Väitöstutkimus:
Pienituloisimmat maksavat terveydenhuollosta yhä enemmän
Terveydenhuollon rahoituksen muutokset 1990-luvulla vaikuttivat epäedullisesti pienituloisempien kotitalouksien asemaan.Käyttäjämaksujen lisääntymisen ja verorahoituksen vähenemisen seurauksena terveydenhuollon kokonaisrahoitus muuttui regressiiviseksi, eli pienituloiset rahoittivat terveydenhuollosta suhteellisesti suuremman osuuden kuin suurituloisemmat.
Tämä käy ilmi Stakesin tutkijan Jan Klavuksen kansantaloustieteen väitöskirjasta, joka koostuu terveydenhuollon tulonjakovaikutuksen mittaamista käsittelevistä empiirisistä tutkimuksista.
Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti laman aiheuttamia muutoksia rahoituksen rakenteessa ja tuloluokittaisessa jakautumisessa. Lisäksi tutkimuksessa kehitettiin entistä monipuolisempia ja tarkempia tulonjakovaikutuksen mittausmenetelmiä.
Valtiontalouden rahoituskriisin myötä kuntien osuus julkisten terveyspalvelujen rahoituksesta kasvoi. Myös terveyspalvelujen käyttäjiltä perittävien asiakasmaksujen osuus lisääntyi huomattavasti 1990-luvulla.
Tämä oli seurausta valtion toimeenpanemista maksujen ja omavastuiden korotuksista ja siitä että rahoitusongelmien kanssa kamppailevat kunnat siirsivät lisääntynyttä rahoitusvastuutaan terveyspalvelujen käyttäjien maksettavaksi.
Tutkimuksesta ilmeni, että maksujen kohdentuminen alempiin tuloluokkiin ja vaikutukset palvelujen käyttöön olisivat olleet vielä selvempiä, jollei tuloluokkien rakenne olisi samanaikaisesti muuttunut.
Laman aikana eläkeläisten suhteelliset reaalitulot kasvoivat, minkä seurauksena paljon palveluja käyttäviä vanhuskotitalouksia siirtyi keskimmäisiin tuloluokkiin.
Alimman tuloluokan väestöstä entistä suuremman osuuden muodostivat nuoret työttömät kotitaloudet ja opiskelijat, joiden palvelujen käyttö oli vähäisempää.
Vaikka terveydenhuollon rahoitus muuttui laman aikana regressiivisempään suuntaan, muutos ei ollut laman syvyyden huomioon ottaen täysin hallitsematon.
Tähän vaikutti toimeentuloturvajärjestelmän kattavuus, jonka ansiosta tuloerot eivät juurikaan kasvaneet, ja se että valtion rahoituksen vähetessä myös regressiivisten välillisten verojen rahoitusosuus pieneni.
Lisäksi asiakasmaksujen lisääntymisen regressiivisiä vaikutuksia kompensoi sairauskulujen verovähennysoikeudesta luopuminen vuonna 1992.
Pienituloisempien suhteellisen rahoitusosuuden kasvu on jatkunut myös laman jälkeisinä vuosina, mihin on vaikuttanut etenkin tuloerojen kasvu.
IA
29.9.2000
