Vuosituhannen pankkikriisi?
Suomen Pankin johtokunnan täydentäminen tuli ajankohtaiseksi kun johtokunnan jäsen Esko Ollila jäi eläkkeelle ja Matti Korhonen kuoli. Kahden paikan vapauduttua oletettiin automaattisesti, että kaksi paikkaa täytetään.Koska Ollila oli istunut keskustalle ja Korhonen Kokoomukselle vanhastaan läänitetyllä paikalla, oletettiin yleisesti, että keskusta saa nimetä toisen ja Kokoomus toisen johtokunnan jäsenen. Yhtä itsestään selvänä pidettiin, että molemmat vapautuneet Suomen Pankin johtajan paikat täytetään.
Ensimmäisenä tämän kyseenalaisti Kokoomuksen puheenjohtaja Sauli Niinistö, joka esitti että vapautuneista paikoista täytetään vain toinen ja että siihen nimitetään puolueeton asiantuntija.
Asiantuntijuutta Niinistö perusteli Suomen Pankin muuttuneella roolilla eli sillä, että valittava johtokunnan jäsen voisi toimia Euroopan keskuspankissa Suomen Pankin pääjohtaja Matti Vanhalan varamiehenä.
Kokoomuksen eduskuntaryhmä asetti äänestyksen jälkeen ehdokkaakseen valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Johnny Åkerholmin, joka on sitoutumaton pitkän linjan asiantuntijavirkamies.
Keskusta puolestaan asetti ehdokkaakseen ryhmäpuheenjohtaja Mauri Pekkarisen, joka tunnetaan paremmin päivän poliittisista kuin raha- tai talouspoliittisista ansioistaan.
Suomen Pankki toimii eduskunnan takuulla. Eduskunnan ohjausta toteuttavat pankkivaltuutetut, joiden tehtäviin kuuluu myös johtokunnan täydentämistä koskevan esityksen tekeminen hallitukselle, joka puolestaan tekee esityksen nimityksestä lopullisesti päättävälle presidentille.
Pankkivaltuutetut päätyivät äänestyksen jälkeen esittämään Åkerholmia ja Pekkarista. Äänestys koski Åkerholmia, joka ei olisi kelvannut erityisesti sosialidemokraateille.
Hallituksessa asian esittelevä vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes ilmoitti etukäteen esittävänsä, että vapautuneille paikoille valittaisiin mies ja nainen.
Yleisesti arveltiin, että hän esittäisi Åkerholmin sijasta Marianne Brunilaa. Siimes kuitenkin taipui esittämään pankkivaltuuston ehdokkaita Åkerholmia ja Pekkarista.
Heihin päätyi myös hallitus huolimatta siitä, että hallituksen sisäpiiri ainakin eräiden julkisuudessakin esitettyjen tietojen mukaan tiesi, ettei presidentti ollut taipuvainen heitä nimittämään.
Presidentti Tarja Halonen päätyi omintakeiseen ratkaisuun. Hän ei hyväksynyt hallituksen esitystä kummankaan ehdokkaan osalta ja nimitti tehtävään Suomen Pankissa työskennelleen tohtori Sinikka Salon.
Samalla presidentti palautti asian pankkivaltuustolle siltä osin, että valtuuston tuli harkita montako jäsentä johtokuntaan tuli nimetä. Laki antaa liikkumavaraa kolmesta viiteen jäseneen.
Presidentin ratkaisun jälkeen sekä Åkerholm että Pekkarinen ovat vetäneet hakemuksensa pois. Keskustan vt. puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki oli tätä ennen vastoin Pekkarisen kanssa tekemäänsä sopimusta viheltänyt pelin keskustan osalta poikki ja todennut puolueelle kelpaavan kolmijäseninen johtokunta.
Pankkivaltuuston tehtäväksi jää nyt kolmijäsenisen johtokunnan siunaaminen. Vaikka presidentti ei ratkaisussaan ottanut kantaa johtokunnan kokoon vei Åkerholmin ja Pekkarisen luopuminen tässä vaiheessa pohjan kolmijäsenistä laajemman johtokunnan nimittämiseltä.
Salon nimittämisen myötä päättyi puolueiden läänityskausi Suomen Pankin johtajistossa. Ainoaksi puoluetaustan omaavaksi Suomen Pankin johtajaksi jäi Matti Louekoski (sd.).
Kun hänen aikansa johtajana päättyy, ei sosialidemokraateillakaan voi enää olla mitään läänitystä pankissa. Louekoskikin korvataan asiantuntijalla.
Yhteiskunnallinen näkemys katoaa
Yleinen mielipide pitää presidentin ratkaisua onnistuneena. Poliitikko ei saanut palkkiovirkaa vaan pankinjohtajaksi valittiin asiantuntija. Tehtävän palkkioluonteisuutta korostaa vielä se, että Suomen Pankin johtaja saa palkkaa noin 80 000 markkaa kuukaudessa, mitä sopii avoimesti kadehtia.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt sen pohtiminen mitä pidemmällä tähtäimellä merkitsee yhteiskunnallisen näkemyksen katoaminen kokonaan Suomen Pankin johtajistosta.
Pankista uhkaa tulla ns. asiantuntijoiden sisäänlämpiävä kauniiden ihmisten erikoisseura, jonka päättäjillä on vähemmän kosketuspintaa siihen, mikä on pankissa tehtävien päätösten yhteiskunnallinen merkitys.
Johtokunnan täydentäminen ja nimitysten ympärillä käytävä spekulointi muodosti ehtymättömän lähteen julkiselle sanalle.
Henkilökysymykset saavat aina osakseen laajaa huomiota, koska niistä spekulointi ei edellytä hankalaa ja työlästä perehtymistä asiakysymyksiin. Niinpä johtokunnan täydentäminen sai osakseen tavattomasti huomiota ikäänkuin kysymyksessä olisi ollut vuosituhannen pankkikriisi.
Nyt tämä lähde on lähes loppuun ammennettu. Suomen Pankki saa tulla toimeen kolmella johtajalla mistä tosin saattaa aiheutua ongelmia, koska johtokunnan päätösvaltaisuuden raja on kolme.
Johtokuntaa ei siten saada päätösvaltaiseksi, jos yksikin johtajista on estynyt esimerkiksi ulkomaanmatkan, sairauden tai muun syyn vuoksi. Aika näyttää muodostaako tämä niin suuren käytännön rajoitteen Suomen Pankin toiminnalle, että johtokunnan kokoa on sittenkin laajennettava.
TIMO KERVINEN
29.9.2000
