Vasemmistoliitto aloitti suurin odotuksin
Vasemmistoliiton perustaminen kymmenen vuotta sitten sattui historian dramaattisiin hetkiin. Sosialistiset järjestelmät romahtelivat Itä-Euroopassa, Berliinin muuri oli murtunut ja Neuvostoliittokin alkoi rakoilla. Tilanteeseen istui hyvin, että kommunistinen puolue haudattiin Suomessakin. SKP:n ja sen apujärjestön SKDL:n toimintaa jatkamaan perustettiin vasemmistoliitto.
Syyt jo pari vuotta aiemmin vireille pannun puolueremontin taustalla olivat kuitenkin ennen muuta kotoiset.
Kansandemokraattista liikettä kolme vuosikymmentä repinyt sisäinen riitely oli lamaannuttanut järjestöjen toiminnan. Puolueväki oli uupunut ja kannatus laskussa. Eduskuntaryhmä oli repeytynyt ja järjestöt taloudellisessa ahdingossa, ei vähiten SKP:n epäonnisten sijoitusseikkailujen vuoksi.
Kun puolueremontista alettiin 1987-88 puhua, kukaan tuskin saattoi kuvitella, mihin Itä-Euroopassa alkanut liikehdintä lopulta johtaisi. Kehitys siellä helpotti joka tapauksessa johtopäätösten vetämistä myös Suomessa.
Uusi kulttuuri ei kestänyt
Vasemmistoliitto synnytettiin suurin odotuksin. Sisäisten taistojen aika jäisi nyt taakse ja samalla luotaisiin uudenlaista poliittista kulttuuria, uuden ajan "punavihreä" puolue.
Keulakuvaksi nostettiin politiikassa ryvettymätön psykiatri ja kirjailija, ensimmäisen kauden kansanedustaja Claes Andersson. Jatkuva uudistuminen varmistettiin kirjaamalla sääntöihin, että puoluejohdon jäsenet voidaan valita vain kahdeksi kaudeksi. Vasemmistoliitto hylkäsi perinteiset puolueohjelmat ja -kokoukset.
Uudet ideat eivät kestäneet politiikan arkitodellisuudessa. Johtoa koskeva sääntörajoitus kumottiin nopeasti, puolueohjelmakin kirjoitettiin ja puoluekokouksia alettiin pitää.
Kommunistien vanha kahtiajako on pysynyt myös vasemmistoliiton riesana. Puolue on puhdistanut rivejään niistä, jotka pysyttelivät myös SKP:n toimintaa jatkamaan pyrkivässä entisten ns. vähemmistöläisten järjestössä.
Vasemmistoliiton ryhmä erotti viime vaalikaudella kolme jäsentään hallituspolitiikkaa koskevien kiistojen vuoksi. Erotetut olivat kaikki takavuosien SKP:n vähemmistön tunnettuja nimiä.
Viialainen sai lähteä
Henkilöriitoja vasemmistoliitto sai aikaan ihan itsekin. Andersson oli jo parin vuoden kuluttua kampeamassa ensimmäiseksi puoluesihteeriksi valittua Matti Viialaista ulos. Yritys onnistui vasta kolme vuotta myöhemmin 1995.
Reippaasti kantaa ottava ja omia näkemyksiään puolustava Viialainen oli liikaa myös monille puolueen kansanedustajille.
Vasemmistoliiton perustamisen yksi arkkitehti, SKDL:n viimeinen puheenjohtaja Reijo Käkelä suivaantui saamastaan kohtelusta ja loikkasi SDP:n riveihin jo vuonna 1991.
Paikka jämähti keskisarjaan
Vasemmistoliitto lähti toiveikkaana ensimmäisiin vaaleihinsa 1991, mutta äänisaalis oli selvästi pienempi kuin SKDL ja vähemmistökommunistien Deva olivat edellisissä vaaleissa saaneet yhteensä. Kansanedustajamäärä putosi 20:sta yhdellä.
Vasemmistoliitto jäi puolueiden keskisarjaan. Siinä se on pysynyt jatkossakin, kaukana kolmen suuren puolueen kärjestä ja SKDL:n parhaiden päivien paikkamääristä.
Viime vuoden vaaleissa vasemmistoliitto sai 10,9 prosenttia äänistä ja 20 edustajaa kansanedustajaa.
Vasemmistoliitto lähti 1995 mukaan Paavo Lipposen (sd.) viiden puolueen hallitukseen ja jatkaa myös Lipposen kakkosessa. Osa puolueväestä vierasti kokoomusta hallituskumppanina, mutta toisella kerralla päätös oli jo lähes yksimielinen.
Vasemmistoliittoa on vuodesta 1998 johtanut nykyinen toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes.
STT-IKK
28.4.2000
