Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Kilpailuvirasto ei näe syytä oma-aloitteisiin tutkimuksiin

LVM ei hyväksy Tele2:n puheluhintakritiikkiä



Liikenne- ja viestintäministeriössä LVM:ssä katsotaan, että ruotsalaisen puhelinoperaattori Tele2:n vertailut Suomen ja muiden Pohjoismaiden puheluhinnoista ovat harhaanjohtavia.


Myöskään kilpailuvirastossa ei nähdä syytä lähteä oma-aloitteisesti tutkimaan Tele2:n väitteitä kilpailun rajoittamisesta.

Tele2:n mukaan suomalaiset maksavat puheluistaan kuukaudessa keskimäärin sata markkaa enemmän kuin muut pohjoismaalaiset, koska paikalliset puhelinyhtiöt rajoittavat kilpailua kalliilla verkkomaksuillaan.

- Puhelinyhtiöiden kanssa käydään jatkuvaa kädenvääntöä, mutta ei tilanne niin mätä ole kuin Tele2 antaa ymmärtää, viestintäneuvos Antti Kohtala LVM:stä sanoi torstaina.

Hänen mukaansa Tele2:n vertailussa on verrattu kahta asiaa.
- En voi sanoa, että he valehtelevat, mutta ei heillä täysin puhtaat jauhotkaan ole.

Hänen mukaansa kyse lieneekin aggressiivisesta kampanjasta päästä markkinoille. Se kuuluu pelin henkeen, kun uusi yrittäjä hakee paikkaansa markkinoilla. Tele2 aloitti huhtikuussa puhelukorttien myynnillä.


Kilpailuvirasto odottaa pyyntöä

Erikoistutkija Henriikka Piekkala kilpailuvirastosta kertoi, että virasto ei ole saanut Tele2:lta virallista toimenpidepyyntöä tutkia asiaa.

Lehtitietojen perusteella tilannetta ei myöskään pidetä sellaisena, että tässä vaiheessa katsottaisiin olevan syytä lähteä oma-aloitteisesti tutkimaan asiaa.
- Tilanne on toinen, jos Tele2 valittaa meille. Sitten asia tutkitaan, Piekkala sanoi.

Hänen mielestään pelkkien lehtitietojen perusteella on myös vaikea arvioida, miten epäilyttävää on se, että Tele2 sai hyvin samanlaiset tarjoukset eri puhelinyhtiöiltä.

- Siihen on vaikea ottaa kantaa. Ymmärsin, että ne eivät olleet täysin identtisiä. Saattaahan siihen olla joku luonnollinenkin selitys, hän sanoi.

Kilpailuvirasto on tutkinut useampaan kertaan puhelinyhtiöiden hinnoittelurakenteita ja joissakin tapauksissa se on myös vaatinut muutoksia niihin.
- Paikallistasolla kilpailua ei ole vielä merkittävässä määrin, vaikka muuten kilpailu toimii aika hyvin, Piekkala arvioi.

Paikalliset puhelinyhtiöt ovat voimakkaita omilla alueillaan. Valtion pääosin omistaman Soneran vahvimmat alueet paikallispuheluissa löytyvät Itä- ja Pohjois-Suomesta.


Korivertailussa Suomi kakkonen

Kohtalan mukaan hintavertailun ongelma on se, että Tele2 on verrannut muiden Pohjoismaiden paikalliskeskushintatasoa ja Suomen seuraavaa tasoa. Se on annettu, koska Suomessa ei ole hintoja paikalliskeskustasolle.

- Kun Internet-puheluissa paikallishintatasot on annettava, silloin hinnat ovat Suomessa suhtkoht samat kuin Ruotsissa ja Norjassa, hän lisäsi.

Kohtala tuo esiin myös ministeriölle televiestintätilastoa tekevän konsultin laskelmat. Ilmonen Oy tekee selvityksensä hintakorivertailuna.

Sen mukaan Euroopan halvin maa on Ruotsi 268 eurolla eli 1 593 markalla. Kakkonen on Suomi 288 eurolla eli 1 712 markalla. Tässä tilastossa Tanska on neljäs.

Liittymää kohden suomalaiset maksavat paikallis- ja kaukopuheluistaan keskimäärin 142 markkaa kuukaudessa.

Jos siinä on satanen liikaa ja liittymästäkin pitää maksaa 60-70 markkaa, laskelmat eivät täsmää, Kohtala sanoi.

Jos otetaan ulkomaanpuhelut mukaan keskimäärin lasku per liittymä on 169 markkaa kuukaudessa. Kilpailua paikallispuheluliikenteessä on lisätty asteittain 1980-luvun lopusta lähtien. Ensimmäisenä yhtiöt pääsivät kilpailemaan yritysten puheluista.

STT-MH
29.9.2000


Talous -sivulle