Iiro Viinasen kivinen tie Pohjolassa
Iiro Viinasen (55) vetovastuu vakuutusyhtiö Pohjolasta jäi vajaaseen neljään vuoteen.Vaikka Viinanen kompuroi heti alkumetreillä eikä vastoinkäymisistä ollut myöhemminkään pulaa, harva olisi talvella 1996 uskonut, että tunnustettu valtiontalouden vartija tullaan liike-elämässä muistamaan perinteikkään vakuutusyhtiön haudankaivajana.
Toki moni asia voi muuttua ennen kuin nykyiset suunnitelmat on saatu päätökseen.
Vaikka Viinanen suututti ehdotuksillaan pahan kerran Pohjolan suurimman omistajan eli henkiyhtiö Suomen ja ajoittain Pohjolan työntekijät, sijoituspiireissä hänen ratkaisuilleen suitsutettiin.
Yhtiön toiminnan virtaviivaistaminen oli sitä mitä markkinat halusivat. Sama koski viime talven jättiosinkoja: omistajien rahaa ei pidä makuuttaa turhan panttina.
Näin ajattelevien mielestä Viinanen ehti töihin maan hallituksesta vain liian myöhään. Jos henkiyhtiö Suomen sulauttaminen olisi päästy tekemään ennen Nokian rakettinousua, Suomella ei olisi ollut jättiomaisuutta "ryövättäväksi" ja sen liittäminen Pohjolaan olisi mennyt läpi jupinoitta.
Suomen valtaus kohtalokas
Nyt yritys liittää Suomi Pohjolaan muodostui Viinasen kohtaloksi. Edeltäjänsä Yrjö Niskasen mukaan pahin virhe oli kuitenkin päätös siirtää vahinkovakuutukset pohjoismaiseen If-yhtiöön.
Hänen mielestään ilman tätä virheliikettä Pohjolan pahin kilpakumppani - Sampo - ei olisi voinut nousta yhtiön suuromistajaksi. Niskasta moitittiin aikanaan ankarasti siitä, että hän ajoi niin Viinasta seuraajakseen.
Myös välit työntekijöihin pysyivät yleisen näkemyksen mukaan melko hyvinä ajoittaisista hankauksista huolimatta. Heti aluksi Viinasta kiiteltiin siitä, että hän ei linnoittautunut Pohjolan toimistojätin yläkerroksiin.
Riitely mm. jättiosinkojen aikaan ilmoitetuista irtisanomisista ei sekään luottamusta suuremmin horjuttanut. Riideltiin, peruttiin irtisanomisia ja jatkettiin taas yhdessä.
Malliksi muille kirstun vartijoille
Viinanen toimi valtiovarainministerinä vuosina 1991-96. Ensin hän opetti eduskunnalle ja kansalle laman tosiasioita Esko Ahon porvarihallituksessa. Pesti jatkui vielä Paavo Lipposen ykköshallituksen alkutaipaleella.
Viinanen opittiin tuntemaan suorapuheisesta ja tylyksikin luonnehditusta esiintymisestään. Tästä tyylistä on sittemmin tullut eräänalainen valtion kirstunvartijan tavaramerkki. Tuhlarit ja säästötoimien vastustajat eivät saaneet armoa hänen silmissään.
Diplomi-insinööri Viinanen tuli valtakunnan politiikkaan mukaan oman yrityksensä johdosta. Kunnallispolitiikasta oli jo ehtinyt kertyä kokemusta kotikaupungin Riihimäen valtuustosta. Viinanen oli kansanedustaja vuodesta 1983 vuoteen 1996.
Viinanen ei selitellyt
Viinanen ja varotoimitusjohtaja Pirkko Alitalo jättivät eronpyyntönsä ennen joulua, mutta he jatkoivat omistajien pyynnöstä.
Viinanen ei ole julkisesti kommentoinut Pohjola-ratkaisujen viime vaiheita eikä hän tehnyt sitä tiistainakaan, kun uusi hallitus vapautti hänet ja Alitalon tehtävistään keskiviikosta alkaen.
Yhtiön hallituksen varapuheenjohtaja, toimitusjohtaja Mikael Silvennoinen ei suostunut kertomaan, millaisin ehdoin Viinasen ero toteutuu.
Viinasen seuraaja vuorineuvos Matti Kavetvuo sai Valiosta tuntuvan kultaisen kädenpuristuksen siirryttyään ennen aikojaan eläkkeelle, mutta hän tai Valion johto eivät ole antaneet julkisen kohun hämmentää.
Silvennoisen mukaan Viinasen kanssa tehty ratkaisu ei vaikuta Pohjolan osakkeen arvoon, joten yhtiö ei aio siitä tiedottaa.
STT-IA
2.2.2000
