tai ruusuakneen.
- Oireisiin voivat vaikuttaa esimerkiksi sisäilmastotekijät, pöly ja kuiva ilma. Psykososiaalisia stressitekijöitä ja työasentojakaan ei sovi unohtaa, luettelee Uitti.
"Sähköherkkä parempi termi"
Ylilääkäri Uitti korostaa, että ihmisten kokemiin oireisiin pitää työterveyshuollossa suhtautua asiallisesti, jotta oireistoon vaikuttavat tekijät voidaan penkoa esiin.
Lääkäreiden ohella työtovereidenkaan ei sovi ylenkatsoa naapurin tuntemuksia, sillä ihmisillä on subjektiivinen kokemus vaivoistaan.
- Hyvä lähtökohta ei ole vastata, että "ei sulla mikään ole", huomauttaa Uitti, joka on perehtynyt alan kirjallisuuteen.
Ruotsalaistutkimuksissa on todettu, että asiallisella analyysillä ja tiedon saannilla on myönteisiä vaikutuksia. Jo henkisen kuormituksen väeneminen helpottaa.
- Kun naamanpunoituksen kaltaisesta ärsytysoireesta kärsivälle ihmiselle on kerrottu, mistä ilmiössä on kysymys, niin aika monet oppivat tulemaan sen kanssa toimeen. Seurantatutkimuksissa aika monet paranevat, eli ennuste on loppujen lopuksi aika hyvä, rauhoittelee Uitti.
Hän puhuu mieluummin sähköherkistä henkilöistä kuin sähköyliherkistä, koska allergiavaikutusta ei ole tieteellisesti kyetty osoittamaan.
Korvauksia ei tunneta
Ruotsin mallia seuraten sähköyliherkiksi itsensä tuntevat ovat järjestäytyneet Suomessakin. Yli kaksi vuotta toiminut Suomen sähköyliherkkien tuki ry. ilmoittaa jäsenrekisterissään olevan jo noin 400 nimeä.
Jokapäiväinen elämä teknistyvän yhteiskunnan keskellä tuottaa jäsenistölle monenlaisia ongelmia.
- Aika monet ovat estyneet käyttämästä kännykkääkin, koska heille aiheutuu siitä muun muassa päänsärkyä ja pulssin nousua, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Matti Wirmaneva. Hän on koulutukseltaan sekä elektroniikkainsinööri että lääketieteen kandidaatti.
Koska sähköyliherkkyyttä ei tunnusteta sairaudeksi, oireilijat ovat sairauspäivärahojen tai muiden korvauksien ulkopuolella. Wirmanevan mukaan tämä kasaa ongelmia entisestään.
- Ihmiset eivät tällaiseen kurjuuteen itseään saattaisi vapaaehtoisesti, hän huomauttaa.
Kaasuliesi, lattiaharja
Työolojen lisäksi asumisjärjestelyt tuottavat oireilijoille piinaa. Mahdollisuuksiensa mukaan jotkut ovat sisustaneet kotinsa luonnonmateriaalein ja erityisin maadoitusjärjestelyin. Imurin sijaan käytetään lattiaharjaa ja -riepua, sähköhellan tilalla kaasuliettä.
Pienemmälle joukolle kehittyy ankariakin oireita. Äärimuodossaan Ruotsissa tämä on johtanut siihen, että henkilö katsoo, ettei voi lainkaan elää sellaisissa olosuhteissa, jossa sähkölaitteita on.
Nyky-yhteiskunnassa ympäristötekijöihin liittyviä oireyhtymiä on muitakin. Merkittäväksi terveysriskiksi tunnustetaan esimerkiksi kosteusvaurioiden ja homeiden aiheuttamat ongelmat. Koettujen allergiavaivojen syy-yhteyttä ei kuitenkaan aina pystytä näyttämään toteen.
STT-MH
28.4.2000
