Kun suomalaiset tarkk'ampujat huusivat kuorossa "raitista vatsa"
"Raitista vatsa" huusivat Suomen vanhan sotaväen (1881-1901) tarkk-ampujat kuorossa ohjesäännön mukaisena vastauksena esimiehen kiitokseen. Vastaus "Ahkeruus on ilomme" eli venäjäksi Rady na statratsia oli suomalaisten suussa vääntynyt helpommin omaksuttuun muotoon.Suomalaiset "vanhan väen" tarkk'ampujat olivat todellisia tarkka-ampujia. Venäjän keisarikunnan ampumatarkastuksissa heidän suorituksensa olivat huippuluokkaa.
Suomen suurruhtinaskunnassa koulutettiin ennen vuosisadan vaihdetta sotajoukkoa, joka erosi ainutlaatuisella tavalla isäntämaan Venäjän armeijasta.
Englantilainen sotahistorioitsija, tri J.E.O. Screen on Suomen 1800-luvun sotahistorian ehkä paras asiantuntija.
Hänen väitöskirjatutkimuksensa suomalaisten upseerien palvelusta Venäjän armeijassa on julkaistu englanniksi jo vuonna 1996. Nyt tutkimus on käännetty suomeksi ja julkaistu kirjana. Kustantajana on Suomen Sotilas.
Vanha väki Suomen kansalaisia
Suomen säätyjen hyväksymän ja Venäjän tsaarin vuoden 1878 lopulla vahvistaman asevelvollisuuslain mukaan Suomen sotaväessä palvelevan upseeriston, alipäällystön ja miehistön oli oltava Suomen kansalaisia.
Enimmillään maamme kansallinen sotaväki käsitti ympäri maata sijoitetut yhdeksän jalkaväkipataljoonaa, rakuunarykmentin ja 32 reservikomppaniaa.
Tämän "vanhan väen" korostetun suomenmielinen asenne ja heräävä kansallinen itsenäisyysajattelu johtivat siihen, että Venäjä lakkautti vuonna 1901 Suomen sotaväen.
Dragomirovin motivaatio
Venäjän armeijassa noudatettu ns. Dragomirovin motivaatioon perustuva koulutusjärjestelmä oli nykyaikainen. Se on Screenin tutkimuksen mukaan ilmeisesti ollut syynä siihen, että Suomen sotaväkeä suorastaan rakastettiin.
Virallista koulutusjärjestelmää koskevat päätökset tehtiin Venäjän sotaministeriön korkeimmissa portaissa. Sen teoreettisen pohjan muodostumiseen oli vaikuttanut vahvasti kenraali M.I. Dragomirov.
Hänen suosimansa koulutusjärjestelmän päämääränä oli tuottaa hyvin motivoituneita sotilaita.
Indoktrinaation eli uskollisuuden, kurin, rohkeuden ja isänmaallisuuden istuttaminen sotilaaseen oli taisteluun valmistautumisessa tärkeämpää kuin käytännön koulutus ammunnassa, pistintaistelussa, liikuntakoulutuksessa ja taktiikassa.
Dragomirov uskoi, että sodassa vahva moraali oli kaiken muun yläpuolella.
Silmään tähtääminen kiellettiin
Alokkaan peruskoulutukseen kuitenkin kuului paljon ampumiseen valmistautumista ja itse ampumista. Vaikka alokkaille ei opetettu ammunnan teoriaa, he saivat perusteellisen koulutuksen oikeissa ampuma-asennoissa tähtäämisessä eli seisaalta, polvelta ja makuulta.
Ammunnan harjoitteluun kuuluvaan välineistöön kuuluivat muodolliseen harjoitteluun tarkoitetut kiväärit, tähtäystuet, peilit ja pienoismaalit.
Toisen sotilaan silmään tähtäämisestä annettu kielto uudistettiin 1884 tapahtuneiden onnettomuuksien takia.
Tällainen oli tapahtunut mm. Kuopion marraskuussa edellisenä vuonna. Ennen kuin alokas laukaisi kiväärinsä, hän oli saanut jo kauan kokeilla ampumista erityisellä harjoitusalueella pyöreillä kuulilla.
Talvella harjoiteltiin sisätiloissa. Näissäkin harjoituksissa tapahtui onnettomuuksia. Esimerkiksi Viipurin pataljoonassa mies sai osuman silmäänsä vuonna 1889, koska kasarmin käytävässä ei ollut riittävän korkeaa taustaa.
STT-MH
28.1.2000
