Saksojen yhdistyminen ei ole vielä lopussa
Saksojen yhdistymisen lopullista tilinpäätöstä ei voi laatia vielä nytkään, 10 vuotta historiallisen tapahtuman jälkeen. Vain harvat saksalaiset pitävät yhdistymistä virheenä tai haikailevat kommunistisen Itä-Saksan perään. Samalla neljä viidestä ex-DDR:n alueen asukkaasta mieltää itsensä ensisijassa itäsaksalaiseksi.Saksassa onkin puhuttu huolestuneena yhdistyneestä maasta, jossa asuu jakautunut kansa. Toiset taas ovat sitä mieltä, ettei itäsaksalaisia pidäkään väkipakolla yhdenmukaistaa vaan erilaisuus voi olla myös arvokasta.
Itäisen Saksan elintaso on joka tapauksessa nostettu kymmenessä vuodessa tasolle, josta DDR:n asukkaat saattoivat vain haaveilla. Mutta edelleen itäisessä Saksassa palkat ovat 10-20 prosenttia alhaisempia ja työttömyys (n. 17 prosenttia) kaksi kertaa korkeampi kuin lännessä.
Saksan hallituksen tuoreen yhdistymisen tilaa koskevan raportin mukaan "uusissa osavaltioissa" on kuitenkin saavutettu taloudellinen läpimurto - mm. henkeä kohtaan lasketut tulot ovat kaksinkertaistuneet vuodesta 1990. Mutta työ siis jatkuu ja varakkaammille länsisaksalaisille on jatkossakin luvassa "solidaarisuusveroja".
Sosialidemokraattinen (SPD) liittokansleri Gerhard Schröder totesi vuosipäivän alla Saksan selviytyneen puolitiehen itäisen osansa jälleenrakennuksessa.
- Nyt täytyy huolehtia siitä, että myös loppuosasta tulee saksalainen ja eurooppalainen menestystarina, Schröder sanoi.
Urakan suuruus yllätti
Saksassa on useaan otteeseen muistutettu, että jälleenrakennusurakan suuruus yllätti lähes kaikki. DDR oli käytännössä konkurssikypsä, tuotantokoneisto tehotonta ja vanhentunutta, ympäristö saastunutta.
Kaikki piti järjestää uudelleen ja niinpä yhdistymisen alkuaikoja onkin kuvattu enemmän vanhan hajottamiseksi kuin uuden rakentamiseksi.
Saksojen rahaliiton solmimista seuranneena vuotena ex-DDR:n alueen teollisuustuotanto laski 42 prosenttia, ja joka kolmas työpaikka hävisi.
Itäisen Saksan jälleenrakennusta seuranneet ovat huomauttaneet, että kyseessä oli aivan erilainen tapaus kuin Länsi-Saksan "talousihme" toisen maailmansodan jälkeen.
Toisin kuin lännessä, DDR:ssä ei ollut kyse niinkään tuotantolaitosten fyysisestä jälleenrakentamisesta vaan elinkelpoisten yritysten ja niiden toimintaympäristön luomisesta tyhjiöön, jonka puolen vuosisadan kommunistihallinto oli jättänyt.
Tilanne olikin kymmenen vuotta sitten paradoksaalinen: Teoriassa järkevin vaihtoehto olisi ehkä ollut antaa DDR:lle aikaa kehittyä itsenäisesti - esimerkiksi valtioliitossa Länsi-Saksan kanssa - koska maa ei ollut valmis nopeaan yhdistymiseen kilpailukykyisen markkinatalousmaan kanssa. Tällainen vaihtoehto oli kuitenkin poliittisesti mahdoton.
Kenelle kuuluu kunnia?
Yhdistymisen 10-vuotispäivää juhlistetaan Saksassa monin eri tilaisuuksin, ja viestimet ovat pursuilleet erilaisia teemasivuja ja dokumenttiohjelmia.
Juhlahumua varjostaa kuitenkin maan pääpuolueiden välille puhjennut keskinäinen syyttely. Yhdistymiskanslerina mainetta niittänyt ja sen puolueensa rahoitussotkuissa menettänyt Helmut Kohl ei ole läsnä tiistaina Dresdenissä järjestettävässä yhdistymisen pääjuhlassa, koska häntä ei valittu juhlapuhujien joukkoon.
Aiemmin järjestetyssä kristillisdemokraattisen puolueensa (CDU) tilaisuudessa Kohl ei jäänyt sanattomaksi. Hän muistutti liittokansleri Schröderin suhtautuneen vuosikymmen sitten kielteisesti Saksojen yhdistymiseen.
Nykyinen vihreiden ulkoministeri Joschka Fischer oli puolestaan pitänyt yhdistymistä vielä vuonna 1989 "vaarallisena haaveena", joka pitäisi unohtaa ainakin 20 vuodeksi.
- Jos SPD:n johtajat olisivat saaneet tahtonsa läpi vuonna 1989, rajoja ei olisi koskaan avattu, Kohl manasi. Schröder vastasi kunnian kuuluvan poliitikkojen sijasta verettömän vallankumouksen todellisille toteuttajille eli itäsaksalaisille.
Saksojen yhdistymisen käännekohtia
2.10.2000
