Heikko euro ei vaaranna talouskehitystä
Euroopan yhteisvaluutan euron ensimmäiset puolitoista vuotta ovat merkinneet valuutan arvon lähes jatkuvaa alamäkeä suhteessa Yhdysvaltain dollariin, Japanin jeniin ja Englannin puntaan. Aloittaessaan taipaleensa viime vuoden alussa yksi euro vastasi 1,20 dollaria.Tästä arvosta euro on menettänyt noin neljänneksen pudottuaan selvästi alle 0,90 dollarin. Vastaavasti dollari on taas vahvistunut niin, että Suomen rahassa yksi dollari maksaa jo lähes seitsemän markkaa.
Euron alamäki on ollut nöyryyttävä kokemus Euroopan keskuspankille ja EU:n poliittisille johtajille. Eurostahan piti tulla vahva valuutta.
Yhteisvaluutan heikkouden murehtiminen osoittaa kuitenkin, että murehtijat ovat juuttuneet ajatuksissaan vanhaan, kiinteiden valuuttakurssien maailmaan. Kelluvien valuuttakurssien järjestelmässä on normaalia, että valuuttojen keskinäiset suhteet vaihtelevat. Yleensä se, mikä menee ylös, tulee joskus taas alas.
On hyvä muistaa, että dollari maksoi seitsemän markkaa myös vuonna 1985. Sen jälkeen se menetti muutamassa vuodessa arvostaan yli kolmanneksen. Tämän ei kuitenkaan katsottu merkitsevän Yhdysvaltain rahajärjestelmän haaksirikkoa.
Euron alamäki ruokkinut vientiä
Euroopan ja EMU-hankkeen imagon kannalta euron heikkous on todellinen ongelma. Taloudellisessa mielessä ongelmia on vaikeampia osoittaa.
Lähinnä euron alamäki vahingoittaa euroalueen ulkopuolelle jättäytyneen Britannian taloutta, koska brittien teollisuus kärsii punnan yliarvostuksesta.
Sen sijaan euroalueen vientiteollisuus voi paremmin kuin koskaan. Kilpailukykyinen valuuttakurssi on siivittänyt euroalueen talouden voimakkaaseen vientivetoiseen kasvuun. Työllisyys kohenee ja työttömyys alenee nopeasti. Tämä näkyy selvästi myös Suomessa, jossa viennin kasvu on alkuvuoden aikana ollut ennätysmäistä.
Eikö nopea kasvu ole juuri sitä, mitä Euroopan hitaasta kasvusta ja korkeasta työttömyydestä pitkään kärsineet taloudet tarvitsevat?
Valuutan heikkenemisen keskeinen haitta on tuontitavaroiden hintojen nousu. Euroalueella alueen ulkopuolisen tuonnin osuus kokonaistarjonnasta on kuitenkin niin vähäinen, ettei kovin mullistavia hintavaikutuksia ole luvassa.
Euron pidempiaikainen heikkeneminen voi kiihdyttää euroalueen inflaation kahdesta kolmeen prosenttiin, mutta on vaikea pitää tällaista muutosta kovin merkittävänä. Jos taas euro alkaa jossain vaiheessa vahvistua, seurauksena on vastaavasti inflaation hidastuminen.
Talouden perustekijät pönkittävät euroa
Suomen EMU-jäsenyyttä pohdittaessa useimmat asiantuntijat arvelivat euron vahvistuvan pidemmällä aikavälillä suhteessa dollariin. Tämän näkemyksen taustalla olevat perusteet pitävät edelleen paikkansa.
Ensimmäinen niistä on se, että euroalueen inflaatio on jo pitkään ollut hitaampi kuin Yhdysvaltain inflaatio. Jossain vaiheessa inflaatioeron täytyy heijastua valuuttakursseihin. Toiseksi dollari on yliedustettu keskuspankkien reservivaluuttana, joten on syytä uskoa tämänkin tilanteen ajan mittaan muuttuvan.
Kolmanneksi Yhdysvaltain vaihtotase on voimakkaasti alijäämäinen kun taas euroalueen yhteinen vaihtotase on ylijäämäinen. Alijäämä rahoitetaan tällä hetkellä muusta maailmasta Yhdysvaltoihin virtaavilla sijoituksilla. Jossain vaiheessa tilanteen on tasapainotuttava, ja muutos edellyttää dollarin heikkenemistä.
Dollarin tämänhetkinen vahvuus johtuu siitä, että Yhdysvaltoihin virtaa sijoituksia Euroopasta. Yleensä tällaisten sijoitusten arvellaan johtuvan Yhdysvaltain nopeasta talouskasvusta ja sijoittajien luottamuksesta Amerikan hyvän kehityksen jatkumiseen.
Voi kuitenkin kysyä, kuinka järkevää on sijoittaa jatkuvasti lisää rahaa velkaiseen maahan, jossa sekä valuutta että pörssikurssit ovat useimpien mittareiden mukaan selvästi yliarvostettuja.
JAAKKO KIANDER
29.9.2000
Kirjoittaja on professori ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja.
