Valtiovierailut lyhentyneet ja yksinkertaistuneet
- Aika muokkaa voimakkaasti myös valtiovierailuja instituutiona. Asiat yksinkertaistuvat, nopeutuvat ja arkipäiväistyvät. Mitä enemmän politiikka heijastuu valtiovierailuun, sitä vähemmän siihen liittyy juhlallisuuksia, toteaa ulkoministeriön protokollapäällikkö Johannes Bäckström.
Kuningaskunnissa on säilytetty monia erityisen juhlavia
seremonioita. Näin myös Ruotsissa, jonne tasavallan presidentti
Tarja Halonen ja valiokuntaneuvos Pentti Arajärvi heti vapun
jälkeen matkustavat valtiovierailulle.
Valtioiden päämiehet ja muut maailman mahtavat ovat kautta
aikain vierailleet toistensa luona. Entisajan kuninkaalliset
saattoivat viipyä toistensa hoveissa viikkoja, joskus
kuukausiakin.
Vielä 1960- ja 1970 -luvuilla tehtiin Suomeen jopa viikon
kestäviä valtiovierailuja. Sellaisen aikana vieraan valtion
päämies myös matkusti maata ristiin rastiin, pohjoisesta
etelään ja lännestä itään.
Tuolloin ei juuri voitu ajatella, että korkea vieras olisi käynyt
Suomessa laskematta seppelettä presidentti J.K. Paasikiven tai
Suomen marsalkan haudalle. Kuvioihin kuuluivat lisäksi
ehdottomasti mm. eduskunta ja Helsingin kaupungin lounas.
Myös presidentti Kekkosen silloiseen Neuvostoliittoon
suuntautuneet vierailut kestivät helposti viikon. Moskovan
lisäksi oli tapana vierailla parissakin maantieteellisesti
kaukaisessa kohteessa.
Takavuosina valtiovierailuilla annettiin julkilausumia ja
allekirjoitettiin sopimuksia. Nykyisin saattaa kyseeseen tulla
jokin tekninen sopimus, jonka ministeri tai korkea virkamies
allekirjoittaa.
- Ohjelmista on tingitty. Valtiovierailut ovat lyhentyneet
2-3-päiväisiksi. EU-aikana tehdään jopa päivän tai puolentoista
pituisia vierailuja, sanoo protokollapäällikkö Bäckström.
Koska
aika on lyhyt, se käytetään tehokkaasti pääasiassa
keskusteluihin. Seremoniallisia asioita on pudotettu pois.
Valtiovierailu on osa kahden maan suhteita
Valtiovierailut ovat osa kahden maan välisiä suhteita. Vierailun
"syinä" voi olla monia elementtejä: esim. poliittinen osuus ja
toisiinsa tutustuminen.
Valtiovierailuilla pyritään Bäckströmin mukaan hyödyntämään
poliittisia suhteita ja muita sellaisia asioita, joilla katsotaan
olevan merkitystä ja hyötyä.
Presidentti Martti Ahtisaari, samoin myös presidentit Mauno Koivisto ja Urho Kekkonen, ottivat matkoille mukaan
talousvaltuuskuntia. Vierailut muodostuivat tältä osin oven
avaajiksi monille taloushankkeille.
Kulmakiviä, joista vierailulla ei tingitä
Valtiovierailuilla ovat vastaanottoseremoniat ja juhlapäivälliset
edelleen tärkeitä. Ne ovat minimit, joista ei voi tinkiä, sanoo
protokollapäällikkö Bäckström.
Päivällisillä isäntä ja vieras puhuvat kauniita sanoja sekä
toisistaan että toistensa valtioista. Lausutaan kohteliaisuuksia
ja kilistellään maljoja.
Kunniamerkkien vaihto tuo loistoa ja väriä valtiovierailuun, kun
vieraat ja isännät komeilevat toisiltaan saamansa kunniamerkit
rinnuksillaan juhlapäivällisillä.
Pääkaupunkien huomioiminen valtiovierailuilla kuuluu
eurooppalaiseen traditioon. Vieraat kirjoittavat nimensä
kaupungin vieraskirjaan, nauttivat lounaan tai osallistuvat
vastaanotolle.
Ruhtinaat antoivat kallisarvoisia lahjoja
Lahjojen vaihtoa ei nykypäivänä enää pidetä niin tärkeinä kuin
joskus aiemmin. Kyseessä on enemmänkin välttämätön tapa.
Ennen vierailua pyritään puolin ja toisin saamaan selville
lahjansaajien harrastukset, joihin lahja voisi liittyä. "Turvallinen"
tapa on tietysti antaa oman maan taidetta tai
taideteollisuuden tuotteita.
Kuninkaat ja ruhtinaat saattoivat ennen muinoin lahjoittaa
vierailleen vaikkapa hevosia tai kallisarvoisia astiastoja. Näin he
pyrkivät miellyttämään vierastaan ja osoittamaan omaa
valtaansa ja vaurauttaan.
Valtiovierailujen seurueet ovat pienentyneet aiemmasta.
Viralliseen seurueeseen kuuluu nykyisin 15 henkilöä ja lisäksi
teknistä henkilökuntaa.
Asia, johon valtiovierailuilla kiinnitetään erityistä huomiota, on
turvallisuus. Siihen liittyy kosolti suunnittelua mm. siitä, mitä
reittejä kuljetaan.
- Turvallisuus on tekniikan myötä kehittynyt
merkittävästi, sanoo ulkoministeriön protokollapäällikkö
Johannes Bäckström.
Kekkonen kiipesi palmuun
Presidenttien vierailuilla ulkomailla on allekirjoitettu monia
maallemme tärkeitä sopimuksia ja käyty merkittäviä poliittisia
keskusteluja.
Kansalaisten mieliin ovat kuitenkin paremmin
jääneet muutamat hupaisat muistot: mm. presidentti Urho
Kekkosen kuuluisa palmuun kiipeäminen ja presidentti Mauno
Koiviston selitys, miksi hän ei ratsastanut lahjahevosella.
Dramatiikkaakin matkoihin on toki liittynyt. Presidentti Kekkosen
ollessa vierailulla Yhdysvalloissa, jätti Neuvostoliitto Suomelle
nootin 30. lokakuuta 1961. Tieto tavoitti Suomen valtiojohdon
Havaijilla.
Vaikka Kekkosen palmuun kiipeämisestä tunisialaisella keitaalla
on kulunut jo runsaat 30 vuotta, se muistetaan yhä kahdessa
maassa.
- Tapahtuma on jäänyt mieliin myös Tunisiassa ,
todisti Suomessa pari vuotta sitten vieraillut johtaja Rachid Mardassi maan kansallisesta matkailutoimistosta.
Käki kukkui Kekkoselle Kirgisiassa 10 kertaa
Kekkonen teki aikoinaan lukuisia vierailuja Neuvostoliittoon.
Valtiovierailu 1977 vei hänet aina Kirgisiaan saakka.
Oli kaunis toukokuun aamu. Presidentti saapui pääkaupungissa
Frunzessa istuttamaan ystävyyden puun erääseen puistoon.
Valtiomies pysähtyi toviksi toimittajien luokse ennen koivun
istutusta.
- Kuulin aamulla käen kukkuvan tänä keväänä
ensimmäistä kertaa, hän virkkoi.
- Käki kukkui minulle
kymmenen kertaa, presidentti jatkoi.
Vanhan kansan uskomuksen mukaan ihmisellä on jäljellä niin
monta elinvuotta kuin käki keväällä ennustaa.
Kun muutama kuukausi vaille kymmenen vuotta oli kulunut
kirgisialaisen käen kukahtelusta, laskettiin presidentti Kekkonen
isänmaan multiin.
Koivisto ei arvannut karauttaa matkaan
Syksyllä 1992 presidentti Koivistosta tuli yllättäen hevosen
omistaja Kazakstanissa Keski-Aasiassa. Tilaisuus oli niin
värikäs, ettei lahjan saaja ehtinyt katsoa edes hevosen
suuhun, jotta olisi päässyt perille ratsun iästä.
- Kaunis
hevonen, joka tapauksessa, kiitteli presidentti Koivisto
Alma-Atassa.
Hevosen selkään valtionpäämies kyllä nousi, muttei isäntien
toivomuksesta huolimatta sentään karauttanut matkaan.
- Minulle muistui mieleen Unkarin entisen puoluejohtajan Janos Kadarin kertoma juttu, jutteli Koivisto hymyssä suin.
Kun Kadar vieraili Mongoliassa, hänelle lahjoitettiin hevonen ja
pyydettiin ratsastamaan sillä.
- Onko hevosella ratsastettu ennen, kysyi Kadar.
- Eihän
korkealle vieraalle voi toki antaa käytettyä lahjaa, vastasivat
isännät...
Kuohuvia koskia ja tangojen hyräilyä
Virkakautensa pisimmän - kaksi viikkoa kestäneen -
vierailumatkan presidentti Martti Ahtisaari teki kevättalvella
1997 Latinalaiseen Amerikkaan. Brasilia ja Chile olivat virallisen
vierailun kohteina ja Argentiinaan puolestaan tehtiin
valtiovierailu.
Virallisen ohjelman lomaan mahtui rentouttava viikonloppu
mahtavilla Iguacun putouksilla Brasiliassa. Presidenttipari
katseli lähes 300:aa putousta sekä helikopterista että
näköalatasanteelta. Rouva Eeva Ahtisaari näki kuohuvat
vesimassat vielä kolmanneltakin suunnalta: kumiveneestä
Parana -joelta.
Argentiinassa kuunneltiin presidentti Carlos Menemin
juhlapäivällisten jälkeen kuuluisaa tangolaulajaa.
- Kyllä mekin
Menemin kanssa vähän hyräilimme kertosäkeitä, myönsi
Ahtisaari.
Matkalla Chileen ylitettiin lumihuippuiset Andit. Niitä näkymiä
tuskin unohtaa yksikään presidentin erikoiskoneessa mukana
ollut.
STT-IKK
29.4.2000
Politiikka -sivulle
|