STT-IA, 29.12.2000

Puheenjohtajamaa Ranska ajoi Nizzassa johdonmukaisesti omaa etuaan - kuten koko kautensa ajan. Useimmat muut seurasivat esimerkkiä.

Aamuyön pikkutunneilla syntynyttä sopua piti vielä jälkikäteen korjailla; epäselvyyttä syntyi äänimääristä ja -kynnyksistä, parlamenttipaikoista ja huippukokousten siirtämisestä Brysseliin.

Hakijamaille jätettiin rippeet. Puolalle tarjottiin ensin vähemmän ääniä kuin samankokoiselle Espanjalle, mikä herätti raivokkaita vastalauseita Varsovasta.

Ranskan presidentti Jacques Chirac väitti myöhemmin EU-parlamentissa kirkkain silmin, että ensimmäinen ehdotus Puolan äänistä oli painovirhe.

Itävalta boikotissa

Mutta EU:n vuosi myös alkoi sekavassa tilanteessa. Itävalta sai tammikuussa uuden hallituksen kuukausien neuvottelujen jälkeen. Jörg Haiderin vapauspuolueen nousu hallituskumppaniksi hirvitti Itävallan kumppaneita niin, että 14 muuta EU-maata jäädyttivät suhteet uuteen hallitukseen.

Päätös tehtiin kovalla hötäkällä yhden viikonlopun aikana, ilman että kenellekään jäi selvää kuvaa siitä, miten boikotista päästäisiin irti.

Suomessa päätöksen teki pääministeri Paavo Lipponen (sd.) ilman istuvan presidentti Martti Ahtisaaren tai vaalikampanjaa käyvän ulkoministeri Tarja Halosen myötävaikutusta. Oikeuskansleri totesi lopulta Lipposen astuneen presidentin tontille, kun hän teki päätöksen asiasta yksin.

Itävallan hallitus ei muiden painostuksesta huolimatta hajonnut; mutta tunteet kuohuivat. Lissabonin huippukokouksessa maaliskuussa perhekuva piti ristiä uudelleen ryhmäkuvaksi.

Lopulta keksittiin ratkaisu. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin asetti kolmen miehen ryhmän, johon tuli myös presidentti Martti Ahtisaari.

Ryhmä tutki, todeten lopulta, ettei Itävallassa ollut tapahtunut ihmisoikeusrikkomuksia, eikä vapauspuolue ole uhka demokratialle, vaikka oikeisto-populistinen liike onkin. Boikotti purettiin vähin äänin syyskuussa.

Taas hulluja lehmiä

Mutta syksyllä räjähti taas kerran eräs EU:n kesto-ongelmista. Hullun lehmän tautia löytyi Ranskasta uusilla testeillä enemmän kuin oli odotettu; seurauksena ryhdyttiin koko unionin kattaviin hätätoimiin.

Kohu yltyi, kun Saksa löysi ensimmäiset BSE-tapauksensa. Myös Espanjasta ja Tanskasta tavattiin tautia ensimmäisen kerran.

Suomi, Ruotsi ja Itävalta on tieteellisen komitean analyysissä luokiteltu maiksi, joissa hullun lehmän taudin esiintyminen on epätodennäköistä - mutta ei täysin poissuljettua.

Suomi onnistui muiden taudista vapaiden maiden tuella saamaan muita lievemmät ehdot, mutta joutui myös kieltämään liha-luujauhon käytön syötäväksi tarkoitettujen eläinten rehuna. Kustannukset kaikista varotoimista ovat vielä hämärän peitossa.

Avoimuudelle takapakkia

Suomelle vuosi 2000 oli kuudes EU:n jäsenenä. Taakse jäi edellisen syksyn kestänyt ensimmäinen puheenjohtajakausi, joka onnistui hyvin ja vahvisti Suomen asemaa unionissa.

Mutta takaiskuja tapahtui. Suomen tukema uusi avoimuussäännöstö EU:lle on edennyt vaivalloisesti, ja heinäkuussa runnottiin läpi ns. Solana-päätös. Tämä merkitsee, että avoimuussääntöihin luotiin poikkeus sotilaallista toimintaa koskevista asiakirjoista.

Niitä ei kirjata mihinkään rekisteriin Hollanti valitti päätöksestä EY:n tuomioistuimeen, ja päätöstä vastaan äänestäneet Suomi ja Ruotsi antoivat valitukselle tukensa. Ensi vappuun mennessä pitäisi sopia aivan uudet avoimuussäännöt EU:n toimielimille, mutta valmistelu on ollut äärimmäisen takkuista.

EU:n oikeusasiamies Jacob Söderman arvosteli keväällä avoimuussääntöjen valmistelua niin kärkevään sävyyn, että yleensä leppoisa komission puheenjohtaja Romano Prodikin hikeentyi. Pääministeri Lipponenkin moitiskeli Södermanin tyyliä.

Lipponen visioimassa

Lipponen taas sai kotimaassa moitteita liiasta liittovaltioinnosta, kun hän marraskuun alussa piti Brüggessä oman linjapuheensa EU:n tulevaisuudesta.

Hän esitti EU:n perustuslain säätämistä, vaati komission aseman palauttamista ja varoitti hallitustenvälisen yhteistyön korostamisen vievän suurten jäsenmaiden ylivaltaan unionissa.

Seuraava uudistuskierros pitäisi valmistella uudella tavalla, laajan keskustelun kautta, johon pääsisivät mukaan myös kansalliset parlamentit ja hakijamaat.

Nizzassa päätettiin alkaa valmistella vuonna 2004 alkavaa seuraavaa uudistusta tämänkaltaisella mallilla. Ainakin epävirallisesti ratkaisu on saanut nimekseen "plan Lipponen".

Politiikka -sivulle