Iiro Viinasen kivinen tie Pohjolassa
Iiro Viinasen (55) vetovastuu vakuutusyhtiö Pohjolasta jäi vajaaseen neljään vuoteen.
Vaikka Viinanen kompuroi heti alkumetreillä eikä
vastoinkäymisistä ollut myöhemminkään pulaa,
harva olisi talvella 1996 uskonut, että tunnustettu
valtiontalouden vartija tullaan liike-elämässä
muistamaan perinteikkään vakuutusyhtiön
haudankaivajana.
Toki moni asia voi muuttua
ennen kuin nykyiset suunnitelmat on saatu
päätökseen.
Vaikka Viinanen suututti ehdotuksillaan pahan
kerran Pohjolan suurimman omistajan eli
henkiyhtiö Suomen ja ajoittain Pohjolan
työntekijät, sijoituspiireissä hänen ratkaisuilleen
suitsutettiin.
Yhtiön toiminnan virtaviivaistaminen oli sitä mitä
markkinat halusivat. Sama koski viime talven
jättiosinkoja: omistajien rahaa ei pidä makuuttaa
turhan panttina.
Näin ajattelevien mielestä Viinanen ehti töihin
maan hallituksesta vain liian myöhään. Jos
henkiyhtiö Suomen sulauttaminen olisi päästy
tekemään ennen Nokian rakettinousua, Suomella
ei olisi ollut jättiomaisuutta "ryövättäväksi" ja sen
liittäminen Pohjolaan olisi mennyt läpi jupinoitta.
Suomen valtaus
kohtalokas
Nyt yritys liittää Suomi Pohjolaan muodostui
Viinasen kohtaloksi. Edeltäjänsä Yrjö Niskasen
mukaan pahin virhe oli kuitenkin päätös siirtää
vahinkovakuutukset pohjoismaiseen If-yhtiöön.
Hänen mielestään ilman tätä virheliikettä
Pohjolan pahin kilpakumppani - Sampo - ei olisi
voinut nousta yhtiön suuromistajaksi.
Niskasta moitittiin aikanaan ankarasti siitä, että
hän ajoi niin Viinasta seuraajakseen.
Myös välit työntekijöihin pysyivät yleisen
näkemyksen mukaan melko hyvinä ajoittaisista
hankauksista huolimatta. Heti aluksi Viinasta
kiiteltiin siitä, että hän ei linnoittautunut Pohjolan
toimistojätin yläkerroksiin.
Riitely mm. jättiosinkojen aikaan ilmoitetuista
irtisanomisista ei sekään luottamusta suuremmin
horjuttanut. Riideltiin, peruttiin irtisanomisia ja
jatkettiin taas yhdessä.
Malliksi muille
kirstun vartijoille
Viinanen toimi valtiovarainministerinä vuosina
1991-96. Ensin hän opetti eduskunnalle ja
kansalle laman tosiasioita Esko Ahon
porvarihallituksessa. Pesti jatkui vielä Paavo
Lipposen ykköshallituksen alkutaipaleella.
Viinanen opittiin tuntemaan suorapuheisesta ja
tylyksikin luonnehditusta esiintymisestään.
Tästä tyylistä on sittemmin tullut eräänalainen
valtion kirstunvartijan tavaramerkki. Tuhlarit ja
säästötoimien vastustajat eivät saaneet armoa
hänen silmissään.
Diplomi-insinööri Viinanen tuli valtakunnan
politiikkaan mukaan oman yrityksensä johdosta.
Kunnallispolitiikasta oli jo ehtinyt kertyä
kokemusta kotikaupungin Riihimäen valtuustosta.
Viinanen oli kansanedustaja vuodesta 1983
vuoteen 1996.
Viinanen ei
selitellyt
Viinanen ja varotoimitusjohtaja Pirkko Alitalo
jättivät eronpyyntönsä ennen joulua, mutta he
jatkoivat omistajien pyynnöstä.
Viinanen ei ole julkisesti kommentoinut
Pohjola-ratkaisujen viime vaiheita eikä hän tehnyt
sitä tiistainakaan, kun uusi hallitus vapautti hänet
ja Alitalon tehtävistään keskiviikosta alkaen.
Yhtiön hallituksen varapuheenjohtaja,
toimitusjohtaja Mikael Silvennoinen ei suostunut
kertomaan, millaisin ehdoin Viinasen ero toteutuu.
Viinasen seuraaja vuorineuvos Matti Kavetvuo sai
Valiosta tuntuvan kultaisen kädenpuristuksen
siirryttyään ennen aikojaan eläkkeelle, mutta hän
tai Valion johto eivät ole antaneet julkisen kohun
hämmentää.
Silvennoisen mukaan Viinasen kanssa tehty
ratkaisu ei vaikuta Pohjolan osakkeen arvoon,
joten yhtiö ei aio siitä tiedottaa.
STT-IA
2.2.2000
Talous -sivulle
|