Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Pohjoinen ulottuvuus myös turvallisuuspolitiikkaa



Vuonna 1997 julkistettu Pohjoisen ulottuvuuden aloite on Suomen ulkopolitiikan kunnianhimoisin hanke sitten ETYK:n ja EU-jäsenyyden. Pohjoinen ulottuvuus sisältää lukuisan määrän erilaisia aloja. Virallisen linjauksen mukaan perinteinen turvallisuuspolitiikka ei kuulu aloitteen piiriin.


Suomen turvallisuus ja (turvallisuuspoliittinen) suhde Venäjään vaikuttavat kuitenkin keskeisesti aloitteen taustalla.

Suomen ulkopolitiikkaa leimaa vahva perinteinen turvallisuuspoliittinen ote, mutta toisaalta myöskin ymmärretään, että niin sanotuin pehmein keinoin voidaan saavuttaa kovia tuloksia.

Venäjän vakaa ja myönteinen kehitys on venäläisten, Suomen, EU:n ja Pohjoisen ulottuvuuden keskeinen etu. Suuri osa pohjoisen ongelmista on luonteeltaan muita kuin turvallisuuspoliittisia, mutta turvallisuuskin on vahvasti kuvassa mukana - sukellusvene Kurskin onnettomuus osoitti sen.

Toisaalta myöskään eurooppalainen turvallisuuspoliittinen keskustelu ei ole irti kylmän sodan haamuista, vaikka aina välistä niin uskotellaankin.

NATO:n laajentuminen, aseteknologian laadullinen kehitys ja EU:n sotilaallisen roolin vahvistuminen merkitsevät yhä asevaraisen turvallisuuden korostunutta asemaa. Täten kylmän sodan rakenteet ovat edelleen läsnä.

Tähän yksioikoisuuteen Pohjoinen ulottuvuus voi parhaimmillaan olla yksi lääke.


Taustalla koko maanosan kehitys

Pohjoisen ulottuvuuden aihepiiri on herkkä kokonaisuus, joka sisältää ympäristöön, alkuperäiskansoihin, taloudelliseen kehitykseen, raaka-ainevaroihin sekä valtioiden välisiin koviin turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin liittyviä asioita.

Näennäisesti erilliset asiat eivät kuitenkaan ole riippumattomia laajemmista yhteyksistä, vaan ovat olennainen osa koko Euroopan kattavaa tulevaisuuden rakentamista.

Pohjoisen ulottuvuuden laajempi kansainvälispoliittinen luonne selittyy pitkälti ideologisen vastakkainasettelun päättymisen myötä syntyneellä murrostilalla. Vallitsevat murrostekijät tuottavat kehyksen, jossa myös Pohjoinen ulottuvuus saa sisältönsä ja merkityksensä.

Murrostilaan sisältyy, että turvallisuus niin käsitteenä kuin konkreettisena poliittisena toimintanakin on laajentunut. Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton läntiset rajat olivat ennen kaikkea turvallisuusrajoja.

Nyt Pohjoisen ulottuvuuden hankkeen avulla pyritään rajasta luomaan yhteistyön ja vuorovaikutuksen raja, joka luo edellytyksiä vakaalle poliittis-taloudelliselle kehitykselle.

Samalla Pohjoisen ulottuvuuden avulla on mahdollisuus tuoda Venäjä lähemmäksi Eurooppaa, jolloin koko Euroopan turvallisuustilanne voisi kehittyä vakaaseen suuntaan.

Suomen ja siten EU:n ongelma on, kuinka yhdistää Venäjän kanssa laajeneva yhteistyö ja avoimempi raja, kuitenkaan menettämättä rajan valvontaa.

Turvallisuustermein voidaan ajatella, että Venäjän läntinen raja on menettämässä merkitystään perinteisenä vastakkainasettelun turvallisuusrajana, mutta on sitä edelleen laajan turvallisuuden uhkien muodossa.

Tässä kiteytyy Pohjoisen ulottuvuuden ydin: kuinka luoda taloudellista ja muunlaista vuorovaikutusta Venäjän kanssa, jotta tulevaisuus siellä muodostuisi vakaammaksi.


Sisältö saatava selkeämmäksi

Laajempi turvallisuuspoliittinen merkitys Pohjoisen ulottuvuuden yhteydessä on perusteltu mm. Kosovon sodan opetuksilla. Kansainvälinen turvallisuuspoliittinen asetelma on vielä hyvin hauras.

Suomelle tämä merkitsee mahdollisuutta luoda Pohjoisen ulottuvuuden kautta politiikkaa, joka tukee EU:n tavoitteita Venäjän suhteiden tiivistämiseksi.

Siten Suomen NATO-ratkaisu sekä EU:n kehitys kohti puolustuskyvyn omaavaa liittovaltioita ja NATO:n laajeneminen määrittävät kehyksen, jossa myös Pohjoisen ulottuvuuden hankkeen tulevaisuus määräytyy.

Suomen tulee itse huolehtia Pohjoisen ulottuvuuden eteenpäinmenosta. On ymmärrettävää, että ohjelman "myynti" Brysseliin edellytti tiettyjä painotuksia ja sanamuotoja.

Mutta voimakas oma panostus luo Suomelle edellytyksiä vaikuttaa vastakin sekä kahdenvälisiin että EU:n ja Venäjän keskinäisiin suhteisiin.

Pohjoinen ulottuvuus tarvitseekin entistä selkeämmän poliittisen sisällön, jotta hankkeen turvallisuuspoliittinen merkitys avautuisi sekä kansalaisille että Brysselin toimijoille.

KARI LAITINEN
29.9.2000

Kirjoittaja toimii erikoistutkijana Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksella.


Politiikka -sivulle