Henkilökuva Kari Kairamosta:
Turbovuorineuvoksen vauhdikas elämä
Nokian entinen pääjohtaja Kari Kairamo on Suomen talouselämässä henkilö, josta liikkuu yhtä monta tarinaa kuin on kertojiakin. Hänen elämässään oli vauhtia, johon lähipiiri ja työtoverit pääsivät mukaan - halusivat tai eivät.Vauhdin ja menestyksen takana oli kuitenkin ihminen, joka allekirjoitti jäähyväiskirjeensä: Sairas.
Kari Kairamon elämänvaiheet kietoutuvat Nokian nykyisen menestystarinan syntyvaiheisiin. Amerikassa paperikoneita myynyt diplomi-insinööri tajusi Nokiaan siirryttyään, ettei menneisiin aikoihin ole paluuta. On otettava riskejä, visioitava ja tehtävä ankarasti työtä.
- Oikeastaan Kari kasvatettiin teollisuusjohtajaksi, hänellä ei ollut muita mahdollisuuksia, sanoo Kairamosta kirjan kirjoittanut Apu-lehden päätoimittaja Matti Saari.
Saari itse laskee, että Kari Kairamo oli jo neljännen polven teollisuusjohtaja.
Saaren kirjassa Kari Kairamo, Kohtalona Nokia, on kaksi tasoa. Päällimmäisenä kulkevat Kairamon elämän ulkoiset tapahtumat.
Energinen Kairamo on kulissien takana ajamassa Ahti Karjalaista presidentiksi, hän tukee keskustapuoluetta, pitää omaa kotiryssää, käy yritysostoksilla Euroopassa. Osa Nokiaan liittyvistä tarinoista ja yhtiön yrityskaupoista on kuultu ja luettu aiemmista Nokia-kirjoista.
Toinen johtoteema keskittyy Kari Kairamoon ihmisenä. Saaren mukaan Kairamo eli kahta elämää, ulkoista ja omaa sisäistä maailmaansa, jonka olemassaolo vahvistui ja sai miehestä lopulta yliotteen.
Saari myöntää, että henkilökuva Kairamosta ja hänen viimeisistä elinkuukausistaan värittyy sen mukaan, kuka tarinaa muistelee.
Saaren kirja perustuu lähes kokonaan
haastattelulähteisiin. Kertojina ovat muiden
muassa Kari Kairamon vaimo Arja Kairamo, Antti
Lagerroos, Simo Vuorilehto ja Antti Pajunen.
- Nokian arkisto oli suljettu, sinne en päässyt kuin
päivämääriä tarkistamaan, Saari kertoo.
Turboneuvoksen varoittava esimerkki
Mitä tekemistä sitten on Nokian tulosnäkymillä vuoden 1988 lopussa ja Kairamon itsemurhalla? Jossitella voidaan monella tapaa reilu vuosikymmen myöhemmin.
- Eli kaikki se, mikä tämän päivän tiedon mukaan oli ratkaisevan tärkeää Nokian tulevalle kehitykselle, oli rankasti miinusmerkkistä, Saari kirjoittaa.
Ensimmäisen kerran Kairamo koki loppuunpalamisen jo 1970-luvun alkuvuosina ollessaan Nokian kansainvälisen toiminnan vetäjänä.
Eräänä päivänä hän soitti vaimolleen
Arjalle kotiin kesken työpäivän.
- Tule ja hae
minut kotiin...
Parin viikon sairasloma ei tuolloin herättänyt huomiota eikä heiluttanut Nokian pörssikurssia suuntaan tai toiseen.
Loppuunpalaminen ja burn out opittiin tuntemaan vasta pari vuosikymmentä myöhemmin.
Kirjaa Kari Kairamon, turbovuorineuvoksen, elämästä kannattaa lukea myös varoittavana esimerkkinä. Onko shareholder value, omistajan sijoitusten arvo, tärkeämpää kuin oma terveys? Olenko kelvoton ihminen, jos en saa yrityksen tuloskäyriä nousuun?
Muutama tämän päivän yritysjohtaja näyttää jo tajunneen, että elämässä on muitakin arvoja kuin shareholder value. He ovat luopuneet asemastaan ja elävät perheelleen.
Kuolema muutti uutiskäytäntöjä
Matti Saari huomauttaa, että edelleenkin, kun Kari Kairamon kuolemasta on kulunut 12 vuotta, on vaarallista tehdä hänestä diagnoosia. Oliko hän maanis-depressiivinen vai ei? Eräiden lähipiiriin kuuluvien mukaan häntä hoidettiin sairauden vuoksi, toisten mukaan ei.
Tietenkin voi myös pohtia, mitä Nokia olisi nyt, jos Kari Kairamoa ei olisi ollut. Meillä ei ehkä olisi nykyisenkaltaista pörssiveturia, tai sitten ehkä olisi.
Kairamo toi ainakin uutta puhtia Nokian Mikonkadun hämyiseen pääkonttoriin. Kairamon maaninen vauhti levisi koko Nokian yrityskulttuuriin, jossa kokouksia pidettiin vaikka sunnuntai-iltapäivisin ja avainhenkilöt olivat aina ja kaikkialla pääjohtajan tavoitettavissa.
Kairamon visionäärin kyvyistä on edelleenkin vallalla kaksi mielipidettä. Toisten mielestä hän oli visionääri, toisten mukaan hän osasi taitavasti käyttää hyväkseen muiden näkemyksiä ja tehdä niistä oikeita johtopäätöksiä sopivan tilaisuuden tullen.
Tieto Kari Kairamon itsemurhasta joulukuussa 1988 muutti myös suomalaisten tiedotusvälineiden uutiskäytäntöä. Aiemmin itsemurhista oli vaiettu. Kairamon kuoleman uutisointi mursi tiedotusvälineissä yhden tabun. Enää ei ole hävettävää, jos ei jaksa elää.
STT-MH
29.9.2000
