"Kolme viisasta" vähätteli Haiderin edustamaa rasismia

Itävallassa pannasta pääsyä juhlittiin "riemuvoittona". Maan hallitus tuomitsi boikotin alusta lähtien EU:n "sopimusten henkeä" loukkaavana.

Pakotteiden purkamisen jälkeen on alettu keskustella EU:n boikottitoiminnan opetuksista ja "kolmen viisaan" raportin johtopäätöksistä.

Olennaisena kysymyksenä voidaan pitää sitä, onko kiireellä toteutettu ja purettu Itävalta-boikotti vahvistanut eurooppalaisen demokratian peruskonsensusta ja heikentänyt rasistisia ja äärioikeistolaisia ilmiöitä?

Jörg Haiderin vapauspuolueen FPÖ:n johto oli tyytyväinen "kolmen viisaan" raporttiin. Syynä on se, että siinä tehdään selvä ero FPÖ:n ja uusfasististen puolueiden välillä.

Israelin pääministeri Ehud Barak ottikin välimatkaa raporttiin ja totesi boikotin jatkamisen välttämättömäksi, koska FPÖ pitää sisällään "uusfasistisia piirteitä".

Haiderin ja FPÖ:n strateginen tavoite on ollut päästä eroon uusfasismin leimasta. Haiderin noustessa puolueen puheenjohtajaksi vuonna 1986 uusoikeistolainen Kritischer Studenten-Zeitung totesi puolueen menestyksen ehdoksi "energisen irtisanoutumisen uusnatsistisista ryhmistä".

Vapauspuolue sai kunnianpalautuksen

Haiderin ja vapauspuolueen leimaaminen raportissa uusfasistiseksi olisikin ollut virhe. Mutta arviossa olisi tullut huomioida paremmin FPÖ:n kosketuskohdat uusfasismiin.

"Kolme viisaasta" tyytyi luonnehtimaan vapauspuoletta "oikean laidan populistiseksi puolueeksi, jossa on ääriaineksia".

Saksalainen Berliner Zeitung kritisoi kärkevästi raportissa esitettyä johtopäätöstä FPÖ:n luonteesta.

Lehden mukaan Haider voi nyt ylpeänä vedota tähän "eurooppalaiseen esteettömyystodistukseen". Haider tulkitsikin raportin merkitsevän vapauspuolueelle kunnianpalautusta.

FPÖ:n määrittelemistä oikeistopopulistiseksi voidaan pitää ongelmallisena ratkaisuna. Ennen kaikkea määrittely merkitsee vapauspuolueen rauhoittelevaa aliarviointia. Määrittelyn avulla viestitetään, että Haider mobilisoisi "ainoastaan" irrationaalisia reaktiota ja jäsentymättömiä tunteita.

Kannattaa muistaa, että Hitler nähdään usein eräänlaisena irrationaalisten mielialojen ja tunteiden "pillipiiparina".

Tähän kytkeytyy vaarallinen perusnäkemys siitä, että Haider vapauspuolueineen olisi ainoastaan jonkinlainen häiritsijä, joka on kylläkin sivistyneille ihmisille vastenmielinen, mutta ei muodosta intellektuaalista haastetta.

Käsite "oikeistopopulismi" välittää toiveen, että vapautuspuolue paljastaisi rationaaliseen hallitustoimintaan pakotettuna nopeasti demagogisen luonteensa ja menettäisi vetovoimaisuutensa.

Tavoitteena puhdas kansanyhteisö

"Kolmen viisaan" raportissa todettiin, että Itävallassa ei esiinny rasismia sen enempää kuin muissakaan maissa eikä hallitus ole syyllistynyt yhteisten eurooppalaisten arvojen loukkaamiseen. Tässä voidaan nähdä EU:n boikotin positiivinen vaikutus Itävallan kokoomushallitukseen.

Ongelmalliseksi nousee kuitenkin raportin perusteella tehty tulkinta, että FPÖ ei ole avoimen rasistinen puolue. Näin voidaan sanoa ainoastaan, jos tuijotetaan vanhaan biologiseen rotukäsitteeseen. FPÖ:n ideologia ja politiikka perustuvat kulttuurirasismiksi nimettyyn ilmiöön.

Vapauspuolueen yhteiskunnallinen ihanne on etnisesti puhdas ja sosiaalinen kansanyhteisö, jossa "luokkataistelu, sukupolvien väliset konfliktit ja ammattiryhmien kiistat" olisivat tuntemattomia.

Tällaisen ihannetilanteen toteutuminen nähdään mahdolliseksi ainoastaan etnisen homogeenisuuden perustalta. Kansanyhteisön piiriin eivät FPÖ:n ideologian mukaan kuulu pakolaiset, ulkomaalaiset tai vähemmistöt.

Haiderin kaavaileman kolmannen tasavallan periaatteena olisi rasistinen "vieraan" poissulkeminen sosiaalisen kansanyhteisön ulkopuolelle.

FPÖ:n ideologia mahdollistaakin sosiaalisten ristiriitojen siirtämisen yhteiskunnasta ja sen ongelmista "ulkomaalaiskysymykseen".

EU:n perustellessa julkisesti Itävalta-boikotin purkamista osittain FPÖ:n oikeistopopulistisella luonteella ja avoimen rasismin puuttumisella, on vaarana, että vapauspuolueen politiikasta tehdään salonkikelpoista.

JOUKO JOKISALO
29.9.2000

Kirjoittaja on Euroopan historian dosentti.

Ulkomaat -sivulle