Muistelmansa julkaissut "talviministeri" Paavo Rantanen:
Ulkoministeriön virkamiehet unohdettu UKK:n elämäntyötä ylistettäessä
Viime vuosikymmenen alun lama-Suomea luotsanneen pääministeri Esko Ahon porvarihallituksen päivät ovat jo kaukana sateenkaaren tuolla puolen. Tuon hallituksen ministereistä monet ovat vieläkin päivänpolitiikan huipulla tai muuten julkisuudessa. Ahon hallituksen viimeinen ulkoministeri Paavo Rantanen lienee kuitenkin jo unohtunut monilta.Nyt Rantanen on julkaissut muistelmansa Talviministeri. Jos teos keskittyisi pelkästään hänen ministerinuraansa, siitä olisi saattanut tulla peräti lyhyt.
Tammikuussa 1995 vakavasti sairastuneen ulkoministeri Heikki Haaviston korvaajaksi Nokian johtokunnasta hälytetyn Rantasen ministerinura kesti vain 69 päivää, koska valta vaihtui kevään 1995 eduskuntavaaleissa.
Rantasella on kuitenkin takanaan yli 30 vuoden ura ulkoasiainhallinnossa, muun muassa alivaltiosihteerinä ja diplomaattina ympäri maailmaa, ja siitä on riittänyt kansien väliin yhtä ja toista mielenkiintoista kerrottavaa. Rantanen oli mukana muun muassa lukuisilla presidentti Kekkosen valtiovierailuilla.
Puolustuspuhe virkamiehille
Rantanen kertoi kirjansa julkistamistilaisuudessa muistelmateoksensa olevan eräänlainen kunnianosoitus ulkoasiainhallinnon virkamiehille.
- Tänä syksynä minua on suoraan sanottuna pänninyt professori Juhani Suomen kirja, jossa hän ylistää Kekkosta ja laskee lähes kaiken hänen ansiokseen. Takana oli kuitenkin aina paljon virkamiestyötä, Rantanen sanoi.
Rantanen kertoi ihmettelevänsä, ettei Juhani Suomi ole kiinnittänyt UKK-elämäkertansa viimeisessä osassa mitään huomiota esimerkiksi EEC:n hyökkäykseen paperinvientiorganisaatio Finnpapia kohtaan kesällä 1979.
Kesäkuussa 1979 Finnpapin toimitusjohtaja Jorma Keino soitti Rantaselle ja kertoi saaneensa EEC:n komissiosta viestin, jossa esitettiin kartellisyyte Finnpapia vastaan.
- Muistaen aikaisemmat kädenväännöt komission neuvottelijoiden kanssa pidin tilannetta hyvin vakavana. Sen seuraukset saattoivat olla arvaamattomat ja johtaa jopa tämän Suomen kannalta keskeisen myyntiyhtiön purkuun, Rantanen muistelee teoksessaan.
Lisäksi kyseessä oli Rantasen mukaan mitä vakavin poliittinen ongelma. Asian esilletulo olisi antanut hyviä aseita sekä Neuvostoliitolle että kotimaisille Suomen EEC-sopimuksen ja kauppapolitiikan vastustajille.
Jupakka päätettiin Rantasen mukaan pitää visusti salassa. Varotoimet onnistuivat, eivätkä ulkopuoliset saaneet asiasta vihiä, vaikka kiista kesti peräti kymmenen vuotta.
Nykyisin Suomella ei ole mahtavan EU:n jäsenenä itsenäistä kauppapolitiikkaa - ennen oli toisin ja vaikeuksia suunnilla jos toisillakin.
Rantasen kirjasta selviää, että esimerkiksi vielä 1980-luvun puolivälissä Suomen ja Yhdysvaltojen välille oli puhjeta vakava kriisi Neuvostoliiton tiedeakatemian Rauma-Repolalta tilaaman sukelluspallon vuoksi.
Yhdysvallat vartioi tuolloin haukkana huipputeknologian vientiä Neuvostoliittoon, ja puolueettomat maat olivat erityisinä silmätikkuina.
Yhdysvaltain kanssa päästiin kuitenkin sopuratkaisuun, ja Rantasen mukaan ennen kaikkea siksi, että asia onnistuttiin pitämään julkisuudelta salassa.
Kiitosta Karjalaiselle
Pitkään ulkoministeriön kauppapoliittisella osastolla työskennellyt Rantanen käy läpi muistelmateoksessaan laajalti myös menneen idänkaupan iloja ja murheita. Rantasen mukaan Suomen ja Neuvostoliiton kauppavaihdon kasvettua riittävän laajaksi, siitä tuli Neuvostoliitolle kätevä poliittinen ase, jolla oli Suomeen vaikutusta.
- Kaikista hurjin tietooni tullut yritys tehtiin 1970-luvun puolimaissa. Neuvostoliitto pyrki keskittämään itärajamme yli menevän Suomen metsäteollisuuden viennin tätä tarkoitusta varten perustettavalle yritykselle. Partneri oli jo tiedossa - myönnettäköön, että se oli joutunut todella pahaan saumaan - ja nimikin firmalle oli jo keksitty, Rantanen päivittelee.
Esitys tyrmistytti UM:n kauppapoliittista osastoa ja Metsäteollisuuden keskusliiton toimitusjohtajaa Lauri Kirvestä.
- Pirulliselta ja vaaralliselta tuo kaavailu tuntui. Kaikeksi onneksi Ahti Karjalainen asettui puolustustaistelun kärkeen ja ilmoitti neuvostoliittolaisille selkeästi, ettei suunnitelma Suomelle sovi.
- Ahti Karjalaista on moitittu ja kiitetty. Tässä on eräs kiitoksen paikka postuumisti, sillä tapaus lienee pysynyt hyvin salaisuutena. Onneksi asiasta ei koskaan tullut mitään, Rantanen sanoo.
Kaikesta huolimatta Rantanen sanoo muistelevansa Neuvostoliiton kanssa käytyä kahdenvälistä clearing-kauppaa kaipauksella.
- Järjestelmä palveli talouselämäämme hyvin, ja varsinkin laivanrakennusteollisuuden ja raskaan metallin kannalta, joiden toimituksissa tarvittiin pitkäjänteisyyttä, se oli hyödyllinen. Ei ollut ihme, että teollisuutemme kärkifirmat kannattivat clearing-systeemiä loppuun asti. Olin itsekin samalla kannalla, Rantanen sanoo.
Rantasen diplomaatti- ja valtiomiespiireissä ympäri maailman ja halki vuosikymmenten liikkuvan muisteluteoksen on julkaissut Gummerus.
STT-IA
29.9.2000
