Tarja Halosen mukaan laajeneva EU pyörii sittenkin

Varsin monet ovat epäilleet niin Suomessa kuin muissakin EU-maissa, ettei 20-30 jäsenmaan unioni ole enää realismia, vaan halvaantuu omien rakenteidensa ja byrokratiansa kankeuteen. Jos ja kun nykyiset hakijamaat pääsevät mukaan, jäsenmäärä kohoaa 26:een.

Tarja Halonen on laajentumisesta toista mieltä. Hänen mukaansa se on realismia ja huomauttaa, että unionia on jo luvattu laajentaa.
- Tämän vuoksi hallitusten välinen konferenssi (HVK) tarvitaan, joka päätettiin käynnistää Suomen puheenjohtajakaudella EU:n perussopimuksen uusimiseksi, Halonen sanoo.

On myös epäilty ja esitetty, että komissaarien määrää vähennettäisiin tehokkuuden lisäämiseksi.

- EU:n päätöksentekomekanismissa on keskeistä minun mielestäni byrokratian vähentäminen ja nopeampi päätöksenteko. Kukaan - ei suuri eikä pieni maa - ole luopunut komissaarista. Kyllä ne siellä pysyvät, eikä tämä ole pelkkä uskomiskysymys, vakuuttaa Halonen.

- Jos yksikin maa vastustaa komissaarien määrän vähentämistä, se ei mene läpi. HVK voi saada päätöksiä aikaan vain yksimielisesti, Halonen muistuttaa.

Suurten maksajamaiden mahdollisesta painostuksestakaan Halonen ei suuremmin huolestu. Näin siitä huolimatta, että painostus jo viime laajentumisen - Suomi, Ruotsi ja Itävalta - aikana oli kovaa.

- Tappiomielialalla ei kannata lähteä liikkeelle. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että komissio saa kehittää omia toimintatapojaan. Kun kysymys ei ole liittovaltiosta, jokaisessa EU:n elimessä pitää olla jokaisen maan edustus. Se on hyvin yksinkertainen asia, Halonen painottaa.

Halosen mukaan suurin ongelma ei ole se, etteikö jatkossakin olisi suomalaista komissaaria.
- Enemmänkin kysymys on siitä, miten päätöksenteko yhdistää EU:n tehokkuuden ja demokraattisuuden.

- Komission lisäksi tärkeäksi asiaksi nousee, mikä on huippukokousten ja sen välillä kokoontuvien ministerineuvostojen asema ja miten kukin puheenjohtajamaa kantaa vastuun.

- Mitä enemmän taloudellinen integraatio syvenee, sen tärkeämmäksi tulee myös yhteistyön löytäminen talouspolitiikan osalta. Jo nykyisetkin jäsenmaat ovat taloudellisessa integraatiossa kahdessa eri vauhdissa ja kastissa, ja tulevat jäsenmaat ovat vielä hyvin kaukana huonoimmankin jäsenmaan taloudellisesta tasosta.

Näin ollen puhutaan jo kolmen vauhdin EU:sta.
- Nimenomaan. Nykyisistäkään jäsenmaista kaikki eivät vielä ole euroryhmässä, ja tulee jäsenmaita, joista vain muutama pystyy nopeaan kehitykseen.

Paljon puhetta on aiheuttanut myös joidenkin uusien jäsenmaiden - varsinkin Puolan - maatalous sekä laajentumisen kustannukset. Nykyisillä tukiaisrakenteilla uusia jäseniä EU ei pystyisi ottamaan.

Halosen mukaan tämä on otettu huomioon Agenda 2000 -ohjelmassa.
- Agendan 2000:n kaaviossa kustannukset on laskettu laajentuminen silmällä pitäen. Asiaan joudutaan kenties palaamaan - osittain myöskin WTO:n takia, mutta jäsenyysneuvottelut on käytävä siten, että ne siihen mahtuvat.

- HVK:n osalta on sovittu, miten lähdetään liikkeelle ja asialista on suhteellisen realistinen. Siinä ei ole muuta kuin komissaarikysymys ja päätöksentekomenettely. Ja uskon, että siellä ne tulevat ratkaistuiksi.

- Toinen asia sitten on miten yhdistää tehokkuus ja demokratia, Halonen summaa hallitusten välistä konferenssia.

Halonen pitää EU:n kehittämistä itsenäisten valtioiden liittona tai liittovaltiona osittain määrittelykysymyksenä ja vanhakantaisena ajattelutapana.

- Osassa EU:n toiminnoissa näkyy selvästi halua syvempään integraatioon, kun taas kasvava byrokratia on herättänyt kasvavia kysymyksiä siihen suuntaan, että voitaisiinko osasta keskitettyä päätöksentekoa joustaa.

- Eräät asiat - kuten EMU, kriisinhallinta ja toiveet tehokkuuteen - vievät yhtenäisempään unioniin, mutta hetken kuluttua unioni on taas laajempi ja todennäköisesti tulee kausi, jolloin yhteisten päätösten tekeminen vaatii vielä enemmän sitkeyttä kuin tänään, Halonen ennakoi.

Näin tavallaan integraation syvyys on myös turvakeino sitä silmällä pitäen, että laajentumisen jälkeen päätöksenteko jonkin verran hidastuu, Halonen sanoo.

Ihmisoikeuksissa hyvä suunta

Tarja Halonen on profiloitunut voimakkaasti myös ihmisoikeuksien puolestapuhujana. Usein vain näyttää siltä, että taloudelliset ja poliittiset intressit ajavat niiden edelle niin Suomen kuin EU:nkin politiikassa.

Halonen on kuitenkin tyytyväinen vallitsevaan suuntaukseen, jossa ihmisoikeuskysymykset kansainvälisessä politiikassa ovat yhä keskeisemmässä asemassa.

- Olemme sekä Suomessa että EU:ssa yhä enemmän ottaneet huomioon ihmisoikeudet. On hyvä muistaa, että ihmisoikeuksien laajamittaisempi esillä olo päivänpolitiikassa on tullut esiin meillä niin kuin muuallakin vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana.

- Esimerkiksi Kiina on ensimmäistä kertaa tulossa molempien YK:n ihmisoikeussopimusten alaisuuteen. Ottaen huomion maa väkiluvun, niin vähän malttia ja realismiakin voi vaatimuksissa olla mukana. Tällaisten sopimusten sisäänajo kestää aina aikansa.

- Jos Kiinaa katsotaan, niin siellä kasvaa tällä hetkellä nopeammin taloudellinen turvallisuus ja oikeusvaltio kuin poliittinen demokratia. Mutta Kiinan suhteen ollaan aivan uudessa tilanteessa, sillä se ei ole koskaan aiemmin allekirjoittanut ihmisoikeussopimuksia.

- Se on vasta ajamassa itseään sisään sopimusjärjestelmiin, joten on ollut odotettavissakin, että sieltä tulee lausuntoja ja tekoja, jotka eivät sovi yhteen sopimusten sisällön kanssa. Suunta on kuitenkin oikea, Halonen korostaa.

- Voi tietysti kysyä, otetaanko ihmisoikeuksia riittävästi huomioon, mutta olkoonpa kyse diplomatiasta, ulkomaankaupasta tai kehitysyhteistyöstä, niitä kaikkia käsitellään nyt samoin säännöin. Ja se on hyvä asia.

Eurooppa nousee, mutta hitaasti

Kun kylmä sota päättyi, maailmaan jäi vain yksi supervalta, joka esiintyy maailmanpoliisina kaikilla sektoreilla. Halonen myöntää, että USA:n merkitys maailman kahtiajaon päättymisen myötä luonnollisesti nousi, mutta Euroopan unioni yrittää nousta johdonmukaisesti yhtenäiseksi toimijaksi kansainvälisessä politiikassa.

- Tässäkin on hyvä olla kärsivällinen. Kun on kyseessä 15 itsenäisen maan liitto, ei voi edellyttää eikä olettaa, että vastaukset tulevat yhtä nopeasti kuin Yhdysvaltain presidentiltä. Tähän emme voi pyrkiä, mutta kyllä huomattavasti nykyistä nopeampaan päätöksentekoon, Halonen sanoo.

- Kun Javier Solanan toimisto saadaan toimimaan, osa parannusta nähdään varmasti myös tätä kautta.

- USA:n ja Euroopan lisäksi Venäjä on edelleen merkittävä tekijä, samoin Kiina. Ja meiltä jää usein huomaamatta, että Latinalainen Amerikka on yhdistänyt erittäin paljon omaa alueellista toimintaansa. Myös yhä useammissa kansainvälisissä tilaisuuksissa se esiintyy yhtenäisenä ja usein läheisessä yhteistyössä EU:n kanssa.

- Moninapaisuutta maailmassa on siis tässä mielessä olemassa. Monet EU-maat ja sen myötä myös EU kyllä lähtee perinteisestä liittolaisuussuhteesta USA:han monissa kansainvälisissä kriiseissä. Siksi kilpailuasemaa EU:n ja USA:n välillä kansainvälisessä politiikassa pyritään välttämään. Kauppapolitiikassa asia taas on aivan toisin.

Koska samanaikaisesti USA:n nousun kanssa YK:ssa on oltu kykenemättömiä lisäämään sen vaikutusvaltaa, on epätasapaino ollut ilmeinen. Järjestö on joutunut sivustakatsojaksi, kun maailman kriisejä ratkotaan.

Halosen mukaan olisi kaikkien - myös USA:n - etujen mukaista, että YK:n asemaa tulevaisuudessa vahvistetaan.

Lue myös haastattelun toinen osa, jossa Halonen kertoo, voiko pasifisti olla puolustusvoimien ylipäällikkö.

ILKKA AHTOKIVI
28.1.2000

Politiikka -sivulle