Kielilain uudistajat kaipaavat keskustelua
Kielilakia uudistava komitea painottaa kielikysymysten merkitystä kaikille suomalaisille ja toivoo työnsä tueksi avointa julkista keskustelua aiheesta.Kielilaki ei siis kosketa vain ruotsinkielisiä tai rannikon ruotsinkielistä seutua, muistutti komitean puheenjohtaja, korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg tiistaina ensimmäisessä lainuudistusta koskevassa seminaarissa.
Tänä vuonna pidettävissä seminaareissa pyritään kartoittamaan aiheeseen liittyviä näkökulmia ja arkielämän pulmia eri puolilla maata.
Uudistustyön takana on huoli siitä, ettei esimerkiksi virkamiesten kielitaito todellisuudessa vastaa 20-luvulta peräisin olevan kielilain tiukkoja vaatimuksia. Komitea haluaa uuden lain ottavan huomioon myös nykyajan haasteet aina Internetin kautta tapahtuvaa viestintää myöten.
Hallberg sanoi tiistaina toivovansa, että työ tuottaisi myönteisiä tuloksia kaikkien kannalta ja parantaisi ihmisten mahdollisuutta käyttää omaa äidinkieltään, vahvistaa identiteettiään ja asioida viranomaisten kanssa.
Hänen mukaansa kyse ei ole vain siitä, mitä kieltä käytetään, vaan siitä, että kielenkäyttö on mahdollisimman mutkatonta ja asiointi helppoa.
Historiaa ja ihmisoikeuksia
Hallberg sanoi suhtautuvansa varovaisesti esimerkiksi siihen, että viranomaiset siirtyisivät yleisten kielitaitovaatimusten sijasta palkkaamaan tietyn määrän hyvää ruotsia taitavia henkilöitä.
Komitean pääsihteerin Sten Palmgrenin mukaan tällaista kiintiökäytäntöä on kuitenkin joissain tapauksissa kokeiltu.
Komitea valmistelee kielilain uudistusta neljässä työryhmässä, joiden aihepiirinä on kansalliskielten eli suomen ja ruotsin käyttöön liittyvä historia ja kulttuuri, kansainväliset sopimusvelvoitteet eli esimerkiksi ihmisoikeussopimukset ja pohjoismainen kielisopimus, arkielämän kielenkäyttötilanteet ja neljäntenä kielioikeuksien nykyinen tila.
Kielilain lisäksi kieliryhmien oikeuksista on nimittäin säädetty erikseen muun muassa opetus- sekä terveysalalla.
Hallbergin mukaan kaikkia näitä säädöksiä ei kuitenkaan olla kokoamassa yhteen lakiin, eikä komitean työhön kuulu esimerkiksi yliopistojen ruotsinkielisten kiintiöiden arviointi.
STT-MH
28.1.2000
