HEIKKI JANTUNEN, 29.12.2000

Nälkälakossa oli yli tuhat vankia. He vastustivat hallituksen vankilauudistusta, jossa sellien kokoa ja sellissä säilytettävien vankien määrää olisi pienennetty. Vankien mukaan tämä johtaisi lisääntyvään eristämiseen ja kidutuksen helpottumiseen.

Lakko päättyi turvallisuusjoukkojen rynnäkköhyökkäyksiin ja parinkymmenen ihmisen kuolemaan.

Turkki hyväksyttiin viime vuoden joulukuussa Euroopan yhteisön jäsenyyden viralliseksi hakijamaaksi, mutta maalla on suuria vaikeuksia täyttää ehtoja, joita neuvottelujen aloittamiselle on asetettu.

Suurin este Turkin EU-jäsenyyden tiellä on maan surkea ihmisoikeustilanne. Maan poliittinen oikeisto ja asevoimat tuntuvat pitävän Euroopan yhteisön uudistusvaatimuksia maan turvallisuudelle vaarallisina. Asevoimien kenraaleilla on suuri vaikutusvalta maan politiikkaan Kansallisen turvallisuusneuvoston kautta.

Potkut ihmisoikeuskomission johtajalle

Pääministeri Bulent Ecevit nousi valtaan puolitoista vuotta sitten. Hänen koalitiohallituksensa on toivottu saavan aikaan parannusta ihmisoikeustilanteessa, mutta toistaiseksi näin ei ole käynyt.

Lokakuussa Turkin parlamentin ihmisoikeuskomission johtaja Sema Piskinsut sai yllättäen lähtöpassit. Viimeisen kolmen vuoden aikana Piskinsut on kidutusta paljastaneilla raporteillaan saattanut hallituksen, poliisivoimat ja turvallisuusjoukot toistuvasti kiusalliseen valoon.

The Economist -talouslehden mukaan monet turkkilaiset uskovat, että Piscinsut sai lähteä, koska hän suututti turvallisuusjoukkojen kovan linjan kannattajat. Hän on myös puhunut avoimesti epäilyistä, joiden mukaan turvallisuusjoukot olisivat sekaantuneet heroiinikauppaan.

Turkin laajin ja hankalin ongelma on kurdien sorto. Runsaalla 12 miljoonaa kurdilla ei ole mitään mahdollisuuksia kehittää kulttuuriaan ja perustaa omia koulujaan. Kolme viime vuonna valittua kurdipormestaria on syytteessä yhteyksistä kiellettyyn Kurdistanian työväenpuolueeseen, PKK:hon.

Toisaalta on lupaavaa, että PKK:n terrorismista kuolemaantuomittua johtajaa, Abdullah Öcalania ei ole vielä teloitettu. Lisäksi viimeisen vuoden aikana poliisin pidättämien ihmisten putkakuolemat ja muuta salaperäiset kuolemantapaukset ovat lähes loppuneet.

Oikeusministeri Hikmet Sami Turk on lupaillut, että kuolemantuomio voitaisiin poistaa kokonaan. Pääministeri Ecevit puolestaan on yrittänyt saada aikaan armahduslakia, joka lyhentäisi tuomiota ja vapauttaisi tuhansia vankeja.

Presidentti Ahmet Necdet Sezer ei tosin hyväksynyt lakia, mutta pääministeri ilmoitti yrittävänsä uudestaan.

Turkissa on yli 72 000 vankia, osa on tuomittu poliittisista syistä tai varomattomista mielipiteistä.

Joukossa on neljä entistä kansanedustajaakin, ja entinen pääministeri Necmettin Erbakan on joutumassa vuoden alussa vankilaan kuusi vuotta sitten pitämänsä puheen takia. Vuonna 1997 eroamaan pakotettu Erbakan oli maan ensimmäinen islamistinen pääministeri.

Turkin ja Kreikan suhteet hiertävät

Turkki ja Kreikka ovat olleet muutaman kerran sodan partaalla. Sota oli varmasti puhjennut, jos molemmat maat eivät kuuluisi samaan sotilasliittoon. Amerikkalaisilla on ollut täysi työ pitää molemmat maat ruodussa.

Turkki miehittää edelleen Kyproksen pohjoisosaa, eikä saaren yhdistäminen ole näköpiirissä pitkään aikaan. Turkin ja Kreikan välisissä suhteissa odotettiin myönteisiä muutoksia Turkin maanjäristyksen jälkeen, kun kreikkalaiset antoivat järistyksen uhreille auliisti apuaan. Mitään mainittavampaa kehitystä maiden välillä ei kuitenkaan ole tapahtunut.

NATO:n viimeisimmässä ulkoministerikokouksessa pari viikkoa siitten Turkki esti päätöksen, jolla EU:n kriisinhallintajoukkojen olisi annettu käyttää NATO:n suunnittelukoneistoa sellaisissa operaatioissa, joihin kaikki NATO-maat eivät osallistu.

Turkki puolusti kantaansa yksin kaikkia muita NATO-maita vastaan. Euroopan yhteisölle asian kaatuminen oli ikävää, mutta varsinkin Yhdysvalloille olisi tärkeää saada EU:n tuleva kriisinhallinta olennaisesti NATO:n yhteyteen.

Turkin näkökannalta asia taas on toinen. Maan turvallisuuden kannalta on tärkeää, että sitä ei voida jättää pois mistään NATO:on liittyvästä toiminnasta. Mitä jos EU esimerkiksi päättäisi lähettää kriisinhallintajoukkojaan rauhoittelemaan jotakin paikallista Kreikan ja Turkin välistä konfliktia?

Lisäksi Turkilla oli mainio mahdollisuus muistuttaa Euroopan yhteisöä, että Turkki haluaa päätösvaltaa Euroopan kriisinhallintaan ja että maa täytyy ottaa vakavasti huomioon yhteisöä kehitettäessä.

Epävakaa pankkisektori

Turkin pankkisektori ei ole kovinkaan vakaa, mutta tilanne ehkä on parantumassa. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on asettanut neljän miljardin dollarin apuohjelmansa ehdoksi maan pankkien siivoamisen.

Runsaat kolme kuukautta sitten maan pankkien ensimmäiseksi riippumattomaksi valvontaviranomaiseksi tuli entinen talousministeri Zekeriya Temizel. Hän on ilmoittanut pyrkivänsä lopettamaan politiikkojen sekaantumisen maan pankkisektorin toimintaan.

Vuoden 1994 jälkeen on kymmenen yksityistä pankkia jouduttu siirtämään valtion valvontaan. Viimeksi lokakuun lopulla Temizel ilmoitti, että pahasti velkaantuneet Etibank ja Bank Kapital otetaan valvontaan.

The Economistin mukaan Temizel toimi asiassa taitavasti. Pankkibisnekseen sotkeutuneet poliitikot ovat yleensä päässeet varoittamaan pankkeja lähestyvästä valtion haltuunotosta, jolloin ne ovat ennättäneet siirtelemään varojaan parempiin taskuihin, mutta nyt ei käynyt näin. Jopa pääministeri Ecevit sanoi kuulleensa asiasta vasta television uutisista.

Myös lakien valvontaa on tehostettu. Lokakuussa napattiin kiinni entisen presidentin Suleyman Demirelin veljenpoika Murat Demirel, jota syytetään varojen kavaltamisesta Egebankista muutama kuukausi ennen pankin romahdusta.

Turkin pankkiongelmat eivät kuitenkaan rajoitu vain yksityisiin pankkeihin. Valtion omistamia pankkeja on jatkuvasti käytetty yksityisten pankkien pelastamiseen, ja ne ovat velkaantuneet voimakkaasti. Valtiollisten pankkien tarkastaminen ja valvonta voi osoittautua poliittisesti hyvin vaikeaksi asiaksi.

Pitkä ja kivinen tie

Myöskään Turkin kansantalous ei ole aivan EU-vaatimusten tasalla, vaikka sinänsä tämän 65 miljoonan asukkaan maan talouskehitys onkin ollut viime vuosikymmenen aikana myönteinen.

CIA:n verkkosivuilla (The CIA World Factbook) maan talouden kehutaan olevan dynaaminen sekoitus modernia teollisuutta ja kauppaa sekä perinteistä maanviljelyä ja käsityötä.

Vuonna 1999 suuren julkisen sektorin velka oli 14 prosenttia kansantuotteesta. Ulkomaisten sijoitusten määrä oli suhteellisen alhainen. Vuosina 1995-98 talous kasvoi 6,5 prosentin vuosivauhdilla, mutta vuonna 1999 Venäjän talouskriisin ja kahden maanjäristyksen takia kansantuote laski noin 5 prosenttia.

Inflaatio oli viime vuonna 65 prosenttia, ja kansantuote kansalaista kohden oli arviolta 6 200 dollaria (Suomessa saman lähteen mukaan 21 000 dollaria). Työttömyysaste oli vain 7,3 prosenttia mutta ns. alityöllistettyjä oli lisäksi 6,9 prosenttia.

Turkilla on vielä pitkä tie kuljettavanaan, ennen kuin siitä voi tulla EU-jäsenmaa. Armeijan ote maasta on vahva, eikä se tule hellittämään, sillä kurdikysymyksen lisäksi maan kehityksen uhkana on kiihkoileva islam.

Turkin johtajat ovat varmaankin seuranneet hyvin huolestuneina, miten Algeria suistui silmittömään väkivaltaan 90-luvun alussa.

Mutta ei Turkin EU-jäsenyys mikään mahdoton asia ole. Turkki sijaitsee Lähi-idän ja Euroopan rajalla. Se on strategisesti erittäin tärkeä maa NATO:lle ja EU:lle, joten se ainakin pyörii mukana EU:n laajentumiskeskustelussa.

Ulkomaat -sivulle